Journalismikeskustelua seuratessa saa harva se päivä lukea ennusteita siitä, miten tekoälymullistus on media-alalle jopa suurempi murros kuin internet.
Suomalaisia journalisteja on viime aikoina puhuttanut esimerkiksi Alma Median toimitusjohtajan Kai Telanteen tulevaisuusennuste. Telanne sanoi Suomen Lehdistön haastattelussa, että muutaman vuoden kuluttua nykyiset työt joko tehdään puolet pienemmillä resursseilla tai sitten ”tuplasti enemmän ja nopeammin”.
Helsingin Sanomien päätoimittaja Erja Yläjärvi taas kirjoitti kolumnissaan ”journalismille järisyttävästä” murroksesta, joka muuttaa tekemisen tavat toimituksissa. Hän pohti, mitä lisäarvoa ihminen tuo, kun kone jo kirjoittaa paremmin ja nopeammin.
Mediatalot ovat lähteneet innokkaasti kehittämään omia tekoälytyökalujaan, ja niitä onkin useissa taloissa käytössä jo melkoinen määrä. Mutta jos työskentelee isojen toimitusten ulkopuolella, on todennäköisesti aika tietämätön siitä, millaisia työkaluja taloissa on käytössä ja millä tavoin ne helpottavat toimittajien työtä.
Jos erilaiset tekoälytyökalut kerran ovat niin tehokkaita, eikö olisi mediatalojen etu tarjota niitä myös freelancereiden käyttöön?
Journalisti soitti kolmen mediatalon tekoälypomoille ja kysyi, pääsevätkö freet käyttämään niiden tekoälyapureita. Ilman tekoälyä tehty tiivistelmä: kaupallisissa ei, julkisen palvelun mediatalossa kyllä.
Alma Medialla on meneillään viitisenkymmentä tekoälyyn liittyvää kehityshanketta sekä Suomessa että ulkomailla. Alma käynnisti vuoden 2024 alussa AI-ohjelman, jonka tarkoitus on parantaa yhtiön kilpailukykyä. Yhtiö järjesti viime vuonna myös kansainvälisen verkkokoulutuksen, johon osallistui peräti tuhat työntekijää. Joukossa ei tiettävästi ollut freelancereita, ainakaan Suomesta.
Alman toimituksellisesta tekoälykehityksestä vastaa Timo Kämäräinen. Hän kertoo, että Alma Mediassa ei ole käyty keskustelua tekoälytyökalujen avaamisesta freelancereiden käyttöön.
”Tekoälytyökalut ovat oman henkilökunnan käytössä, kuten muutkin journalistiset työkalut. Lähtökohtana on, että free käyttää omia työkalujaan. Toisaalta friikuilla on vapaus käyttää hyvin laajasti avoimesti saatavilla olevia työkaluja”, Kämäräinen sanoo.
A-lehtien digipäällikkö Antti Karvanen sanoo niin ikään, että freet eivät pääse mediatalon omiin tekoälytyökaluihin käsiksi. Syynä on se, että freelancereilla ei ole pääsyä julkaisujärjestelmään, johon työkalut on integroitu.
”Emmehän me tarjoa freelle tietokonettakaan.”
Karvanen näkee tekoälytyökalut niin olennaisina journalistin työn tehostamisessa, että uskoo freelancereiden alkavan ottaa niitä entistä enemmän käyttöönsä mediataloista riippumatta.
”Esimerkiksi litterointiin on jo olemassa monia hyviä ja halpoja työkaluja, eikä meidän tarjoama varmasti olisi niitä parempi. Toisaalta olisi kiva myös kuulla, millaisia työkaluja freet mediataloilta toivoisivat. ”
Ylelle sen sijaan työskentelee suuri joukko freelancereita, joilla on pääsy Ylen järjestelmiin.
”Jos freellä on Ylen ext-päätteinen sähköpostiosoite, hänen pitäisi saada pääsy myös Ylen omaan Yle GPT -alustaan”, Ylen tekoälystä ja toimituksellisista ratkaisuista vastaava tuottaja Jyri Kivimäki kertoo.
