Ylen perustelut Suomen alueen kansanmusiikkiin keskittyvän radio-ohjelman lopettamiselle herättävät voimakasta kritiikkiä kulttuurialan toimijoissa.
Freelancetoimittaja ja kansanmuusikko Amanda Kauranteen tekemän Sydänjuurilla-ohjelman viimeinen jakso lähetetään 2. tammikuuta.
Yle ei suunnittele uutta kotimaiseen kansanmusiikkiin keskittyvää ohjelmaa lakkautettavan tilalle. Sen sijaan se lisää kotimaista kansanmusiikkia muille ohjelmapaikoille, muun muassa kahteen maailmanmusiikkiohjelmaan: Mika Kauhasen Keinuvaan taloon ja Tuuli Saksalan Keitaaseen.
Musiikkialan toimijat ovat kritisoineet päätöstä muun muassa siksi, että Kauranne on ohjemassaan erikoistunut juuri kotimaiseen kansanmusiikkiin, kun taas maailmanmusiikkiohjelmien toimittajat tarkastelevat ohjelmissaan laajemmin eri maiden musiikkikulttuureita.
Huolta herättää esimerkiksi se, kuinka paljon ohjelmien toimittajat saavat mahdollisuuden seurata suomalaista kansanmusiikkia.
Keskustelu liittyy myös radion käytön muutokseen. Helsingin Sanomien haastattelussa Ylen kulttuuri- ja asiasisältöjen päällikkö Johanna Aho kertoo, kuinka Yle Areenassa ”ainoastaan musiikin soittamiseen keskittyvät perinteiset ohjelmat” eivät toimi, vaan ohjelmien pitäisi olla ”vähän journalistisempia ja tarinallisempia”.
Amanda Kauranne ei antanut Journalistille haastattelua, mutta kommentoi asiaa sähköpostitse.
”En ole saanut tällaisia muutostoiveita ohjelmani suhteen, mutta olisin mieluusti ollut niitä toteuttamassa”, hän kirjoittaa.
”Olen itsekin aktiivisesti yrittänyt tarjota ohjelmaani journalistisempia ja tarinallisempia sisältöjä. Nyt olen parhaalla mahdollisella tavalla pyrkinyt toteuttamaan Yle Radio 1:n ohjelmalleni tekemää tilausta eli sitä, että Sydänjuurilla on laajalle yleisölle suunnattu, mutta maantieteellisesti Suomen ja lähialueiden kansanmusiikkeihin keskittyvä musiikkiohjelma, joka tuo hyvää mieltä kuulijoilleen.”
Kansanmusiikkia pitkään seurannut freelancetoimittaja Tove Djupsjöbacka suhtautuu kriittisesti Ylen perusteluihin, joiden mukaan kotimaisen kansanmusiikin oma ohjelma lakkautetaan, jotta sen näkyvyyttä voidaan kasvattaa Ylen muissa ohjelmissa. Hänen mukaansa näin olisi pitänyt tehdä samaan aikaan, kun aihepiirin oma ohjelma säilytettäisiin.
“Kukaan ei voi olla kaiken maailmanmusiikin asiantuntija. Mutta jos suomalaiset eivät ole suomalaisen kansanmusiikin asiantuntijoita ja profiloidu sillä, niin kuka sitten?”
Sydänjuurilla oli Djupsjöbackan mukaan kotimaisen kansanmusiikin “viimeinen linnake”. Aihepiirin tulevaisuus Ylellä riippuu hänen mukaansa siitä, annetaanko toimittajille mahdollisuus seurata sitä syvällisesti.
Djupsjöbacka toivoo, että kansanmusiikkia ei niputettaisi Ylellä musiikkigenreksi muiden joukkoon, vaan se nähtäisiin laajempana osana suomalaista kulttuuria.
”Kyse on yhteisestä kulttuuriperinnöstä. Meidän pitää ymmärtää meitä itseämme, jotta voimme ymmärtää muita.”
Djupsjöbacka näkee kotimaisen kansanmusiikin erikoisohjelman lakkauttamisen osana laajempaa kulttuurijournalismin muutosta.
Hän suree sitä, että asiantuntijatoimittajuus korvautuu yhä useammin yleistoimittajuudella. Silloin journalismista tulee väistämättä ohuempaa ja asioita jää huomaamatta, Djupsjöbacka huomauttaa.
”Aihepiiristä pitää ymmärtää paljon, jotta osaa kysyä oikeat kysymykset. Se ei ole itsestäänselvyys”, hän sanoo.
Suomalaista kansanmusiikkijournalismia on jo ennestään vain vähän. Djupsjöbacka pohtii, onko sitä edes olemassa.
”Se on monessakin toimituksessa yksittäisten toimittajien ja freelancereiden varassa.”
