Vakka-Suomen Sanomien aluetoimituksen ovelta avautuva maisema Mynämäessä on upea. Kauppakadun toisella puolen hehkuu vuonna 1930 rakennettu keltainen yhteiskoulu. Sen takana kohoaa jyhkeä 1400-luvun harmaakivikirkko. Yhden hengen toimitus puolestaan on kaikilta Suomen kylänraiteilta tutun 1960- tai 1970-luvun matalan, tasakattoisen rakennuksen suojissa.
Ovella vastaan tuulahtaa kevyt painomusteen tuoksu. Neuvottelupöydän ja kahden herran takana hyllyssä on perinteikkään lehden kymmeniä vuosikertoja.
Pöydällä on avoinna lehti lähes 30 vuoden takaa. Päätoimittaja Vesa Penttilä ja lehteä jul-kaisevan osuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Aki Simola tervehtivät ja pyytävät lukaisemaan tammikuussa 1995 ilmestyneen valtuustopakinan.
”Kyllä täällä kipakoita valtuustopakinoita ja kolumneja yhä saa kirjoittaa ja kirjoitetaan”, Penttilä sanoo.
Huomautus on aiheellinen, sillä valtuustoilla ja lehdellä on epätavallinen yhteys. Kolmesti viikossa ilmestyvää lehteä julkaisee nimittäin osuuskunta, jonka jäseniä ovat ilmestymiskunnat eli Kustavi, Masku, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Taivassalo, Uusikaupunki ja Vehmaa. Kuntien omistama, journalistisesti riippumaton lehti on harvinaisuus.
Simolan mukaan Vakka-Suomen Sanomat on ainoa kuntien osuuskunnan omistama lehti koko Euroopassa. Median kuntaomistusta on muuallakin. Esimerkiksi Kauhajoki-lehden taustalla on osakeyhtiö, jonka suurin omistaja on kunta.
Mutta miten kuntaomistus vaikuttaa Vakka-Suomen Sanomien tekemiseen ja lehden riippumattomuuteen?
Jani Halmeen tekemän, Suomen Lehdistössä toukokuussa 2020 julkaistun selvityksen mukaan kuntaomistus ei automaattisesti tarkoita journalistisen riippumattomuuden rapautumista. Halme pohti artikkelissa, että täysin avoin ja lukijoiden tiedossa oleva kuntaomistus saattaa jopa toimia riippumattomuuden takeena.
Mynämäessä 74 vuotta sitten valtuustoaloitteella syntynyt Vakka, kuten lehteä kotoisasti kutsutaan, on vallan vahtikoira.
Aluetoimittaja Sari Honkasalolle on selvää, että juttu tehdään, jos joku paikallisesti merkittävä henkilö törttöilee ja asia on uutisen arvoinen. Törttöily voisi olla vaikkapa rattijuopumus tai rikosepäily.
”Sillä ei minulle ole eroa, olisiko törttöilijä kuntapomo, yrittäjä tai vaikka joku julkisuuden henkilö. Jos aihetta on nostaa asia esiin, niin faktapohjaisesti siitä kirjoitan.”
Honkasalo teki taannoin jutun esimerkiksi mynämäkeläisen perussuomalaisen paikallispoliitikon somekirjoittelusta.
Lähes joka kerta kun Honkasalo käy kaupassa, joku nykäisee hihasta.
”Olen osa yhteisöä, ja minulle voi tulla puhumaan työasiaa kaupassakin. Monelle on helpompi kertoa juttuvinkkinsä tai palautteensa silloin, kun minut sattumalta näkee”, Honkasalo sanoo.
”Joskus on tuskallista saada ihmisiä suostumaan haastatteluihin. Perinteinen vaatimattomuus vaivaa täällä monia.”
Hankalaa on myös se, että yksittäisiin juttuihin ei voi käyttää kovin paljon aikaa. Vakalla ei ole ison konsernin juttupankkia, josta voisi ottaa täytettä.
Omistusjärjestely aiheuttaa joskus väärinkäsityksiä. Päätoimittaja Penttilän mukaan moni luulee, että kunnat syytävät lehdelle aina tarpeen mukaan lisää rahaa. Se ei pidä paikkaansa, mutta Vakka-Suomen Sanomien ei ole pakko tehdä voittoa, ei edes hyvinä vuosina. Riittää, että julkaisu pyörii omillaan. Lehdessä ei lomautettu väkeä edes 1990-luvun lamassa.
