Viime tammikuussa Iltalehti julkaisi jutun siitä, milloin vartija voi pyytää ihmistä poistumaan esimerkiksi kauppakeskuksesta. Jutussa oli kuitenkin kaksi virhettä. Ne koskivat vartijan ja järjestyksenvalvojan oikeuksien eroja sekä sitä, millä ehdoin vartija voi poistaa henkilön julkisesta tilasta.

Eräs lukija lähetti lehdelle jo samana päivänä oikaisupyynnön, jossa virheet oli mainittu. Viesti oli Iltalehden vastaavan päätoimittajan Perttu Kauppisen mukaan yksi monista.

Lehti oli kirjoittanut vartijoista useita juttuja, sillä aiemmin samassa kuussa 35-vuotias nainen oli kuollut vartijoiden käsissä espoolaisessa ostoskeskuksessa. Aiemmistakin vartijajutuista oli tullut paljon palautetta. Uusin juttu ei ollut poikkeus, ja siitä tuli myös muita oikaisupyyntöjä. Toimitus kävi ne läpi, eikä löytänyt oikaistavaa.

Mutta juuri tämä oikaisupyyntö jäi huomaamatta.

Seuraavaksi Iltalehteen oli yhteydessä Julkisen sanan neuvosto. Kesäkuussa lehti sai jutusta langettavan.

---

Iltalehden tapaus on tavallinen. Journalisti tutki langettaviin päätöksiin johtaneita JSN:n käsittelemiä kanteluita kymmenen viime vuoden ajalta. Journalistin ohjeiden kohta 20, olennaisen asiavirheen korjaaminen, johti langettavaan useimmin.

Usein virheet jäivät oikaisematta syistä, jotka tuntuvat huolimattomuudelta. Esimerkiksi marraskuun kokouksessaan JSN nuhteli kolmea lehteä käytännössä siitä, ettei toimitus lue sähköpostiaan:

”Kantelija teki oikaisupyynnön virheestä jutun julkaisua seuraavana päivänä Helsingin Sanomien oikaisupyynnöille osoittamaan sähköpostiosoitteeseen, mutta siihen ei reagoitu eikä kantelijalle vastattu.” (Langettava 7. 11. 2023)

”[..] kantelija kertoo lähestyneensä Kauppalehden toimitusta oikaisupyynnöllä sähköpostitse kaksi kertaa kesäkuussa 2023 koskien artikkelin faktalaatikossa ollutta yksityiskohtaa. Syystä, jota toimitus ei ole voinut jälkeenpäin osoittaa, lukijan viesti on jäänyt huomaamatta.” (Langettava 8. 11. 2023)

”Kantelijan korjauspyyntöä ei huomattu, koska Suomenmaa ei ollut tarkistanut roskapostiaan säännöllisesti korjauspyyntöjen varalta. Lehti ei ole myöskään tehnyt yleisölle selväksi käytäntöjä korjauspyyntöjen tekemiseen.” (Langettava 8. 11. 2023)

Journalistin ohjeiden pykälä 20 on myös kohta, jonka yleisö ja media-ala mieluiten muuttaisivat. JSN on uudistamassa Journalistin ohjeita ja kartoitti viime vuonna yleisön ja alan toiveita uudistukselle. Peräti neljännes ehdotuksista koski ohjeiden kohtaa 20.

”Inhimillisen virheen vuoksi tekemättä jääneistä oikaisuista ei pitäisi antaa langettavaa”, eräs vastaaja kirjoitti.

---

Ihmiset kantelevat yleensä niistä tiedotusvälineistä, joita he itse seuraavat.

Eero Hyvönen, JSN:n puheenjohtaja

Journalistin ohjeet uudistettiin viimeksi kymmenen vuotta sitten, ja ne tulivat voimaan vuoden 2014 alussa. Sen jälkeen Julkisen sanan neuvosto on tehnyt 693 päätöstä. Niistä 419 oli vapauttavia, 270 langettavia ja neljä muita kannanottoja.

Langettavista neljä sisälsi vakavan huomautuksen. Se on tavallista langettavaa ankarampi moite, jonka JSN otti käyttöön vasta ohjeiden uudistumisen myötä.

