Työelämä

”Kokemusta kartuttaakseen ei välttämättä enää tarvitse olla töissä juuri kesällä” – Nuoret toimittajat kertovat, miksi eivät hae kesätöihin

Toimitukset saivat tänä keväänä aiempia vuosia vähemmän kesätyöhakemuksia.

Ero aiempaan näkyi etenkin maakunta- ja paikallislehdissä, mutta myös suurissa tiedotusvälineissä havahduttiin asiaan, sanoo Jyväskylän yliopiston journalistiikan opiskelijoiden harjoitteluista ja työelämäyhteyksistä vastaava opettaja Panu Uotila. Hän kirjoitti kesätyöhakujen vähentymisestä Suomen Lehdistössä 22. maaliskuuta.

Journalisti kysyi kolmelta nuorelta toimittajalta, mikä kesätöissä mättää ja miksi he eivät tänä kesänä aio mennä töihin.


Yksi suuri ongelma on se, etteivät mediatalot sitoudu kesätyöntekijöihin, sanoo toimittajaksi valmistunut, mutta sittemmin alaa vaihtanut Aino.

”Kun hakujen alkaessa kyselin jatkoa edellisistä kesätyöpaikoista, ei niistä uskallettu vielä luvata mitään, vaikka olin kesätöiden jälkeen jatkanut ttt-työntekijänä toimituksessa”, hän sanoo.

”Tuli sellainen olo, ettei työnantajaan kannata sitoutua, koska kukaan ei sitoutunut minuun. Jos työnantajalla on vaikeuksia rekrytoida, niin kannattaa katsoa, mitä tarjoaa. Sitoutuvatko he huipputekijöihin vai antavatko näiden mennä?” Aino sanoo.

Aino ja muut Journalistin haastattelemat nuoret toimittajat eivät esiinny jutussa oikeilla nimillään, koska pelkäävät aiheesta puhumisen vaikuttavan tuleviin työmahdollisuuksiin.

Monet mediatalot eivät myöskään vakinaista nuoria toimittajia, mutta määräaikaisuuksia on tarjolla vuoden ympäri. Tämä on johtanut siihen, ettei kokemusta kartuttaakseen välttämättä enää tarvitse olla töissä juuri kesällä, Aino pohtii.

Samankaltaisia ajatuksia on ollut myös kandivaiheen opintoja suorittavalla Leolla, joka ei tänä vuonna aio mennä kesätöihin. Jatkuvat muutos-neuvottelut ja määräaikaiset työsuhteet eivät hänen mukaansa lisää alan kiinnostavuutta.

”Miksi me haluaisimme vetää itsemme rikki tuolla jossain isossa mediakoneistossa, joka ei rakasta meitä?” kysyy Leo.

Nuoret toimittajat kokevat myös työn sisällön ja tahdin väsyttäväksi.

Aino tunsi kesätöissä olevansa alemman kastin työvoimaa, jonka kehityksestä kukaan ei ollut kiinnostunut.

”Suuri pettymys”, hän kuvailee.

Opiskeluaikana hän ehti olla kesätöissä useissa valtakunnallisissa tiedotusvälineissä. Yhteistä niille oli se, ettei jaksamisesta huolehdittu tarpeeksi. Lisäksi oman työn sisältöön oli hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa, hän sanoo.

”Ei esimerkiksi voinut valita, mistä aiheesta tekee juttuja, milloin työskentelee, miten työskentelee tai missä työskentelee. Toimituksissa yritettiin välillä järjestää aikaa omille juttuprojekteille, mutta aika useasti ne kutistuivat tai eivät onnistuneet.”

Muutaman kesän töitä tehnyt Leo on erityisen turhautunut jatkuvaan kiireeseen.

”Minulla ei ole työpaikoista tai työkavereista oikeastaan mitään pahaa sanottavaa, mutta mediakulttuurin rytmin ja tahdin takia olen ollut väsynyt kesän jälkeen.”

Hän kokee joutuneensa usein tinkimään journalistin etiikasta, jotta lehden sivuille on saatu täytettä. Kaikkia asioita ei esimerkiksi ole ehtinyt tarkistaa ennen jutun julkaisua.

”Mielestäni journalistiset hyveet unohtuivat jatkuvassa uutiskiireessä.”


Miksi me haluaisimme vetää itsemme rikki tuolla jossain isossa mediakoneistossa?

Leo, toimittaja, joka ei hakenut kesätöihin tänä vuonna

Panu Uotila on kahlannut läpi Jyväskylän yliopiston journalistiikan opiskelijoiden harjoitteluraportteja 12 vuoden ajalta. Raporteissa opiskelijat kertovat yhä useammin päätyvänsä tekemään lyhyitä verkkouutisia nopeassa tahdissa, mikä pitkään jatkuessaan väsyttää kokematonta.

”Erityisesti deskityö uuvuttaa nuoria toimittajia”, Uotila sanoo.

Aiemmin opiskelijan oli mahdollista hengähtää harjoittelun tai kesätöiden jälkeen, sillä opintoja saattoi suorittaa nykyistä hitaammassa tahdissa. Nyt tutkintojen opintotukiaikoja on kiristetty ja opintojen pariin pitää monesti palata heti kesän jälkeen.

Opintojen ja kesän työharjoittelun tiukka yhdistelmä uuvutti Olivian, joka jäi lopulta noin vuodeksi sairauslomalle opinnoista.

Olivia kokee, että harjoittelu sujui melko hyvin. Hän suoriutui työtehtävistä ja oli tyytyväinen kirjoittamiinsa juttuihin. Työ oli mukavaa, mutta myös kuormittavaa.

”Huomasin itse, että arki oli aika lailla sitä, että kävi töissä, tuli kotiin, eikä tehnyt paljon muuta.”

Kesän jälkeen opinnot jatkuivat, mutta kandidaatin tutkielman teko tuntui raskaalta, koska tekstiä ei yksinkertaisesti syntynyt. Lopulta Olivia jätti kaikki kurssit kesken ja haki YTHS:ltä apua.

Opintojen pariin hän palasi vuoden 2023 alussa. Samaan aikaan alkoivat kesätyöhaut.

”Yleinen keskusteluilmapiiri oli aika stressaantunut. Ihmisiä pelotti, että jos ei ensimmäisten kahden päivän aikana tule kutsua haastatteluun, niin kukaan ei myöskään palkkaa.”

Olivia päätti, ettei hae media-alan töitä, koska kilpailullinen prosessi olisi ollut liian raskas. Sen sijaan hän lähetti hakemuksen muutamaan viestinnän alan työpaikkaan. Hän ei saanut hakemiaan työpaikkoja, joten tämä kesä menee lomaillessa.


Uotila arvioi, että hakemusten vähyyteen on voinut vaikuttaa myös se, että nuorten elämänarvot ovat muuttuneet.

”Nuoret haluavat, että elämään mahtuu muutakin kuin työ ja opiskelu.”

Uotilan mukaan muita syitä hakemusten vähyydelle ovat esimerkiksi yliopistojen valintamenettelyjen uudistus ja korona-aika.

Uotilan mukaan media-alan olisi syytä huolehtia vetovoimastaan, jotta huipputekijät pysyvät alalla.

”On koko alan tulevaisuuden ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta tärkeää, että journalismi on mielekäs ammatti tulevaisuudessa ja siihen hakeutuu kyvykkäitä, lahjakkaita ja motivoituneita tekijöitä.”

Alaa vaihtanut Aino ei pidä mahdottomana, että palaisi vielä journalismin pariin.

”Se on ehkä sellainen c-vaihtoehto.”

Hänellä on selkeä näkemys siitä, minkä pitäisi muuttua, jotta näin tapahtuisi: deskiin pitäisi saada enemmän työntekijöitä, työtä ja sen johtamista pitäisi organisoida aiempaa paremmin ja nuorille tulisi antaa enemmän vastuuta ja mahdollisuuksia vaikuttaa työn sisältöön sekä aikaa omille juttuprojekteille.

”Mielestäni nuokin asiat ovat sellaisia, jotka olisi aika helppo korjata.”