Jokainen numero ei kuitenkaan ole enää kannattava. Nyt joka talouteen ilmaiseksi jaettavien peittojakelujen mainostuloilla kerätään eurot, joilla lehti saadaan kolmesti viikossa tilaajille. Vuodessa peittojakeluita on parikymmentä. Kesälehti jaetaan jokaiseen kesämökkiin.
”Sponsorirahaa ei kunnilta tule. Ei ole tullut 74 vuoteen. Kunnat ostavat ilmoitustilaa, mutta sitäkin vähemmän kuin ennen”, Penttilä sanoo.
Lehden historiasta löytyy ainakin yksi julkisuudessa puitu rahasotku. Edellinen päätoimittaja sai vuonna 2015 potkut, koska hän oli laskuttanut lehteen liittyviä töitä oman yrityksensä nimissä ja hyväksynyt ne itse. Käräjäoikeus hylkäsi myöhemmin kavallussyytteen, mutta tuomitsi entisen päätoimittajan sakkoihin luottamusaseman väärinkäytöstä.
”Asia tuli toimitukselle yllätyksenä. Rahat liittyivät hankkeeseen, johon toimitus ei osallistunut kovinkaan paljon. Tapahtumat jäivät meille melko epäselviksi, ja sitten päätoimittaja lopulta lähti nopeasti. En nähnyt häntä sen jälkeen, joten ei tullut mahdollisuutta kysyä asiasta”, Sari Honkasalo sanoo.
”En ole itse kokenut painostusta. Kyllähän erilaiset poliitikot ja yrittäjät yrittävät pyytää sitä ja tätä, mutta se on ihan normaalia, ei painostusta. Sitä saa osakseen jokainen journalisti.
Sari Honkasalo, Vakka-Suomen Sanomien toimittaja
Toiseksi epäillään toimituksen päätösvallan valumista kunnanvirastoihin.
”Meillä on fiksuja viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä. Eivät he ole lähteneet vetoamaan siihen, että teepä poika niin tai näin, kun me olemme omistajia”, 35 vuotta lehdessä työskennellyt päätoimittaja Penttilä sanoo.
Mutta onko Vakka kunnan vai asukkaiden äänitorvi? Kiistat koulujen lakkauttamisista ovat tyypillisesti tilanteita, joissa asukkaat ja kunnan väki ovat vastakkain.
”Molempien näkökanta tuodaan tasapuolisesti esiin. Kuntien talousvaikeudet ovat usein ikäviä uutisia, mutta kyllä nekin lehdessä näkyvät”, omistajien edustaja Simola vakuuttaa.
Juttuja ei ole hyllytetty sisällön vuoksi koskaan, väittää päätoimittaja Penttilä. Viranhaltijan pyynnöstä on saatettu lykätä jutun julkaisua, jos asia on ollut pahasti kesken.
Omistajarakenne ei toimittaja Sari Honkasalon mielestä näy työntekijöille. Kuntien päätöksenteosta kirjoitetaan ehkä enemmän kuin monessa muussa lehdessä. Hän pyrkii seuraamaan Mynämäessä lautakuntien, kunnanhallituksen ja kunnanvaltuuston päätöksentekoa ja uutisoimaan asioista eri käsittelyvaiheissa, jotta kuntalaisilla olisi mahdollisuus halutessaan vaikuttaa niihin.
”Muuten arvelen, että saamme toimituksena työskennellä vapaammin kuin monissa media- taloissa.”
Vuonna 2013 silloinen päätoimittaja kertoi, että mynämäkeläinen kunnanhallituksen ja maakuntavaltuuston puheenjohtaja yritti painostaa lehteä ja vaikuttaa sen sisältöihin. Keskustalainen poliitikko kielsi painostuksen, mutta asia käsiteltiin omistajien kesken ja painostus tuomittiin.
”Ymmärsin niin, että siinä oli vähän epäselvyyttä ja väärinymmärrystä”, Sari Honkasalo sanoo.
”En ole itse kokenut painostusta. Kyllähän erilaiset poliitikot ja yrittäjät yrittävät pyytää sitä ja tätä, mutta se on ihan normaalia, ei painostusta. Sitä saa osakseen jokainen journalisti.”
Aikanaan lehden omisti kuntainliitto. Kun kuntalaki uudistui 2013, omistusmuodoksi valittiin osuuskunta. Omistajakuntien lisäksi osuuskuntaan ei hyväksytä muita. Se on kirjattu perustamissopimukseen.
Simola muotoilee lehden linjan yksiselitteisesti.
