Journalismi

Kalliossa sijaitsee Suomen suurin journalistikeskittymä, Itä-Helsingissä asuu harva. Vaikuttaako asuinpaikka juttujen sisältöihin?

Joillain Helsingin alueilla lähes kaksi prosenttia asukkaista on journalisteja. Toisilla postinumeroalueilla heitä asuu tuskin lainkaan.


Journalisti selvitti, millä postinumeroalueilla Journalistiliiton pääkaupunkiseudun jäsenet asuvat. Selvityksessä olivat mukana journalistista työtä tekevät jäsenryhmät: toimittajat, valokuvaajat, tv-kuvaajat, leikkaajat ja niin edelleen. Selvityksestä jätettiin pois esimerkiksi kustannustoimittajat, av-kääntäjät ja viestijät.

Ylläolevaa karttagrafiikkaa voi tarkastella suuremmassa koossa Journalistin näköislehdestä.

Selvitys tehtiin pääkaupunkiseudusta siksi, että alueella on paljon liiton jäseniä ja toimituksia sekä toisistaan selvästi eroavia asuinalueita.

Kuluneissa vitseissä toimittajakuplasta on selvityksen perusteella osittain perää. Journalisteja asuu määrällisesti eniten Kalliossa ja sitä ympäröivillä postinumeroalueilla Sörnäisissä, Hakaniemessä ja Vallilassa.

Jos journalistien määrä taas suhteutetaan asukaslukuun, Kallio jää selvästi Käpylän sekä varsinkin eteläisen Oulunkylän taakse. Postinumeroalueella 00620 eli Metsälän ja Etelä-Oulunkylän seudulla asukkaista lähes kaksi prosenttia on journalisteja.

Sen sijaan esimerkiksi Itä-Helsingin alueilla kuten Kontulassa ja Myllypurossa ja Koillis-Helsingin Jakomäessä toimittajia asuu varsin vähän.


Helsingin Sanomien toimittaja jalkautuu Rastilaan ihmettelemään ostoskeskuksen kupeessa juopottelevia miehiä ja naisia. Toisessa jutussa ilahdutaan Myllypuron metroaseman lähistöltä löytyvästä söpöstä kahvilasta, joka ikään kuin ei tuntuisi kuuluvan aiemmin niin karuun lähiöön.


Kun Iltalehti tekee juttua Kontulasta ja sen ostarin seudusta, puhutaan alueen väkivaltaisuudesta. Jakomäki ja Malmi – rikoksia, tappeluita, välienselvittelyjä. Kun tiedotusväline nykyään julkaisee esimerkiksi Itä-Helsinkiä äimistelevän jutun, alkaa sosiaalisessa mediassa usein kuhina, jossa syvään itään uskaltautuneille toimittajille naureskellaan ja omaa asuinaluetta puolustetaan.

Journalistien asuinpaikat eivät tietenkään suoraan vaikuta siihen, millaisia kaupunginosajuttuja tiedotusväline julkaisee. Ammattitaitoinen journalisti tekee taustatyöt itselleen vieraastakin alueesta.

Selvitys ei myöskään kerro ihmisten liikkumisesta. Harva on asunut samalla alueella koko ikänsä. Kartasta ei näe journalistien elämänpiirin laajuudesta kuin häivähdyksen. Myös tulotasolla on merkitystä: keskiluokkaista palkkaa saavat hakeutuvat keskiluokkaisille asuinalueille.

Kysymyksiä se silti herättää. Vaikuttaako Kalliota tai Käpylää käsittelevään journalismiin se, että alue on monelle tuttu? Onko sillä merkitystä, että Jakomäessä asuu 7 500 helsinkiläistä ja vain viisi journalistia? Entä kartan muut tyhjät alueet?

Vantaan Myyrmäessä on melkein 17 500 asukasta, toimittajia kymmenen. Kontulan-Vesalan alue on 26 000 asukkaallaan kaupungin kokoinen – heistä journalisteja on vain 32 eli hiukan yli promille.


Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksen esihenkilö Lari Malmberg sanoo, että ”jalkautumisen” tapaisten sanavalintojen aiheuttamaa eksotisoinnin tuntua pyritään kaupunkijutuissa välttämään. Jos jutusta on luettavissa eksotisoiva sävy, juttua ei voi pitää täysin onnistuneena, Malmberg sanoo.


”Kyllä meidän pitäisi todella varoa sellaista vaikutelmaa, että laskeudumme ikään kuin avaruudesta tarkastelemaan itsellemme vierasta lähiötä”, Malmberg sanoo.

