Suomalaiset toimittajat eivät noudata gentlemannisopimusta, valittelee Atte Kalajoki joulukuun 1950 Sanomalehtimiehessä.
Moni toimittaja kirjoitti mieluummin nimimerkillä kuin omalla nimellään tai nimettömänä. Ongelma oli Kalajoen mukaan se, etteivät journalistit kunnioittaneet toistensa nimimerkkejä, vaan omivat surutta jo käytössä olevia aliaksia omaan käyttöönsä.
Suomessa julkaistiin nimimerkkikirjoja, joissa lueteltiin käytössä olleet lehtimiesnimimerkit.
”Mutta mitä varten meillä on nuo nimimerkkikirjat? Kuka valvoo niitä? Kuri taitaa olla kovin huono ja välinpitämättömyys suuri”, Kalajoki kirjoittaa.
Hän ja muut ”petiittinilviäiset” peräänkuuluttivat nimimerkkisuojaa.
Vuonna 1944 useammalla toimittajalla olivat käytössä esimerkiksi nimimerkit Aapo (4), Eeva (2), Mikko (3), Kaija (2) ja Ville (3). Kalajoki oli juuri huomannut, että erääseen ”suurlehteen” oli ilmestynyt nimimerkki Jim, ”jota vuosikausia on käyttänyt ansioitunut pakinoitsija oululaisessa Kalevassa”.
Kalajoki itse oli käyttänyt nimimerkkiä Petteri. Hän oli luovuttanut sen kuopiolaiselle kollegalleen, mutta huomannut nyt, että joku oululainen kirjoitteli Petterinä. Huonoa kuria, Kalajoki moitti.
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti