Media-ala

Printtilehden kuolemaa on ennustettu kauan, mutta hautajaisia on turha vielä suunnitella. Nämä asiat pitävät printin kannattavana tulevaisuudessakin.

1. Kohdeyleisö

Paperinen lehti palvelee useita eri käyttäjäryhmiä, vaikka usein tilaajat ovatkin vanhempaa väestöä. Sanomalehtien lisäksi printtinä ilmestyvät niin harrastuslehdet, naistenlehdet, sisustuslehdet kuin muutkin aikakauslehdet.

A-lehtien brändi- ja medialiiketoiminnan johtaja Anna Ruohonen ei näe paperisen lehden tilannetta tuhoon tuomittuna.

”Kuten muukin mediasisältö, myös printti on osa elävää mediaa, jossa on erilaisia kulutettavia tuotteita”, hän sanoo.

”Motiiveja paperilehden lukemiseen ja tilaamiseen on erilaisia, ja siksi myös yleisöä palvellaan eri tavoin. Esimerkiksi sisustuslehdissä paperi on välttämättömyys halutulle visuaaliselle kokemukselle, samalla tavoin kuin käsityölehtien kaavoille ja ohjeille.”

Joissakin genreissä printin kannattavuus on pysynyt samana tai jopa noussut. Tilastokeskuksen mukaan yli 45-vuotiailla suomalaisilla aikakauslehtien säännöllinen lukeminen on yleistynyt parinkymmenen viime vuoden aikana. Painettu sanomalehtikin tavoittaa edelleen Kansallisen Mediatutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista.

2. Visuaalisuus ja brändi

Kuluttajia ajaa nyt vastuullisuus, kotimaisuus ja arjen luksus (VTT 2021). Jatkuvan kiireen vastapainona on wellness-kulttuuri, ja erityisesti aikakauslehtien parissa halutaan rentoutua ja inspiroitua. Monelle printti tarjoaa tärkeän ja erityisen lukuhetken arjen keskellä.

Tällä hetkellä painetussa mediassa miellyttävät viimeistelty ulkoasu, laadun tuntu ja ”high-end”. Anna Ruohosen mukaan esimerkiksi lehtien kannet ovat muuttuneet pelkistetymmiksi ja yleinen ulkoasu linjakkaammaksi. Myös monet paikallislehdet ovat päivittäneet ulkoasunsa aikaan sopiviksi.

”Lisäksi paperi on muuttunut mattamaisemmaksi entisen kiiltävän sijaan. Trendinä on kirjamainen tyyli, jota näkee esimerkiksi erikoislehdissä”, Ruohonen sanoo.

”Kuratoidulla ja äärellisellä sisältövalikoimalla on kuluttajansa kuten digilläkin. Samalla tavoin jotkut kuuntelevat albumeita ja jotkut yksittäisiä kappaleita.”

Printtilehden visuaalinen hierarkia on Ruohosen mukaan useille lukijoille tärkeä, koska se helpottaa asia- ja viihdesisällön erottamista toisistaan. Valinnan mahdollisuus printin ja digin välillä on siis hyvä säilyttää.

3. Hidas journalismi

Jo reilu vuosikymmen sitten Helsingin Sanomissa kauhisteltiin pikaruokajournalismia, lukijasuhteen puutetta ja sisällön automatisaatiota (HS 24. 1. 2010). Toimittaja Tanja Aitamurto pohti, onko hitaalla ja merkityksellisellä journalismilla tulevaisuutta.

Ilmeisesti on. Nopeassa uutisoinnissa digi on luonnollisesti voittanut printin, mutta hidas kulutus elää edelleen. Esimerkiksi Suomen Kuvalehden printin parissa viihdytään keskimäärin 80 minuuttia, kun taas sen digiversiossa noin 1,1 minuuttia.

Hitaan journalismin yhdistyksen perustaman Long Playn uutiskirjeellä on 16 000 omistautunutta tilaajaa, ja 12 vuosittain julkaistavaa singleä keräävät ylistystä somessa. Long Play uskoo, että suomalaisia kiinnostaa lukea perusteellista ja hyvin kirjoitettua journalismia digitaalisessa muodossa. Samaa ideaa kannattaa hitaan somejournalismin mediatalo Rare Media, jonka kestävän kehityksen projekteja ovat lähteneet tukemaan useat säätiöt.

4. Hinta

Jotta printti pysyy elinvoimaisena, hinnan on pysyttävä kohtuullisena, sillä nuorten kulutustottumukset eivät noudata samaa kaavaa kuin vanhempien ikäluokkien. Jos nyt printin hinta kallistuu jakelun hinnan kasvaessa, ollaan kuoleman spiraalin tiellä, ennustaa Postin entinen tutkimusjohtaja Heikki Nikali. Euroopan unioni on linjannut loppuvuonna 2021, että lehtien ja kirjojen arvonlisävero voidaan laskea jatkossa nollaan. Jos Suomi linjaa samoin, vuonna 2012 alkanut alamäki loivenee hieman.

Nykynuorilla on varaa valita

Näin 20-vuotiaana digiajan journalistiopiskelijana printtilehti on harvinaista herkkua ja luksusta sekä henkisesti että taloudellisesti. Loputtomien algoritmien tuputusten keskellä on rauhoittavaa, kun lehti on vain tietyn mittainen, ei heitä ilmoitusta uusimmasta sodan käänteestä eikä sisällä raivontäyteistä kommenttiboksia. Sinistä valoakaan ei ole.

Printti on kuitenkin kallis, ja nopeista uutisista ei ole järkeä pulittaa, kun ne saa ilmaiseksi. Pidemmästä feature-sisällöstä kuitenkin maksaisin mielelläni. Hinnan on oltava järkevä, jotta pienituloinen nuori aikuinen maksaisi.

Halua maksaa hyvästä sisällöstä nimittäin löytyy; sen osoittaa erilaisten suoratoisto- ja Youtube-tilausten suosio. Nykynuoriso maksaa jopa eroottisesta sisällöstä ja podcasteista, mikä olisi vielä muutama vuosi sitten kuulostanut täysin absurdilta.

Printin on oltava uniikki, jos nuoret halutaan sen pariin. Esimerkiksi uudet trendit ja tyylit löytyvät somesta jo kuukausia ennen aikakauslehden painoa. Omintakeista, visuaalista, laadukasta ja journalistista printtisisältöä taas ei tulisi saada muualta.

Silja Kinnunen