”Varmastikaan emme tässä aina onnistu. Mutta pohdimme tätä toimituksessa kyllä paljon.”

Malmberg sanoo, että Helsingin Sanomille on tärkeää näyttää olevansa läsnä kaikissa kaupunginosissa ja näkevänsä kaupungin kaikki kasvot.

”Lehteä tehdään kaikille lukijoille, ei vain kantakaupungissa asuville”, Malmberg sanoo.

”Siksikään emme voi lähteä jutuissamme stereotypioiden pohjalta.”

Palautetta tulee paljon esimerkiksi Lauttasaarta ja Kulosaarta koskevista jutuista. Itäisistä kaupunginosista palautetta tulee vähän.

Lari Malmberg, kaupunkitoimituksen esihenkilö, Helsingin Sanomat

Helsingin Sanomat rekrytoi vuonna 2018 aiempaa huomattavasti laajemman toimituksen tekemään juuri paikallisjournalismia. Silloin pääkaupunkiseudun eri alueille osuneiden juttujen määrästä pidettiin tasapuolisuuden varmistamiseksi jopa kirjaa, Malmberg kertoo.

Malmbergin mukaan toimittajan on tietenkin tutustuttava alueeseen, josta hän kirjoittaa.

”Kaupunkijournalismi ei eroa muusta journalismista. Taustatyöt on tehtävä, asuu sitten itse missä tahansa”, Malmberg sanoo.

”Mutta olemme kyllä sikäli onnekkaita, että toimituksemme väkeä asuu ja heillä on taustaa eri puolilla pääkaupunkiseutua.”

Ihmistä määrittää muukin kuin maantieteellinen historia, Malmberg huomauttaa.

”Tapaan ymmärtää erilaisten kaupunginosien arkea vaikuttavat myös hankittu ammatillinen substanssi, koulutustausta, perhetausta, harrastukset ja niin edelleen.”

Malmbergin mukaan palautetta tulee eniten sosioekonomisesti melko hyvin voivia alueita koskevista jutuista.

”Sellaisia ovat esimerkiksi Lauttasaari tai Kulosaari. Itäisistä ja pohjoisista kaupunginosista palautetta tulee vähän. En tiedä, voisiko kyse olla alueiden matalaan äänestysaktiivisuuteen kytkeytyvästä ilmiöstä. Paremmin toimeen tulevilla alueilla ollaan kärkkäämpiä pitämään huolta omista eduista vaikkapa kunnallispolitiikkaan ja kaupunkisuunnitteluun liittyen.”

Malmbergin mukaan uutiskriteereihin liittyy oma hankaluutensa.

”Meidän pitää tunnistaa, että vaikka negatiiviset asiat usein uutisiin nousevatkin, vaikkapa rikokset ovat todella pieni osa minkä tahansa alueen elämää.”


Antti Honkanen aloitti Vuosaari-lehden päätoimittajana aiemmin tänä vuonna. Hän seurasi työssä isäänsä Eero Honkasta. Koko ikänsä Vuosaaressa asuneelle Honkaselle lehti on vanhastaan tuttu. Hän on kirjoittanut vuodesta 1965 saakka ilmestyneeseen kaupunginosalehteen vuosien ajan.


Honkanen sanoo, että lehteä tehdään muun muassa alueellisen yhteenkuuluvuuden tunteen luomiseksi.
”Haluamme kertoa eri ikäisille ja eri taustaisille vuosaarelaisille siitä, mitä alueella tapahtuu tai on tapahtunut. Haluaisin, että kaikki vuosaarelaiset kokisivat alueen omakseen”, Honkanen sanoo.

”Lukijat tulevat joskus sanomaan, että eivät lue mitään muuta lehteä. Huolestuttavaahan sellainen on, mutta hyvä jos sitten Vuosaarta edes.”

Honkanen sanoo, että pelkästään suuria uutisvälineitä seuraamalla Vuosaaresta saisi yksipuolisen kuvan.

”Tässä on parannettu jonkin verran, mutta tavallisten ihmisten arjesta tai upeasta luonnosta kerrotaan harvoin”, Honkanen aloittaa.

”Rikollisuus ja lieveilmiöt korostuvat mediassa. Harvemmin mennään kovin syvälle siihen, mikä näitä sitten aiheuttaa.”

Mikä olisi hyvä esimerkki näistä mediakatveeseen jäävistä juurisyistä?

