Jaksat joka vuosi innostua ”eka päivä intissä” -repparista, Mikko Ilkko

Olet Ruotuväen päätoimittaja. Haluaisit, että tittelisi olisi Ruotuväen ylipäällikkö.
Kyllä. Päätoimittaja ei kuulosta yhtä juhlalliselta kuin ylipäällikkö.

Valtion leipä on niin pitkä ja maukas, että et ole malttanut vaihtaa hommia 15 vuoteen.
Ehkä tämä enemmän tuntuu pettuleivältä kuin vehnäleivältä, mutta olen viihtynyt hyvin. Olen jo nyt Ruotuväen historian pitkäaikaisin päätoimittaja ja teen ennätyksen, jota on vaikea rikkoa, koska eläkepäiviini on vielä yli parikymmentä vuotta.

Jos kenraali tulee toimitukseesi narisemaan Ruotuväen kirjoittelusta, vastaat hänelle, että ”mikäs mies te luulette olevanne”?
Olisin aika hyvällä tuulella, jos vastaisin tuolla tavalla. Otan mielellään vastaan palautetta ja keskustelen lehden linjasta. Jos keskustelun jälkeen linjani ei miellytä, kannattaa ottaa yhteyttä kustantajaan.

Jos puolustusvoimien henkilökunta ryyppää ja törttöilee, Ruotuväki uutisoi touhuista vain siteeraamalla muuta mediaa.
Voimme olla kriittisiä puolustusvoimia kohtaan, mutta kohuaiheita ja -uutisia me emme käsittele. Se on päivittäin ilmestyvien lehtien tehtävä. Kustantaja ei ole kieltänyt meitä tekemästä sellaisia juttuja, mutta me teemme linjamme mukaisesti kriittisiä juttuja asiapohjalta – rakentavasti, ei repivästi.

Ruotuväki ei ole julkaissut uutisia salaisten asiakirjojen päätymisestä HS:lle. Sinä olisit julkaissut, mutta ylempää tuli käsky, ettei asiasta kirjoiteta.
Olen odottanut, että korkeammalta taholta tulisi käsky tai yhteydenotto, mutta kirkossakäyntikään ei ole auttanut. Pohdimme kyllä HS-tapausta, mutta sitä oli puitu niin paljon jo muualla, ettei meillä ollut siihen mitään lisättävää. Se on muutenkin toimittajakunnassa asiaa suuremmaksi kasvanut juttu.

Odotat innolla, että Suomi liittyisi Natoon, koska silloin pääsisit lähempään yhteistyöhön eri maiden sotilaslehtien kanssa.
Olemme epäpoliittinen lehti, ja Nato-jäsenyys on poliittinen kysymys, joten en kerro omaa Nato-kantaani julkisesti. Meillä on paljon yhteistyötä eurooppalaisten sotilaslehtien kanssa ja kieltämättä tunnemme itsemme niissä piireissä joskus ulkopuoliksi yhdessä ruotsalaisten ja itävaltalaisten kanssa.

Alaisesi vaihtuvat 3 – 6 kuukauden välein. Jaksat vuodesta toiseen innostua “eka päivä intissä” -reppari-ideasta.
Kyllä. Ydinbisnestämme on tehdä tämän tyyppisiä juttuja: kertoa, millaista armeijassa on. Totta kai tietyt jutut toistuvat, mutta jokainen saapumiserä tekee jutut omalla tavallaan, ja jaksan aina innostua keksimään niihin uusia näkökulmia.

Ruotuväen toimittajat voisivat tehdä virka-apuna töitä talousvaikeuksista kärsiville toimituksille.
Varusmiehiä pyydetään milloin mihinkin, mutta tämähän olisi oikeasti hyvä idea. Toimittajien lisäksi meillä puolustusvoimissa olisi myös logistiikkaosaamista, joten voisimme auttaa printin jakelussa, ja insinöörimme voisivat auttaa lakkautetun paperitehtaan käynnistämisessä.

Olet vankkumaton printin puolustaja, koska paperilehti pysyy toimintakykyisenä myös kriisiolosuhteissa.
Kyllä. Uskon, että Ruotuväki on viimeinen printtilehti, joka Suomessa ilmestyy. Meillä on rauhanajalta jo vähän tuntumaa siitä, miten herkkä verkko on info- ja kybervaikuttamiselle. Printti on tärkeä kanava tavoittaa kaikki osapuolet myös kriisitilanteessa.

Sinun toimituksessasi toimittajat huutavat aina ”huomio”, kun päätoimittaja astuu huoneeseen.
Totta kai. Vanhin paikallaolija tekee minulle ilmoituksen, mutta vain juhlapäivinä minulle pitää soittaa fanfaaria.

Ruotuväen pikkujouluissa lauletaan sotilasmarsseja ja katsotaan Tuntematonta sotilasta.
Kyllä. Juhliin kuuluu myös kuviomarssi joulukuusen ympäri. Loppuillasta voimme vähän keventää ja visailla yleisestä palvelusohjesäännöstä.