Moni taho on ottanut kantaa ohjelman lakkauttamiseen. Esimerkiksi kulttuuripoliittisen keskustelun edistämiseksi perustettu eduskunnan Arkadia-seura julkaisi kannanoton, jossa se ehdottaa ulkopuolisen selvityshenkilön nimittämistä tarkastelemaan, täyttääkö Yleisradion nykyinen ohjelmastrategia Yle-laissa määritellyt julkisen palvelun tehtävät.
Kannanoton ovat allekirjoittaneet puheenjohtajana toimiva kansanedustaja Marko Kilpi (kok) sekä entinen kansanmusiikin professori Hannu Saha, ja siinä mainitaan erikseen Sydänjuurilla-ohjelma.
Arkadia-seura toivoo tutkimustietoon perustuvaa kartoitusta ”toteutuneesta ohjelmapolitiikasta ja sen muutoksista”. Lisäksi se pohtii, tulisiko Yleisradio-lain hengen toteutuminen määritellä tarkemmin erilaisilla suosituksilla ja määrällisillä ohjeistuksilla.
Myös Suomen freelancemuusikot ry kritisoi Ylen päätöstä kannanotossaan ja huomauttaa, että Sydänjuurilla-ohjelmalla on ollut merkittävä yhteiskunnallinen arvo.
”On selvää, ettei kymmenen minuutin ohjelmapaikka yksittäisen ohjelman sivujuonteena voi kattaa Yleisradiolaissa määriteltyjä tehtäviä ja vastuuta suomalaisen kulttuuriperinnön kehittämisestä, säilyttämisestä ja vaalimisesta”, yhdistys toteaa.
Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskus julkaisi puolestaan avoimen kirjeen, jonka on allekirjoittanut yli 50 eri tahoa.
”Vaikka Suomen kansanmusiikin lisääminen muihin ohjelmiin toteutuisikin, erikoisohjelman sisältämä ja vaatima asiantuntemus ei siirry”, kirjeessä todetaan.
”Tällaiset asiantuntevasti toimitetut ohjelmat ovat itsestäänselvyys lukuisten muiden genrejen kohdalla Yleisradiossa. Kaikkein eniten tämän itsestäänselvyyden tulee toteutua oman maan ja kulttuurin ainutlaatuisen musiikkiperinnön kohdalla, jota ei missään muualla maailmassa vaalita”, kirjeessä jatketaan.
Yle julkaisi sivuillaan vastauksen avoimeen kirjeeseen. Siinä se toteaa, että kansanmusiikin soittaminen ei vähene. Yle alkaa myös lähettää viikoittain uusien levyjen ohjelmaa, jossa kuullaan joka toinen viikko erityisesti kotimaista kansanmusiikkia.
Lisäksi Yle suunnittelee kansanmusiikin soittamisen lisäämistä äänilevykonserttien muodossa sekä tuo takaisin kansanmusiikin oman, kahden tunnin mittaisen Sävel on vapaa -toivekonsertin. Musiikkijournalismin vastaavan tuottajan Karoliina Vesan mukaan konsertti on tarkoitus järjestää ainakin kerran vuodessa. Lisäksi Yle jatkaa ensi vuonna Kansanmusiikin 10 käskyä -podcast-sarjaa.
Yle vastasi sivuillaan myös Arkadia-seuran kannanottoon. Tässä yhteydessä se toivoi, että keskustelussa huomioitaisiin ”koko Ylen laaja ohjelmatarjonta yksittäisten ohjelmanimikkeiden sijaan.”
”Yle toteuttaa laajasti julkisen palvelun tehtäväänsä, myös kulttuuritehtävää, mutta se ei tarkoita sitä, että palvelu pysyy muuttumattomana vaan nimenomaan sitä, että muutumme maailman ja suomalaisten mediankäyttötarpeiden mukana.”
Sydänjuurilla-ohjelmalle pidettiin lakkautuspäätöksen jälkeen myös tukikonsertti. Musiikkitalolla järjestetyn tapahtuman jälkeen järjestettiin keskustelutilaisuus Ylen kansanmusiikkisisällöistä ja niiden roolista kulttuuriperinnön säilyttämisessä. Paikalla oli myös Ylen edustajia.
Idean tukikonsertista sai kansanmuusikko Kimmo Pohjonen. Pohjosen mukaan kansanmusiikkia on ajettu Ylellä alas viidentoista viime vuoden aikana.
”Sydänjuurilla-ohjelman lakkauttaminen oli viimeinen pisara tässä.”
Erikoisohjelman sijaan Pohjonen peräänkuuluttaa kansanmusiikille ennen kaikkea isompaa näkyvyyttä Ylen sisällöissä. Hän kertoo, että monet Sibelius-Akatemiasta valmistuvat kotimaiset nykykansanmuusikot pääsevät ulkomailla käydessään esiintymään televisiossa ja radiossa, mutta Suomessa eivät.