Ennen ohjeiden uudistamista, vuodesta 1995 lähtien neuvoston päätöksistä noin kolmannes oli langettavia. Päätöksiä tarkastellen neuvoston linja oli siis hitusen aiempaa tiukempi.

Neuvosto itse seuraa langettavien määrää suhteessa ratkaistujen kanteluiden määrään. Langettavien osuus ratkaistuista kanteluista on vuoden 2014 jälkeen ollut enimmillään liki puolet, vähimmillään viidenneksen verran.

Eniten langettavia kymmenen viime vuoden aikana on saanut Iltalehti. JSN teki 86 Iltalehteä koskevaa päätöstä, joista 35 toi lehdelle langettavan. Osa päätöksistä ratkaisi kerralla useita samasta jutusta tehtyjä kanteluja. Esimerkiksi drag-esityksiä ja lapsia käsitelleestä Sanna Ukkolan kolumnista kanneltiin 54 kertaa. Neuvosto otti käsittelyyn kanteluista viisi, ja teki niistä yhden päätöksen (vapauttava).

Lähes yhtä usein JSN on käsitellyt Ylen ohjelmia ja uutisia: se teki 83 Ylen sisältöihin liittyvää päätöstä, joista 27 oli langettavia.

Kolmanneksi eniten langettavia sai Ilta-Sanomat: 56 käsiteltyä juttua ja 24 langettavaa. JSN käsitteli Helsingin Sanomia useammin, mutta se sai langettavia harvemmin: 69 käsittelyä, 17 langettavaa.

Viidentenä on MTV, joka on saanut neuvostolta 13 langettavaa päätöstä. MTV:n ohjelmia neuvosto käsitteli 28 kertaa.

”Ihmiset kantelevat yleensä niistä tiedotusvälineistä, joita he itse seuraavat”, JSN:n puheenjohtaja Eero Hyvönen sanoo.

”Siinä mielessä meidän itsesääntelyjärjestelmämme ei ole tasapuolinen. JSN ei itse monitoroi, mitä mediassa tapahtuu, vaan me tarvitsemme aktiivista yleisöä, jotta järjestelmä toimii.”

Mitä suurempi ja aktiivisempi yleisö, sitä enemmän kanteluita, siis.

Tosin aivan näin yksinkertainen asia ei ole, Hyvönen huomauttaa. Tietyistä tiedotusvälineistä kannellaan jos nyt ei herkemmin, niin ainakin pikkutarkemmin.

”Esimerkiksi Ylestä ja Helsingin Sanomista tulee monikohtaisia kanteluita, joissa yksilöidään pitkästi, mikä kaikki jutuissa on pielessä ja kyseenalaistetaan käytetyt asiantuntijat”, Hyvönen kertoo.

Ja sitten ovat ne jutut, jotka syystä tai toisesta alkavat levitä sosiaalisessa mediassa ja joista siksi tulee useita kanteluita kerralla. Drag-lapset-kolumnin lisäksi kymmeniä kanteluja tehtiin esimerkiksi Ylioppilaslehden syyskuussa julkaisemasta jutusta, jossa toimittaja testasi adhd-lääkkeitä. Tämän jutun kirjoitushetkellä JSN ei vielä ollut antanut siitä päätöstään.

---

JSN käsittelee paikallislehtien ja aikakauslehtien juttuja harvemmin kuin isojen uutistoimitusten työtä. Tyypillistä on, että yksittäisestä lehdestä on kanneltu neuvostoon kerran, ja silloin päätös on ollut hieman useammin vapauttava kuin langettava.

Aikakauslehdistä poikkeuksen tekee Seiska, joka sai vuosina 2014 – 2023 seitsemän langettavaa, joista yksi sisälsi vakavan huomautuksen. JSN käsitteli lehden juttuja 16 kertaa.

Suuremmista lehdistä esimerkiksi Lapin Kansa ja Seura eivät olleet saaneet tarkastelujaksolla neuvoston moitteita lainkaan, vaikka niistäkin on kyllä kanneltu.

