Journalistit kohtaavat työssään toisinaan heikossa asemassa olevia ihmisiä. Toimittajat käsittelevät usein esimerkiksi vähemmistöryhmiä yksittäisen ihmisen elämäntarinan kautta.
Kun haavoittuvaan ryhmään kuuluva ihminen suostuu haastatteluun, hän saattaa asettaa itsensä vaaralle alttiiksi. Toimittaja ei välttämättä ymmärrä, mille riskeille julkisuus haastateltavan altistaa. Siksi haastateltavan toiveita tulisi kuunnella tarkalla korvalla.
Pieni virhe tai huolimaton lipsautus voi jopa vaarantaa haastateltavan ja hänen läheistensä turvallisuuden.
Tutkimusten mukaan haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten ääni ei kuulu kansalaiskeskustelussa. Osittain tämä johtuu siitä, että heidän ei ole turvallista esiintyä julkisuudessa. Journalismin käytännöt pakottavat haavoittuvan ihmisen kieltäytymään haastatteluista.
Ehdotuksessa päivitetyiksi Journalistin ohjeiksi kiinnitetään huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin. Uusia ohjeita pohtinut työryhmä esittää esimerkiksi, että journalistien pitäisi jatkossa noudattaa erityistä huolellisuutta silloin, kun haastateltava ei tunne median toimintatapoja tai on selvästi haavoittuvassa asemassa.
Tähän artikkeliin on haastateltu kolmea ihmistä, jotka ovat haavoittuvassa asemassa ollessaan kokeneet toimittajan aiheuttaneen heille uhkaavan tilanteen.
Haastateltavien nimet on muutettu. Heidän henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
”Toimittaja ei kunnioittanut rajojani”
Entinen päihdeongelmainen oli henkisesti hauraassa tilassa. Toimittaja kirjoitti hänestä loukkaavan ja vääristelevän jutun.
Hannalla on päihdetausta. Pari vuotta sitten iltapäivälehti teki juttua naisen asemasta päihdemaailmassa ja otti häneen yhteyttä. Hanna oli päässyt kuiville vain vähän ennen haastattelua ja aloittanut työn kokemusasiantuntijana. Hän oli edelleen herkässä tilassa uuden elämäntilanteensa äärellä.
”Toimittaja kertoi, että hän haluaa kirjoittaa artikkelin, joka poistaa käyttäjiin liittyvää stigmaa ja ennakkoluuloja. Se kuulosti minusta hyvältä”, Hanna sanoo.
Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Hannaa pyydettiin kertomaan tarinansa julkisuudessa. Hän ei erityisesti kaivannut näkyvyyttä mutta halusi auttaa.
”Ajattelin, että pidän kiinni rajoistani ja mietin tarkkaan, mitä toimittajalle kerron. Toimittaja ei kuitenkaan kunnioittanut rajojani. Hän sai minut kertomaan enemmän kuin oli tarkoitus”, Hanna sanoo.
Hannasta tuntui, että toimittaja kaivoi haastattelussa hänestä tietoja ja tarinoita epäkunnioittavalla tavalla. Hänelle tuli siitä ikävä olo. Hanna ja hänen esihenkilönsä saivat artikkelin kuitenkin etukäteen luettavakseen, koska olivat pyytäneet sitä.
Hanna koki, että hänen elämäntarinaansa vääristeltiin ja hyväksikäytettiin.
”Olin ajatellut, että minun oli tarkoitus puhua työni kautta päihdemaailmasta yleisesti. Juttu oli kuitenkin pelkkää minun pahimmilla kokemuksillani mässäilyä. Naisen asemaa päihdemaailmassa kuvattiin kärjistetysti. Toipumiselle ei annettu artikkelissa lainkaan tilaa”, Hanna sanoo.
Toisin kuin oli luvattu, artikkeli ei ollut leimaa purkava. Lisäksi toimittaja sekoitti Hannan tarinaan tapahtumia, jotka olivat oikeasti tapahtuneet toiselle ihmiselle. Artikkelissa käytettiin myös halventavia termejä.
”Heti otsikossa minua kutsuttiin narkkariksi. Sellainen on leimaavaa. En halua, että tuo on ensimmäinen mielikuva minusta.”
Lopulta juttua ei julkaistu.
”Puhuimme niin eri kieltä toimittajan kanssa, että emme edes pyytäneet tekemään muutoksia, vaan esihenkilöni kehotti minua pyytämään toimitusta jättämään koko haastattelun julkaisematta”, Hanna sanoo.
Hannan oli vaikeaa luottaa ihmisiin, joten häntä pelotti pitkään, että artikkeli julkaistaisiin hänen pyynnöstään huolimatta.
Tämän jälkeen Hanna ei ole kertonut tarinaansa toimittajille.
”Haastattelu romahdutti minut”
Entinen muslimi pelkää hyvinvointinsa puolesta. Journalistien käytöksen vuoksi hän ei uskalla antaa haastatteluja.