”Esihenkilöiden olisi tietysti tärkeää vinkata tästä, kaikki freelancerit eivät välttämättä ole tietoisia asiasta. ”
Kivimäki muistuttaa, että freelancereita koskevat samat säännöt kuin Ylen vakihenkilöstöä. Keskeneräiset jutut eivät saisi vuotaa suurten kielimallien koulutusaineistoksi. Niin voi käydä, jos käyttää avoimesti verkossa saatavilla olevia malleja.
Kivimäki tiedostaa, että freelancerit voivat jäädä heitteille tekoälykehityksen vauhdissa.
”Talon väelle näitä jopa tyrkytetään, kun taas friikun kohdalla jää herkästi omalle vastuulle ottaa selvää, mitkä ovat turvallisia työkaluja.”
Jonkinlaista tekoälyä ja koneoppimista on käytetty Ylen projekteissa jo pitkään. Esimerkiksi Voitto-robotti tuotti urheilu-uutisia jo 2010-luvulla.
”Kielimallien aikakaudella eli vuodesta 2022 alkaen työkalujen joustavuus on ollut ihan toisella tasolla”, Kivimäki sanoo.
Yle GPT:tä voi pyytää esimerkiksi muuntamaan videolla kuultavan äänen tekstiksi. Sen avulla voi muun muassa tehdä tiivistelmiä ja kääntää sekä luokitella ja jäsennellä aineistoja. Sen voi vaikkapa pyytää analysoimaan artikkeliin tulleita kommentteja.
”Yli kolmasosa kaikista Ylen työntekijöistä käyttää jotain osaa Yle GPT:stä joka viikko työssään. Journalisteista osuus on jopa puolet. Haastattelujen litterointi on tietenkin todella käytetty työkalu.”
Yle GPT:n käyttäjä pystyy myös luomaan ja muokkaamaan mieleisiään tekoälyapureita. Tämä tapahtuu kehittämällä prompteja eli kehotteita. Se ei vaadi teknistä osaamista.
”Työntekijä voi ohjeistaa tekoälyä tiettyyn täsmätehtävään. Meillä on tätä varten kehotekirjasto”, Kivimäki sanoo.
Esimerkki kehotteita kehittämällä luodusta apurista on Kaapo kapulakielipoliisi, jonka on kehittänyt Ylen kehitystyötä tekevässä yksikössä työskentelevä vastaava tuottaja Päivi Huotari. Kapulakielipoliisi analysoi toimittajan kirjoittamaa tekstiä ja kertoo, onko se sujuvaa ja helposti ymmärrettävää.
Tekoälyltä saatujen tietojen tarkistamisesta tulee Kivimäen mukaan yhä olennaisempi osa toimittajan ammattitaitoa. Kielimallit ovat epäluotettavia muun muassa niin kutsutun hallusinoinnin eli informaation sepittämisen takia.
”Kannustan kaikkia friikkuja ottamaan tekoälytyökaluja käyttöön, koska se opettaa myös tekoälylukutaitoa. On tärkeää oppia ymmärtämään, mihin tämä teknologia pystyy ja missä se taas tekee herkästi virheitä”, Kivimäki sanoo.
Freelancetoimittajat ovat hänen mukaansa tavallaan myös hyvässä tilanteessa, koska he eivät ole sidottuja käyttämään vain jonkun mediatalon omia välineitä. He voivat vapaasti esimerkiksi ottaa ilmaisia kokeilukuukausia eri palveluista ja vertailla niitä.
Kivimäki vinkkaa kokeilemaan esimerkiksi tekoälyagenttipalveluita, jotka voivat haravoida verkosta uutisarvoista tietoa ja ilmoittaa siitä toimittajalle vaikkapa viikoittaisessa sähköpostissa.
”Agentille voi kirjoittaa vaikka, että haluaisin tonkia Siuntion kunnan päätöksiä, voisitko lähettää minulle kerran kuussa sähköpostin, jossa kerrot mielenkiintoisimmat kohdat kunnanvaltuuston esityslistoista ja pöytäkirjoista”, Kivimäki mainitsee.
”Maailma menee siihen suuntaan, että tekoäly itsessään osaa käyttää monia työkaluja.”
Myös Kämäräinen ja Karvanen puhuvat samanlaisesta kehotteiden kehittämisestä kuin Kivimäki.