Kansanmusiikin roolin pienenemisestä kertoo myös Pohjosen huomio siitä, että esimerkiksi hänen ja muiden kansanmuusikoiden Yleltä tulevat Teosto-korvaukset ovat pienentyneet.
Yle-lain mukaan julkisen palvelun ohjelmatarjonnan tulee erityisesti tukea ”suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista” kuten myös “kulttuurista moninaisuutta”.
Pohjonen korostaa useaan otteeseen, että hän puolustaa ja tukee verovaroin toimivaa Yleisradiota. Hän kaipaa keskustelua siitä, toteuttaako Yle lakiin kirjattua kulttuuri- ja sivistystehtäväänsä ja millä tavalla Suomessa arvostetaan kansallista kulttuuria.
”Tässä ei ole mitään järkeä. Yle perustuu ajatukseen siitä, että se antaa meille sellaista ohjelmavirtaa, jota ei ole kaupallisella puolella – esimerkiksi kotimaista kansanmusiikkia ja vähemmistöjen musiikkeja. Ei sen pidä perustua kuuntelija- ja katselijalukuihin.”
Kotimaisen kansanmusiikin erityisohjelman lakkautukselle on esitetty julkisuudessa useita erilaisia perusteluja. Helsingin Sanomien haastattelussa Ylen kulttuuri- ja asiasisältöjen päällikkö Johanna Aho perusteli ohjelman päättämistä ensisijaisesti sen yhdeksän vuoden mittaisella iällä ja ohjelmiston uudistamisella.
Tukikonsertin jälkeisessä keskustelutilaisuudessa Aho keskittyi puheenvuorossaan yleisön mediankäyttöön ja sen voimakkaaseen murrokseen, kun radion kuuntelu ja television katselu ovat laskussa. Samalla hän pohti, miten Yle voisi vastata tähän niin, että se tavoittaisi edelleen kaikki suomalaiset.
”Resursseja ei tule lisää vaikka mediamaisema monimuotoistuu”, hän totesi.
Yhdeksi lakkauttamisen syyksi kerrottiin myös liian vähäiset kuuntelijamäärät. Ylen mediapäällikkö Petri Jauhiainen totesi tilaisuudessa, että koska ohjelman kuunteluluvut eivät ole nousseet Yle Areenassa, ”silloin täytyy miettiä muita keinoja”.
Haastattelun jälkeen Jauhiainen pyytää sähköpostitse mahdollisuutta täydentää sanomaansa.
“Emme tee koskaan päätöksiä pelkkien lukujen perusteella, mutta koska tavoitteena on palvella kaikkia suomalaisia myös kansanmusiikin osalta, on kuuntelumääriä syytä seurata. Myös kansanmusiikin ja sen tekijöiden kannalta laajemman yleisön tavoittaminen ja puhuttelu on parempi vaihtoehto kuin liian pieneksi jäävä ja marginaaliin puristettu”, hän kirjoittaa.
Myös Johanna Aho sivusi tilaisuudessa Sydänjuurilla-ohjelman kuuntelijamääriä. Hän perusteli kotimaisen kansanmusiikin ohjelman lakkauttamista sillä, että Ylen kahdella muulla maailmanmusiikkiin keskittyvällä ohjelmalla – Keinuvalla talolla ja Tuuli Saksalan Keitaalla – on ”tutkitusti vahvempi yleisösuhde”.
Kysyttäessä Aho kertoo, että yleisösuhdetta mitataan tässä tapauksessa ohjelmien kuuntelijamäärillä. Ajatuksena on hänen mukaansa, että kansanmusiikin yleisöä saataisiin Ylellä laajennettua paremmin näissä kahdessa ohjelmassa.
“Pyrimme laventamaan tarjontaa tekemällä Yle Areena -vetoisia sarjoja ja niihin kausia ja joiltain osin luovumme radion mallista, jossa ohjelmaa tehdään viikottaisena läpi vuoden. Näin saamme tehtyä laajemmin erilaisia sisältöjä ja voimme käsitellä monipuolisemmin genrejä”, Aho kertoo myöhemmin sähköpostitse.
Haastattelussa Aho perustelee kotimaisen kansanmusiikin sulauttamista maailmanmusiikkiohjelmiin myös sillä, että maailmanmusiikista kiinnostunut yleisö on yleensä kiinnostunut sekä kotimaisesta että ulkomaisesta kansanmusiikista.
Minkälainen symbolinen merkitys sillä on, että Yle lakkauttaa ainoan kotimaiseen kansanmusiikkiin erikoistuneen ohjelmansa?
”Me emme voi olla instituutio, joka pohtii ainoastaan symbolisia arvoja. Ohjelmalla voi olla isompi arvo kansanmusiikkiyhteisölle, mutta me emme voi tehdä ohjelmia ainoastaan kansanmusiikkiyhteisölle”, Aho sanoo.