Miriam on entinen muslimi eli edustaa vähemmistön vähemmistöä. Hän on elämänsä aikana kohdannut kunniaväkivaltaa.
”Islamista irtaantumisesta ei osata keskustella julkisuudessa. Kokemuksistani halutaan laatia klikkiotsikoita, jolloin niitä voidaan käyttää vihan lietsontaan”, Miriam sanoo.
Haavoittuvassa asemassa olevan kannattaa harkita sanansa tarkoin. Mitä kärjekkäämmin Miriamin kokemuksista on kirjoitettu, sitä visummin hänen on täytynyt suojata yksityisyyttään. Tässäkin artikkelissa paljastamme hänestä vain välttämättömiä yksityiskohtia.
Miriamin mukaan osa toimittajista käyttää Journalistin ohjeita tapana vältellä vastuuta. Haastateltavan voi olla vaikeaa vetäytyä jutunteosta, vaikka hänen elämäntilanteensa muuttuisi tai artikkelin näkökulma vaihtuisi.
”Ilmoitin toimittajalle, että minun pitää vetäytyä jutusta. Hän vastasi, että heillä on Journalistin ohjeiden perusteella oikeus julkaista haastatteluni. Kun puhutaan toimittajan oikeudesta julkaista jotakin, pitäisi samalla miettiä haastateltavan oikeuksia. Yksikin artikkeli voi vaikuttaa syvästi haastateltavan elämään ja muuhun vähemmistöön”, Miriam sanoo.
”On eri asia, jos jutussa käsitellään jotain poliitikkoa tai uskonyhteisön johtajaa. Median pitää vahtia heitä, joilla on valtaa ja asemaa.”
Journalistien on myös syytä miettiä, millä tapaa he onkivat tietoa haastateltavalta, jolla on traumatausta.
”Yksi haastattelu romahdutti minut. Puhuin toimittajalle kohtaamastani väkivallasta, ja hän kyseli asioita nopeasti, tiedonjanoisesti eikä lainkaan ihmisläheisesti. Traumatisoivan tilanteen muisteleminen haastattelussa voi olla itsessään traumatisoivaa ja vaikuttaa mielenterveyteen”, Miriam sanoo.
Miriam ymmärtää, että toimittajien täytyy tarkistaa kaikki tiedot ja kysellä. Heidän pitäisi kuitenkin olla sensitiivisiä ja kunnioittaa haastateltavan rajoja.
Uutismedia elää eri rytmissä kuin muu julkinen keskustelu. Kun artikkeli on julkaistu, toimituksella on jo kiire siirtyä seuraavaan asiaan. Haastateltavan elämään artikkeli vaikuttaa kuitenkin jopa vuosien ajan.
”Elämääni käsittelevä juttu tulee olemaan aina esillä hakukoneissa, ja kuka vain voi löytää sen. Toimittajien pitäisi miettiä myös artikkeliensa julkista jälkipyykkiä”, Miriam sanoo.
”Toimittaja ei ollut tehnyt taustatyötään”
Toimittaja painosti seksityöntekijää paljastamaan henkilöllisyytensä ja haukkui tämän kollegaa.
Emma on ammatiltaan seksityöntekijä. Taannoin hän suostui kollegansa kanssa haastateltavaksi sanomalehtijuttuun, jonka oli määrä käsitellä parituslain ongelmakohtia ja katuprostituutiota.
Toimittaja halusi järjestää haastattelun toimituksen tiloissa, mutta vierailijakorttia varten hän tarvitsi haastateltavien koko nimet. Emma ei ollut valmis paljastamaan identiteettiään tuntemattomalle toimittajalle, joten haastattelu sovittiin neutraalille maaperälle.
”Pian selvisi, että toimittaja ei tuntenut seksityötä ilmiönä. Hän ei ollut tehnyt taustatyötään. Hänellä oli kuitenkin omasta mielestään riittävä kosketus aiheeseen, koska hän tunsi joitakin seksityöntekijöiden asiakkaita”, Emma sanoo.
Toimittajasta syntyi epäluotettava vaikutelma, ja Emma poistui haastattelutilanteesta nopeasti.
”En kokenut turvalliseksi paljastaa henkilötietojani. Haastattelijalla oli ylimielinen asenne, eikä hän osannut kertoa selkeästi, minne kaikkialle tietoni olisivat kulkeutuneet.”
Seksityöntekijät joutuvat yleensä oman turvallisuutensa vuoksi suojelemaan yksityisyyttään. Emma oli erityisen varovainen, sillä häntä oli vainonnut vuosien ajan uhkaava henkilö.
”Pelkään, että joku onnistuu päättelemään minusta yksilöiviä tietoja, kuten kotiosoitteeni. Jos minusta levitettäisiin tietoja vaikka Ylilaudalla, voisin joutua kärsimään vihapostista ja kiusanteosta. Ei minun mielenterveyteni kestä sellaista”, Emma sanoo.