”Vuosaaressa asuu yli kymmenen prosenttia alle 16-vuotiaista helsinkiläisistä, mutta nuorisotiloja tänne ei ole rakennettu. Palvelut laahaavat asukasmäärien kasvun perässä. Täällä on 39 000 asukasta, mutta ei esimerkiksi poliisiasemaa eikä enää Kelan toimistoakaan”, Honkanen sanoo.

Honkasen mukaan median asenteet vaikuttavat myös uusiin journalistisukupolviin.

”Kun opiskelin journalismia 2000-luvun alussa, muutama koulumme oppilas ei uskaltanut tulla metrolla bileisiin Vuosaareen. Jos asenteet ovat tuollaisia, se vaikuttaa jo ihan alueen asukkaiden asuntojen arvosta lähtien.”

Vuosaari koostuu useasta postinumeroalueesta. Toimittajia niillä asuu kaksi tai kolme tuhatta asukasta kohden. Se on melko lähellä kaupungin keskitasoa.


Iltalehti julkaisi lokakuun lopussa reportaasin toisesta, vielä useammin negatiivisessa valossa esitettävästä alueesta: Kontulasta. Jo jutun otsikossa kerrotaan Kontulan olevan väkivaltainen ja asukkaiden kokevan olonsa turvattomaksi. Toisaalta jutussa päästetään ääneen alueen asukkaat.


Iltalehden uutispäätoimittaja Valtteri Varpela huomauttaa, ettei lehti keksinyt jutun avaavaa rikollisuusnäkökulmaa omasta päästään.

”Sehän perustui poliisin tilastoihin väkivaltaisimmista kaupunginosista, ja siinä oli jututettu poliisia, joka asiantuntijan roolissa analysoi näitä tilastoja”, Varpela sanoo.

”Mutta sen lisäksi on tärkeää, että jutussa on myös toimittajan omaa havainnointia ja että siinä annetaan paikallisten ihmisten olla äänessä.”

Uudempi näkökulma vaikka Kontulasta voisi olla se, että siitä on povattu seuraavaa hipsterikaupunginosaa, uutta Kalliota

Valtteri Varpela, uutispäätoimittaja, Iltalehti

Varpela sanoo, ettei ole merkitystä sillä, onko toimittaja aiemmin edes käynyt Kontulassa.

”Kuuluu journalistin ammattitaitoon tehdä juttu sekä kiinnostavasti että vastuullisesti.”

Varpela sanoo, että ennakkoluuloihin pohjaavaa journalismia pitää parhaiten loitolla lukijoiden palvelemiseen liittyvä seikka: Sellainen ei ole kiinnostava lähtökohta jutunteolle.

”Jos ajatusta toistetaan ja toistetaan vuodesta toiseen, eihän sellainen kiinnosta ihmisiä. Uudempi näkökulma vaikka Kontulasta voisi olla se, että siitä on povattu seuraavaa hipsterikaupunginosaa, uutta Kalliota.”

Varpelan mukaan sillä kuitenkin on merkitystä, missä journalistit asuvat.

”Toimittajat ovat usein kaupunginosansa Facebook-ryhmissä ja muutenkin havainnoivat ympäristöään. Varmasti voi olla, että tietyt kaupunginosat ovat siksi paremmassa seurannassa”, Varpela sanoo.

”Mutta se ei tarkoita, että kirjoitettaisiin vain kivoista ja ihanista aiheista. Usein uutinen on joku ikävämpi juttu.”

Yle Helsingin uutistuottaja Maija Mokkilan toimitus uutisoi koko Uudenmaan asioista. Mokkila sanoo, että julkisen palvelun medialla on erityinen vastuu myös alueellisesta tasapuolisuudesta.

”Meidän pyrkimyksemme pitää olla, ettei ainakaan pitkällä aikavälillä tarkasteltuna olisi sokeita pisteitä, tai että tietyt alueet eivät nousisi vain negatiivisessa valossa esiin”, Mokkila sanoo.

”Eikä sellainen vastaa myöskään todellisuutta. Ihannetilanteessa myös juttujen ideoinnissa nousisi esiin tasaisesti eri alueita.”

Mokkila sanoo, että toimituksen väkeä kyllä asuu eri puolilla Helsinkiä.

Paikallistuntemus myöskin on etu, Mokkila sanoo.

”Ilman muuta ajattelen niin, että jos toimittaja löytää juttuaiheen omalta alueeltaan, niin hän voi sen jutun myös tehdä – eikä niin, että objektiivisuuden vuoksi pitäisi löytää siihen
joku muu.”