Journalistin juttuja JSN on käsitellyt sitten vuoden 2014 kolme kertaa. Kaikki päätökset olivat vapauttavia, mutta myös Journalistilla on vanhempia langettavia, joista viimeisin on vuodelta 2012.

JSN on vasta lokakuusta 2016 lähtien kirjannut päätöksiinsä Journalistin ohjeiden kohdat, joiden perusteella se antoi langettavan. Siksi Journalistin keräämästä aineistosta ei voi täsmällisesti sanoa, mistä ohjeesta kukin tiedotusväline on saanut eniten langettavia kymmenen viime vuoden aikana.

Joitain havaintoja voi kuitenkin tehdä. Esimerkiksi Iltalehti ja Ilta-Sanomat ovat saaneet useita langettavia virheiden korjaamisesta, piilomainonnasta ja lainaamisesta. Merkittävä osa Helsingin Sanomien langettavista liittyy myös virheiden korjaamiseen. Ylen saamien langettavien joukossa taas on useampi moite harhaanjohtavasta kuvan tai äänen käyttämisestä.

---

”Kiuruvesi-lehti julkaisi samalla aukeamalla yrittäjän haastattelun ja hänen yrityksensä mainoksen. Jutulle oli journalistiset perusteet, mutta kokonaisuus oli piilomainontaa. Päätoimittaja ei esittänyt journalistisia perusteluja sille, miksi haastateltavaksi oli valittu samasta lehdestä maksullisen ilmoituksen ostaneen yrityksen edustaja.” (Langettava 8. 11. 2023)

Virheiden korjaamisen ohella piilomainonta oli yksi yleisimpiä syitä, miksi juttuja päätyi Julkisen sanan neuvoston käsittelyyn. Muutama vuosi sitten neuvosto jakoi vähän väliä langettavia siitä sekä kaupallisen ja toimituksellisen aineiston riittämättömästä erottelusta. Nyt määrä on tasaantunut.

Piilomainontaan liittyvien kanteluiden määrän kasvu johtui Hyvösen mukaan paljolti siitä, että toimituksissa etsittiin uusia ansaintamalleja.

”Ja se on tietysti ihan sallittua, uusia tulonlähteitä pitääkin löytää, mutta siinä tuli usein rajankäyntiä merkitsemisen kanssa”, Hyvönen sanoo.

Piilomainonnasta tulleita langettavia läpikäydessä esiin paistaa myös toimitusten kiire ja tietynlainen ajattelemattomuus:

”Kymen Sanomat julkaisi tulevasta matkailuaiheisesta tapahtumasta kertovan jutun, joka oli käytännössä kopioitu sanasta sanaan tiedotteesta. Toimitus oli ainoastaan lisännyt juttuun kuvituskuvan ja kuvatekstin, muokannut kahta väliotsikkoa ja jättänyt pois kaksi tiedotteen lopussa ollutta virkettä” (Langettava 19. 5. 2020)

”[Ylen] juttu toisti tiedotetta valtaosin sanasta sanaan ja siitä sai käsityksen, että toimitus oli haastatellut yrityksen edustajaa. Jutussa ei mainittu, että sisältö oli peräisin tiedotteesta.” (Langettava 14. 6. 2023)

---

”Etelä-Suomen Sanomat julkaisi kaksi uutista, jotka käsittelivät kauppakeskuksen pihalla tapahtunutta puukotusta, joka johti uhrin kuolemaan. [..] Molemmissa jutuissa selostettiin rikoksen kulkua ja julkaistiin kaksi esitutkintamateriaalista saatua valvontakameran pysäytyskuvaa. Kuvista toisessa näkyivät sekä uhri että veitsellä aseistautunut tekijä. Kuvateksti kertoi, että vasemmalla oleva tekijä oli juuri vetänyt esiin pitkäteräisen veitsen ja että hän iski sillä uhria hetken kuluttua.” (Langettava 7. 11. 2023)

Tiettyjen Journalistin ohjeiden kohtien parissa neuvoston joutuu käymään asiavirheitä ja piilomainontaa hankalampaa punnintaa. Puheenjohtaja Eero Hyvösen mukaan näitä ovat etenkin yksityisyyden suojaan liittyvät kohdat.

Etenkin rikosuutisiin liittyen punnittavaksi tulee kansalaisten oikeus tietää ja rikoksen uhrien suoja. Toisaalta neuvosto on käsitellyt yksityisyyden suojaa myös liittyen verokoneessa julkaistuihin tietoihin (vapauttava) ja pikkukaupungin toteutuneisiin asuntokauppoihin osoitetietoineen (langettava).

”EU:n tietosuoja-asetuksen myötä ihmiset kiinnostuivat aiempaa enemmän siitä, miten yksityisiä asioita käsitellään mediassa.”

Yksityisyyden suojaan liittyviä langettavia on 2014 – 2023 tehdyissä päätöksissä reilu 30. Sitä käsitellään peräti kymmenessä Journalistin ohjeiden kohdassa.

Samalla tapaa yleisöä kuohuttava aihe on onnettomuuspaikalla kuvaaminen. Tiedotusvälineillä on siitä Hyvösen kokemuksen mukaan selvät omat käytännöt ja ohjeet, mutta yleisö lähettää aiheesta neuvostolle paljon palautetta ja kysymyksiä.

Hyvösen mukaan Journalistin ohjeissa ei juuri ole kohtia, joita neuvosto ei käsittelisi koskaan. Tietyt ohjeiden kohdat – kuten journalistin oikeus kieltäytyä tehtävistä vakaumuksensa vuoksi – päätyvät neuvoston harkittaviksi kuitenkin ani harvoin. Vakaumukseen liittyvän ohjeen rikkominen kun ei yleensä näy yleisölle lainkaan.

”Ja journalistit kantelevat vähemmän kuin lukijat.”

---

Journalistin ohjeita käsittelevän työryhmän on määrä antaa ehdotuksensa ohjeiden uudistamisesta ensi helmikuussa. Sen jälkeen Julkisen sanan neuvoston kannatusyhdistys Jusanek järjestää esityksestä kuulemiskierroksen taustayhteisöille.

Sitten työryhmä työstää uuden esityksen Jusanekin hyväksyttäväksi. Uudet ohjeet esiteltäisiin aikaisintaan toukokuun puolenvälin tienoilla.

Eero Hyvönen sanoo tehtävän olevan haastava, sillä mediakenttä muuttuu valtavan nopeasti ja ohjeiden pitäisi kestää aikaa. Osaltaan tätä yritetään ratkoa Hyvösen mukaan sillä, että ohjeiden yhteyteen liitetään jatkossa neuvoston aiheesta tekemiä päätöksiä. Ne auttavat toimituksia soveltamaan ohjeita.

Entä virheiden korjaaminen? Saavatko sähköpostinsa hukkaavat toimitukset neuvostolta jatkossa armoa?

Hyvönen sanoo, ettei voi avata työryhmän asiasta käymää keskustelua. Itse hän ei toivo, että uusiin ohjeisiin tulisi ”pikkulangettava”, jonka puheenjohtaja voisi antaa ilman koko neuvoston harkintaa vaikkapa vahingossa korjaamatta jääneestä virheestä.

”En itse puhuisi pikkuvirheistä. Jokaisella Journalistin ohjeiden kohdalla on merkitystä. Jokin asia voi olla meille pieni, mutta jollekin ihmiselle – ja median luottamukselle – hyvin tärkeä.”

---

”Journalismia ei pidä tehdä langettavia peläten”

Iltalehden vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen ei pidä huolestuttavana sitä, että hänen johtamansa lehti on saanut muita tiedotusvälineitä enemmän langettavia kymmenen viime vuoden aikana ja että sen juttuja on käsitelty neuvostossa muita useammin.

”Kantelujen määrä ei minusta kerro muusta kuin siitä, että meitä yksinkertaisesti luetaan hirveän paljon.”

Kauppinen huomauttaa myös, että hänen viiden Iltalehti-vuotensa aikana langettavien määrä on ollut ”maltillinen”. Tänä vuonna niitä on tullut hieman aiempaa enemmän, mutta esimerkiksi vuonna 2021 Iltalehti ei saanut langettavia lainkaan.

”Lukumäärän sijaan on myös hirveän tärkeä katsoa, millaisista asioista ne tulevat”, Kauppinen sanoo.

”Meille on tullut langettava esimerkiksi siitä, ettei IL Plus -tuotteen tarjouskampanjaa käsitellyt juttua ole merkattu kyllin selvästi kaupalliseksi sisällöksi – ja sitten jollain muulla voi olla hyvinkin isoja asioita, kuten ihmisarvon loukkaaminen.”

Vuosina 2014 – 2023 Iltalehti ei ole saanut neuvostolta langettavia ihmisarvon loukkaamisesta, vapauttavia kylläkin.

Eniten päätoimittajaa kismittää ”turhien” langettavien, kuten korjaamatta jääneiden virheiden määrä. Iltalehdellä on Kauppisen mukaan käytössään botti, joka osaa poimia lukijoiden toimitukseen lähettämistä viesteistä muun muassa sanat ”virhe” ja ”oikaisu”. Nämä viestit se lähettää eteenpäin suurelle määrälle päällikkötoimittajia. Mutta silti oikaisupyyntöjä menee aina välillä ohi.

”Toimituksiin – tai ainakin meille – tulee ihan käsittämätön määrä erilaisia viestejä.”

Kauppinen harkitsisikin, pitäisikö Journalistin ohjeita uudistettaessa käyttöön ottaa vielä kolmas langettavan taso tavallisen langettavan ja vakavan huomautuksen lisäksi.

”Vakavia huomautuksia ei käytännössä anneta. Minusta pitäisi pohtia, tarvittaisiinko langettavasta vielä yksi porras alaspäin – jonkinlainen lievempi muistutus.”

Kauppinen ei kuitenkaan koe, että Journalistin ohjeet olisivat suuren päivityksen tarpeessa. Vastaavana päätoimittajana hän pitää vaarallisena sitä, jos toimituksen vastuu esimerkiksi somekommenteista kasvaisi merkittävästi nykyisestä.

”Samaan aikaan EU pyrkii lisäämään alustayhtiöiden vastuuta siitä, mitä alustoilla julkaistaan. Toivon kovasti, ettei uudistustyössä todeta, että meidän pitää ottaa vastuuta siitä, mitä Facebookissa tai Tiktokissa tapahtuu.”

Kauppinen sanoo myös, ettei JSN:n tehtävä ole muuttaa journalismia tai ”parantaa sitä”.

”Välillä tuntuu, että kantelijat toivoisivat neuvoston ottavan kantaa siihen, mitä on hyvä journalismi tai jopa, että mikä on sopiva mielipide.”

Esimerkkeinä hän mainitsee Sanna Ukkolan Iltalehti-kolumnin lapsista ja drag-esityksistä (vapauttava) ja Keskisuomalaisen vastaavan päätoimittajan Pekka Mervolan julkkisnaisia käsitelleen kolumnin (langettava).

”Minusta esimerkiksi Mervolan kolumnin tapauksessa kyse oli siitä, että se ei ollut laadullisesti kovin hyvä – tai ainakaan kovin hyvin argumentoitu mielipide. Mutta rikkoiko se Journalistin ohjeita”, Kauppinen kysyy.

”Neuvoston työ ei saisi mennä siihen, että siitä tulee hyvän ja huonon journalismin arvottaja.”

Journalismia pitää Kauppisen mukaan joka tapauksessa tehdä rohkeasti.

”Minä en lähtökohtaisesti pelkää langettavia, eikä journalismia pidä tehdä niitä peläten. Journalismin rajoja pitää koetella – ainakin meidän tyyppisemme median.”

---

”Ei ole häpeä, jos jotain joutuu oikaisemaan”

Suuremmista uutismedioista Lapin Kansa oli likipitäen ainoa, joka ei vuosina 2014 – 2023 saanut Julkisen sanan neuvostolta lainkaan langettavia, vaikka JSN on käsitellyt sen juttuja seitsemän kertaa. Myös Maaseudun Tulevaisuus on selvinnyt ilman moitteita, mutta sen juttuja neuvosto on käsitellyt samalla ajanjaksolla vain kerran.

Vuoden vaihteeseen saakka sekä Lapin Kansan että Kalevan vastaavana päätoimittajana työskentelevä Antti Kokkonen uskoo, että syynä on Lapin Kansan toimituksessa käyty avoin keskustelu jutuista. Hän kiittää toimittajiaan siitä, että nämä ovat tulleet matalalla kynnyksellä kysymään päätoimittajan mielipidettä.

”Olen myös mielelläni puhunut näistä asioista, koska olin itse neljä vuotta JSN:n jäsenenä”, Kokkonen sanoo.

”Meille on kilpailuetu suhteessa sosiaaliseen mediaan, että olemme sitoutuneet eettiseen koodistoon, joka on lainsäädäntöä tiukempi. Olemme sitoutuneet korjaamaan virheemme – ja toimimme sen mukaisesti.”

”Tietysti sitten voi tehdä vastakysymyksen, onko oltu liiankin varovaisia”, Kokkonen huomauttaa, mutta toteaa samoin tein, ettei usko siihen.

Kokkonen kertoo Lapin Kansan toimituksen seuraavan huolellisesti omia palautekanaviaan ja sosiaalista mediaa oikaisupyyntöjen varalta.

”Olemme tietoisesti pyrkineet kääntämään ajatteluamme niin, ettei ole epäonnistuminen tai häpeä, jos jotain joutuu oikaisemaan. Kaikki tekevät virheitä.”

Uusissa Journalistin ohjeissa Kokkonen täsmentäisi sitä, miten lehtien juttuyhteistyöstä konsernien sisällä pitää kertoa haastateltaville.

”On syntynyt isoja mediakonserneja, joissa toimitukset käyttävät juttuja ristiin paljon. Haastateltavien oikeuksiin nähden se voi olla haaste.”

---

”Kun viisi kertaa viikossa vedetään neljän tunnin suora lähetys, ylilyöntejä sattuu” 

Eniten langettavia saaneiden tiedotusvälineiden joukossa Radio Suomipopin tulos on suhteellisesti heikoin. Neuvosto käsitteli vuosina 2014 – 2023 kanavan ohjelmia kuusi kertaa ja antoi sille yhtä kertaa lukuun ottamatta aina langettavan. Kolme langettavista liittyi ihmisarvon loukkaamisen, ja yksi niistä sisälsi myös vakavan huomautuksen.

Langettavista viimeisin on vuodelta 2021, eikä JSN ole sen jälkeen käsitellyt Suomipopin ohjelmia lainkaan. Mikä muuttui?

”Olemme ilman muuta sitoutuneet noudattamaan Journalistin ohjeita. Jos niistä lähdetään lähetyksissä jotenkin lipsumaan, asiasta on tapana keskustella ja tehdä korjaustoimenpiteitä”, kanavapäällikkö Sanna Wänskä sanoo.

Toisaalta Wänskä arvelee, että Suomipopin ja etenkin Aamulypsy-ohjelman ympärille rakentunut aktiivisten kuuntelijoiden yhteisö tietää aiempaa paremmin, että kanavan linja on rohkea – ja ehkä siksi kantelee ohjelmista harvemmin.

Wänskä uskoo juontajien ymmärtävän hyvin, mitä voi sanoa ja mitä ei kannata.

”Mutta tietenkin kun viisi kertaa viikossa vedetään neljän tunnin suora lähetys, ylilyöntejä saattaa tapahtua. Meillä on tämänkin vuoden aikana ollut monta keskustelua siitä, ollaanko jossain asiassa rajamailla.”

Kaupallisen ja viihdepainotteisen radion arjessa Journalistin ohjeet eivät ole Wänskän mukaan samalla tapaa läsnä kuin uutistyössä. Hän ei koe tarpeellisena, että uusiin ohjeisiin tarkennettaisiin esimerkiksi sitä, miten juontajien muissa rooleissa tekemät kaupalliset yhteistyöt vaikuttaisivat heidän työhönsä.

”En tiedä, pystyykö asiasta edes tekemään yleispäteviä ohjeita.”

---

Juttua on täsmennetty 8.12. kello 14.40: Muutettu ilmaisu “antanut tuomiotaan” muotoon “antanut päätöstään”.