Herkkä ja vahva radiopersoona

Olga Ketonen kuoli lyhyen sairauden jälkeen 59-vuotiaana Vantaalla.

Kalajoella syntyneen Tuula Ketosen matka juontajaksi alkoi Yleisradiossa. Ensin Mikkelin alueradiossa ja vuodesta 1990 lähtien Radiomafiassa ja Yle Q:ssa. Radiomafian vuosina Ketonen otti käyttöön taiteilijanimen Olga K. Vuonna 2007 hän siirtyi Radio Aaltoon, josta palasi vuonna 2012 juontajaksi Yle Puheen aamuun. Vuodesta 2014 lähtien Ketonen työskenteli Yle Radio Suomessa.

Ainutlaatuisuus on ensimmäinen luonnehdinta, joka Ketosesta radiojuontajana ja -toimittajana tulee mieleen. Hänellä oli oma tapansa puhua, hengittää ja olla läsnä radiolähetyksissä. Olgaa ei voi jäljitellä. Hän oli esikuva lukemattomille radiontekijöille, ja useille jopa syy lähteä alalle. Hänen intensiivisyytensä, intohimonsa ja läsnäolonsa olivat asioita, joista me radiontekijät voimme ottaa oppia. Kuten myös Olgan motosta: ”Helppous ei houkuta”.

Ketonen oli vastakohtien nainen: samaan aikaan tähti ja tavis. Radiopersoonana hän oli herkkä ja vahva. Ilmaisussaan hän oli runsas ja hurmaavan härö, mutta myös valtavan tarkkanäköinen ja yleissivistynyt.

Henkilöhaastatteluissa Ketonen oli vertaansa vailla. Hän ei pelkästään kysellyt, vaan eli haastattelut läpi. Ketonen ei koskaan vienyt pääosaa vieraaltaan, vaikka hänen valovoimaisuutensa olisi siihen riittänyt. Hän arvosti ja kunnioitti jokaista kohtaamaansa henkilöä tavalla, jota haastateltavat itse ovat poikkeuksetta kuvailleet ainutlaatuiseksi.

Olgaa leimasi nöyryys ja kiitollisuus työtä kohtaan. Diivan elkeitä oli hänestä turha etsiä. Olga muisti usein mainita, miten etuoikeutettu hän on, kun saa työnsä ansiosta tavata kaikenlaisia ihmisiä.

Työyhteisössä Ketonen oli hyvin arvostettu ja pidetty. Hän kohtasi noviisit ja konkarit yhtä suurella lämmöllä ja rohkaisi kollegoitaan empatiallaan ja esimerkillään olemaan oma itsensä.

Kollegoiden mielestä Olgassa parasta oli se, että yhteys hänen kanssaan syntyi usein melkein sanoittakin, riitti muutama katse ja nauru syttyi salamannopeasti.

Olgaa jäivät kaipaamaan työkavereiden ja kuulijoiden lisäksi puoliso ja kaksi poikaa.