”Ensin tulee paikallisuus, sitten paikallisuus ja sen jälkeen paikallisuus.”
Lehteä epäillään toisinaan myös puolueellisuudesta, esimerkiksi kun kirjoitetaan aluetta koskevasta valtakuntatason politiikasta. Siinä näkyvät tällä hetkellä perussuomalaiset ja kokoomuslaiset poliitikot.
”Jotkut ottavat siitä nokkiinsa, mutta meillä levikkialueen kahdeksassa kunnassa on viisi kansanedustajaa, joista kolme perussuomalaista ja kaksi kokoomuslaista. On paha kirjoittaa vaikka vihreiden kansanedustajasta, kun heitä ei vain täältä ole yhtään”, kokoomuksen mandaatilla hyvinvointilautakunnan puheenjohtajana toimiva Simola sanoo.
Päätoimittaja Penttilä oli koronan jälkeen vierailulla eduskunnassa, jossa isäntinä olivat alueelta valitut perussuomalaiset.
”He poseerasivat kuvissa, ja heti tuli kommentti, että onko lehti nyt vinksallaan tähän suuntaan. Oli helppo perustella, ettei olla. Alueella ei nyt vain ole muita kansanedustajia.”
Yksi perussuomalaisista on Naantalin Vilhelm Junnila, jonka ministerinpesti jäi lyhyeksi. Lehdessä uutisoitiin asian käänteet. Niitä käsiteltiin myös pääkirjoituksessa syyskuun alussa otsikolla Junnilan tapaus sai Naantali-väriä.
”Ilman puoluepoliittista värinää voitaneen väittää, että Junnila on hoitanut sangen ryhdikkäästi ja kokouksissa leppoisan jämäkästi Naantalin valtuuston puheenjohtajan tehtävää. Ministerin pikapestissä hän ei mokaillut, vaan tunnetulla tavalla Junnilaan liittyvät syntisyytökset liittyvät miehen aiempaan toimintaan”, Penttilä kirjoitti pääkirjoituksessa.
Aina kun Vakassa joku on jäänyt eläkkeelle, on jouduttu miettimään, miten työt järjestetään. Nyt toimituksen nuppiluku on kuusi. Päätoimittajan ja toimitussihteerin lisäksi lehdessä on neljä toimittajaa.
”Kun vuosi sitten yksi konkaritoimittaja jäi eläkkeelle, saatiin tilalle palkata seuraaja. Muuten toimitus on selvästi kutistunut vuosien mittaan”, Penttilä sanoo.
Lehdet ovat ohentuneet, vaikka 16-sivuisesta lehdestä yritetään pitää kiinni. Toisinaan julkaistaan 12-sivuista lehteä.
Silti kolme kertaa viikossa ilmestyvä lehti on Kansallisen mediatutkimuksen mukaan Suomen luetuin paperipaikallislehti. Tutkimuksessa paperilehdellä on keskimäärin 25 000 lukijaa, digissä vielä 5 000 lisää. Painosmäärä on mediakortin mukaan 6 500. Tilaajamäärää päätoimittaja ja hallituksen puheenjohtaja eivät kerro, vaan hymyilevät vähän vinosti.
”Eihän niitä nyt ilmoita enää kukaan, kun ei ole levikintarkastustakaan.”
”Mynämäki, Vehmaa, Taivassalo ja Kustavi, niissä lukijapeitto on sata prosenttia, Nousiaisissakin 95”, Simola muotoilee.
Erilaisten ihmisten tapaaminen on Sari Honkasalon työssä parasta, samoin se, että pienessä lehdessä eteen voi tulla millainen juttukeikka tahansa.
Museolentokoneita harrastavan henkilön haastattelu vei taannoin Honkasalon yläilmoihin vuoden 1944 kaksipaikkaisella Piper-lentokoneella. Korkean paikan kammosta ja lentokonepahoinvoinnista kärsivä Honkasalo ajatteli, että tällaista tilaisuutta ei varmasti toiste tule.
Pian hän istui kangaspäällysteisen koneen edessä, haastateltava oli takana.
”Mietin ylhäällä, että tässähän minun pitää se kuvakin ottaa. Kännyköissä ei silloin ollut kameraa. Suuntailin isoa järjestelmäkameraani olkapääni yli taaksepäin ja painelin laukaisunappia toivoen, että edes jossain olisi miehen naama kokonaisena mukana. Oli, ja kuvassa ikkunoista näkyi vielä alla olevaa maisemaakin.”
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