Muita mahdollisia uhkia ovat tirkistely, kotirauhan rikkominen ja fyysinen väkivalta. Seksityöntekijöihin kohdistuu toisinaan rajua vihaa.
Toimittaja jäi vaille haastattelujaan. Jälkikäteen hän lähetti seksityöntekijöiden postituslistalle sähköpostin, jossa hän moitti Emman seurassa olleen kollegan käytöstapoja ja vähätteli tämän asiantuntemusta.
”Se oli järkyttävää. Mielestäni on toimituksen vastuulla, että marginalisoituja ihmisiä haastattelemaan valitaan oikealla kokemuksella varustettu toimittaja.”
Artikkelin taustatyössä on hyödynnetty kansalaisjärjestöjen laatimia oppaita Köyhä Mediassa – opas köyhyyttä kokeneelle, Vammaisuus ja journalismi – opas toimittajille sekä Toimittaja, sinua tarvitaan muutokseen – Opas asunnottomuudesta viestimiseen
Juttua on muutettu 13.5. klo 12.01: Väliotsikoiden ja ingressien muotoilua on korjattu juttuun niin, että ne erottuvat tekstin joukosta.
Kuka on haavoittuva?
Kuka vain saattaa päätyä hetkellisesti haavoittuvaan asemaan. Helpoimmin näin käy ihmisille, jotka kuuluvat haavoittuvaan ryhmään.
Haavoittuvia ryhmiä ovat muun muassa lapset, asunnottomat, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, rodullistetut vähemmistöt, vammaiset ihmiset sekä päihdeongelmaiset.
Haavoittuvuus voi vaarantaa toimeentulon, horjuttaa sosiaalisia suhteita, ajaa syrjäytymiseen sekä altistaa fyysiselle ja henkiselle väkivallalle.
Lähteet: TEPA-termipankki ja Yhdenvertaisuusvaltuutettu
Muista nämä, kun teet juttua haavoittuvassa asemassa olevasta
1. Mieti jo suunnitteluvaiheessa toimituksen kanssa, miten juttuprosessista voi tehdä haastateltavalle turvallisen.
2. Jos et tunne haavoittuvan ihmisryhmän erityishaasteita, tee ensin taustatyösi ja ota vasta sitten yhteyttä haastateltaviin. Muuten olet kuin norsu posliinikaupassa.
3. Kerro haastateltavalle etukäteen artikkelin lähtökohta. Älä kaunistele tai maanittele vaan paljasta totuus siitä, mitä haastattelulla aiotaan tehdä. Jos näkökulma vaihtuu kesken juttuprosessin, anna haastateltavalle uusi tilaisuus kieltäytyä.
4. Kunnioita haastateltavaa. Hän tekee sinulle palveluksen, kun suostuu puhumaan vaikeista kokemuksistaan. Jos haastateltava ei jälkeenpäin enää koskaan halua nähdä yhtään toimittajaa, se on tappio koko ammattikunnalle.
5. Pidä huolta, ettet paljasta ilman lupaa tietoja, jotka vaarantavat haastateltavan hyvinvoinnin. Artikkeli jää pysyvästi nettiin kiertämään ja vaikuttaa jatkossakin ihmisen elämään.
6. Ole traumatietoinen. Älä töki haastateltavaa arkoihin paikkoihin herättääksesi dramaattisia reaktioita. Jos haastateltava menee kesken tilanteen tolaltaan, harkitse taukoa tai haastattelun lykkäämistä. Kysy, haluaako hän jatkaa.
7. Jos olet kuvajournalisti, varo toistamasta leimaavia stereotypioita. Anna kuvattavalle valta. Kerro hänelle etukäteen, minne kuvat päätyvät. Huomaa, että kuvapankkikuvissa stereotypiat ovat erityisen iso ongelma.
8. Jos vastaat otsikoinnista, konsultoi jutun kirjoittajaa ennen kuin julkaiset otsikon. Hän osaa sanoa, millainen otsikko on haastatelluille turvallinen ja kunnioittava.
9. Mieti moderaattorien ja somevastaavien kanssa, kuinka haastateltavan turvallisuus voidaan taata netissä. Vaikka artikkeli olisi laadittu asiallisesti, kommenteissa vihapuhe saa usein rehottaa.
Ohjeet perustuvat haastateltujen kokemuksiin sekä kansalaisjärjestöjen laatimiin oppaisiin.
Uusimmassa lehdessä
- Toimitukset kalastelevat nuoria lyhytvideoilla, mutta heidän elämänsä uhkaa jäädä varjoon journalismissa. Se on kohtalokasta lukutaidolle ja median tulevaisuudelle, sanoo tutkija.
- Inhimillisten kohtaamisten pitäisi olla toimituksen voimavara
- Tasa-arvovaltuutettu patistaa liittoja neuvottelemaan vanhempainvapaista
- Lokale reportern nominerades till Snöspaden – så reagerade Åland