”Kaikki mitä me teemme, tai mitä joku The New York Times tekee, pohjaa samoihin kielimalleihin. Pohjalla on aina joko Open AI:n Chat GPT, Claude tai Googlen Gemini. Viisaus on siinä, että oppii promptaamaan niitä oikein”, A-lehtien Antti Karvanen sanoo.
”Mietimme kyllä tarkasti, mihin omat rahat laitetaan, koska tekoälymallit menevät niin hurjaa vauhtia eteenpäin. Joku seuraava mallihan voi ratkaista jo ongelman. Kaikki suomalaiset media-talot ovat pieniä verrattuna niihin lafkoihin, jotka kehittävät suuria kielimalleja.”
Myös Timo Kämäräinen sanoo, että Alma Media miettii jokaisen ominaisuuden ja työkalun kohdalla, milloin otetaan käyttöön joku jo markkinoilla oleva ja milloin on järkevää kehittää itse.
”Ne voivat myös mennä limittäin: joskus voi olla joku valmis kielimalli, jota me ohjeistamme omiin tarkoitusperiimme. Moni asia onnistuu ihan vaan promptia eli kehotetta hiomalla, toisia taas pitää kouluttaa pitkään tiettyyn tarkoitukseen”, Kämäräinen sanoo.
Alman toimituksissa suosituimpia talon omia tekoälytyökaluja ovat tällä hetkellä otsikkotyökalu (antaa otsikkoehdotuksia), kielikaveri (parantaa kieliasua) ja äänikaveri (litteroi haastattelut).
A-lehtien tekoälykehitys tähtää sekä digitaalisen liiketoiminnan kasvattamiseen että toimit-tajien metatyön tehostamiseen. Ensimmäistä tavoitetta edustaa Kotona.com, uusi media, joka julkaisee asumiseen liittyviä juttuja englanniksi kansainväliselle yleisölle.
”Tekoälyavusteinen kääntäminen on mahdollistanut sen. Tuskin olisimme lähteneet tätä tekemään ilman AI-kehitystä”, Antti Karvanen sanoo.
A-lehtien toinen iso tavoite on Karvasen mukaan se, että journalistit pystyisivät keskittymään journalismin tekemiseen.
”Kaikkea sitä härpäkettä ja tilpehööriä sen ympärillä pystytään tekoälyavusteisesti helpottamaan.”
A-lehdissä käytetään tekoälyä esimerkiksi hakukoneoptimointiin ja otsikoiden muunteluun eri julkaisukanavia varten. Lisäksi käynnissä on lehtitalon 90-vuotista historiaa hyödyntävä arkistoprojekti, jota tehdään yhteistyössä Keskisuomalaisen kanssa.
Toinen esimerkki toimitusten yhteistyöstä tekoälykehityksessä on Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien yhteinen HS-IS Lab. Myös Yle jakaa tekoälyosaamistaan kaupallisen median kanssa.
Juttua on täsmennetty 27.5. klo 14.30: muutettu Päivi Huotarin titteliä.
Free, ota käyttöön nämä kolme työkalua
1. Litterointityökalu haastattelujen nopeaan purkamiseen. Näitä on markkinoilla paljon, esimerkiksi Good Tape ja Descript.
2. Googlen Notebook LM. Palvelulle voi antaa suuren määrän eri muotoisia aineistoja analysoitavaksi, esimerkiksi PDF-tiedostoja tai Youtube-videoita. ”Se mahdollistaa hyvin toimittajamaisen aineistoihin perehtymisen. Lisäksi se lähteyttää aika hyvin, mihin tietoon se perustaa vastauksensa, mikä helpottaa faktantarkistusta.”
3. Jonkun suuren kielimallin uusin versio, esimerkiksi Chat GPT tai Claude, jota voi käyttää muun muassa ideoinnin tukena. ”Se on sveitsiläinen linkkari vähän kaikkeen.”
Uusimmassa lehdessä
- Kilpajuoksua, pettymyksiä ja pohdintaa oman uran suunnasta. Journalistiopiskelijat Hanna Eskelinen, Iida Niskanen ja Sofia Tuovinen pitivät päiväkirjaa kesätöiden hakemisesta.
- Liiton jäsen pitää huolta kollegoista, ammatista ja koko alasta
- Barona maksoi Iltalehden yötoimittajille vuosien ajan liian vähän
- Tidskriftsombud: Finlandssvenska tidskrifter måste samarbeta mer för att klara sig