Talouspuoli vaatii jatkuvasti, että sanomalehtien artikkeleihin upotetaan ”milloin minkäkinlaista hunööriä”.
Näin valittelee huhtikuussa 1950 Sanomalehtimiehen palstalla nimimerkki, jonka mielestä toimittajat joutuvat toistuvasti torjumaan talousosaston lehteen tyrkyttämää tekstimainontaa.
”Monessa toimituksessa ovat ’välit’ talouspuolen kanssa käyneet melko kireiksi juuri siitä syystä, että toimitus on vastustanut talouspuolen tyrkyttämiä ’puffeja’.”
Paitsi että tekstimainonta on kirjoittajan mielestä moraalitonta, hän huomauttaa, että tekstimainonta on tapa saada lehteen mainos paljon halvemmalla kuin ilmoitusmyynnin kautta.
”’Puhvit’ ovat poikkeuksetta olleet naamioitua ilmoitushintojen alentamista, ja toimitus on niitä vastustanut”, nimimerkki kirjoittaa.
Myös kustantajien lehti Suomen Lehdistö oli kirjoittajan mukaan jatkuvasti moitiskellut tekstireklaameja. Hänen mielestään kustantajat kuitenkin epäreilusti vierittivät syyn tekstimainonnasta toimitusten niskaan, kun todellinen syypää oli kustantajan oma edustaja.
Uusimmassa lehdessä
- Aggressiivinen syöpä, helvetilliset vaihdevuodet, vammaisen lapsen syntymä. Minna Ala-Heikkilä, Ani Kellomäki ja Niklas Thesslund tekevät juttuja kokemastaan.
- Media-ala tarvitsisi täydennyskoulutusta, mutta oppilaitosten ei kannata tarjota sitä
- Yritys rekrytoi talousjournalisteja, mutta jätti palkat maksamatta
- Media-alan alkava vuosi kaipaa valopilkkuja