Suomalaiset toimittajat eivät noudata gentlemannisopimusta, valittelee Atte Kalajoki joulukuun 1950 Sanomalehtimiehessä.
Moni toimittaja kirjoitti mieluummin nimimerkillä kuin omalla nimellään tai nimettömänä. Ongelma oli Kalajoen mukaan se, etteivät journalistit kunnioittaneet toistensa nimimerkkejä, vaan omivat surutta jo käytössä olevia aliaksia omaan käyttöönsä.
Suomessa julkaistiin nimimerkkikirjoja, joissa lueteltiin käytössä olleet lehtimiesnimimerkit.
”Mutta mitä varten meillä on nuo nimimerkkikirjat? Kuka valvoo niitä? Kuri taitaa olla kovin huono ja välinpitämättömyys suuri”, Kalajoki kirjoittaa.
Hän ja muut ”petiittinilviäiset” peräänkuuluttivat nimimerkkisuojaa.
Vuonna 1944 useammalla toimittajalla olivat käytössä esimerkiksi nimimerkit Aapo (4), Eeva (2), Mikko (3), Kaija (2) ja Ville (3). Kalajoki oli juuri huomannut, että erääseen ”suurlehteen” oli ilmestynyt nimimerkki Jim, ”jota vuosikausia on käyttänyt ansioitunut pakinoitsija oululaisessa Kalevassa”.
Kalajoki itse oli käyttänyt nimimerkkiä Petteri. Hän oli luovuttanut sen kuopiolaiselle kollegalleen, mutta huomannut nyt, että joku oululainen kirjoitteli Petterinä. Huonoa kuria, Kalajoki moitti.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
