Korona-aikana media lietsoi polarisaatiota

Journalistisella medialla oli koronavuonna 2021 vaikeuksia löytää tilaa vaihtoehtoisille näkemyksille. Toisinajattelijoita käsiteltiin leimaavasti.

Näin toteaa tutkija Maarit Mäkinen Media & viestintä -lehden julkaisemassa tutkimuksessa. Julkaisu on osa Tampereen yliopistolla toteutettavaa Reilu media -hanketta.

Tutkimuksessa analysoidaan, millä tapaa media tulkitsi vaihtoehtoisia koronanäkemyksiä vuonna 2021. Aineisto koostuu Ylen, Helsingin Sanomien, Aamulehden ja Ilta-Sanomien sisällöistä. Neljäntoista artikkelin lisäksi tutkittavana oli televisio-ohjelma Pandemiankieltäjät.

Tutkimus osoittaa, että ihmisiä, jotka kyseenalaistivat viranomaisviestintää, käsiteltiin mediassa leimaavasti ja vastakkainasettelun kautta. Journalisteilla oli vaikeuksia toteuttaa moniäänisyyden ihannetta.

Se näkyi muun muassa tavassa, jolla journalistit kehystivät toisinajattelijuuden emotionaalisesti. Koronaviestintää haastavia ihmisiä kuvailtiin vaarallisiksi ja epäilyttäviksi. Lukijoissa viriteltiin pelkoa tätä poikkeavien ryhmää kohtaan.

Journalistit käyttivät myös faktapohjaista argumentaatiota keinona tukahduttaa vähemmistön vaihtoehtoiset näkemykset. Kun toisinajattelijat ajoittain päästettiin ääneen, heidän mielipiteensä ympäröitiin viranomaisten ja asiantuntijoiden kannanotoilla. Esimerkiksi rokotekielteiset kansalaiset eivät päässeet esittämään näkemyksiään ilman, että ne joka välissä mitätöitiin valheellisina tai valistumattomina.

Tutkimuksen mukaan korona-ajan journalismi oli polarisoivaa. Toisinajattelijoista puhuttiin leimaavasti yhtenäisenä ryhmänä. Poikkeavat näkemykset esitettiin vastakkainasettelun kautta. Tämän olisi voinut välttää esimerkiksi kuvaamalla toisinajattelijoiden keskinäisiä eroja.

Tutkija painottaa, että journalismin tehtävä on tietenkin välittää todenmukaista tietoa. Journalismin demokratiaa tukeviin tehtäviin sisältyy kuitenkin myös moniäänisyys. On ongelmallista, jos kriisiaikana tiedonvälitys tapahtuu ainoastaan viranomaisten ehdoilla.