”Ajattelen, että kulttuuriperinnön vaaliminen on sitä, että me saatamme mahdollisimman paljon ihmisiä näiden pariin. Emme halua sellaista kehitystä, että teemme jotain tehtävämme vuoksi, laitamme ne radioon ja Areenaan emmekä välitä siitä, miten ihmiset niitä käyttävät.”
Vastauspuheenvuorossaan kansanmusiikkiväen avoimeen kirjeeseen Yle perustelee, kuinka ”myös kansanmusiikin sisältöjen tulee voida uudistua ja muuttua ajassa”. Johanna Ahon mukaan Yle siirtää Sydänjuurilla-ohjelmasta vapautuvia resursseja podcastien ja verkkolähtöisen journalismin tekemiseen.
Haastattelussa Aho vastaa erikoistumista koskevaan kritiikkiin vetoamalla siihen, että journalisti voi perehtyä moneen asiaan, vaikkei olisi erikoistoimittaja.
“Me olemme journalistinen talo, ja meidän tehtävämme on tehdä sisältöä yleisölle eikä ammattilaisille. Silloin se matkaopas voi olla journalisti, joka ei välttämättä ole syväammattilainen.”
Eikö toimittajan pitkä osaaminen jostain aihepiiristä välity kuulijalle?
”Tietysti kuuluu, mutta luotan siihen, että pystymme pitämään tason. Emme ole siitä luistamassa, ettemmekö haluaisi tehdä tätä ammattimaisesti.”
Haastattelun jälkeen Aho kommentoi sähköpostitse yhdessä Petri Jauhiaisen ja Karoliina Vesan kanssa, että jäljelle jäävien maailmanmusiikkiohjelmien tekijöillä on ”pitkä kokemus myös kotimaisen kansanmusiikin saralta”.
”Katsomme, että he ovat tämän musiikkilajin syväosaajia.”
Samoihin aikoihin Sydänjuurilla-ohjelman lopettamisuutisen kanssa Yle kertoi lakkauttavansa muun muassa pitkäaikaiset Bluesministeri– ja Kantritohtori-ohjelmat, joita tekevät toimittajat Esa Kuloniemi ja Teppo Nättilä.
Alun perin viikottaisina tulleet ohjelmat oli vuoden 2022 jälkeen tarkoitus siirtää kesäsarjoiksi, mutta lakkauttamisuutisia seuranneen voimakkaan kritiikin jälkeen niiden esittämistä jatkettiin kerran kuukaudessa.
Ahon mukaan jatkopäätöksen taustalla ei ollut palautteen tuoma paine, vaan se oli tehty ”normaalin ohjelmistosuunnittelun yhteydessä”.
Bluesministerin ja Kantritohtorin lopullisen päättymisen taustalta nousevat Ahon haastattelussa esiin samat perustelut kuin Sydänjuurilla-ohjelman kohdalla: radio-ohjelmien kuuntelu on vähentynyt, Yle Areenassa olevien sisältöjen kuluttaminen lisääntynyt ja ”sisältöjä pitää pystyä tarjoilemaan eri tavalla”.
Bluesministeriä on kuitenkin kuunneltu Yle Areenassa enemmän kuin esimerkiksi Ylenraskasta musiikkia käsittelevän, viidenteen kauteensa ehtineen Rakasmetalli-podcastin jaksoja keskimäärin.
”Ohjelmien yleisö saattaa olla varttuneempaa väkeä ja miesvoittoista, mutta ei sellaistakaan yleisöä pitäisi halveerata”, Kuloniemi huomauttaa Blues Newsin haastattelussa Bluesministeristä ja Kantritohtorista.
Aho puhuu tasapainosta sen suhteen, kuinka Yle palvelee eri-ikäisiä suomalaisia.
”Se ei tarkoita, ettemmekö me haluaisi palvella myös iäkkäämpiä. Me haluamme palvella kaikkia. Silloin on tehtävä tietynlaisia valintoja. Se liittyy enemmän radion ja Areenan tasapainoon kuin yksittäisiin ohjelmiin”, Aho sanoo.
Suunta kohti podcasteja näkyy myös juurimusiikissa. Mikkelin kaupunkilehden haastattelussa Esa Kuloniemi kertoo tekevänsä Yle Radio 1:lle podcast-sarjan mustan amerikkalaisen musiikin sosiaalihistoriasta. Samalla hän kommentoi Bluesministerin lakkauttamisuutista.
”Minulle olisi ollut ihan fine, jos olisi sanottu että sä alat olla tuohon liian vanha, meillä on uusi tyyppi tekemään sun ohjelmaasi. Mutta nyt aika tuntuu olevan sellainen, ettei Yleisradiossa koeta olevan tarvetta tällaisille ohjelmille.”
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
