Journalistit ovat 2020-luvulla kritisoineet viranomaisia voimakkaasti siitä, etteivät nämä tunne tai noudata julkisuuslakia. Samaa noitui Sanomalehtimiehessä 5/1962 Lars Bruun.
”Taistelua viranomaisia vastaan saa lehtimies käydä jatkuvasti. Milloin asianomainen virkamies pikkutärkeänä yrittää korostaa omaa arvoaan käyttäytymällä nurjamielisesti lehtimiehiä kohtaan, milloin taas hän on surkean tietämätön siitä, mitä häneltä lain ja kohtuuden mukaan voi vaatia. Julkinen asiakirja, siinä kiistakapula, joka monta kertaa on saanut lehtimiehet hermoromahduksen partaalle ja virkamiehen paljastamaan tietämättömyytensä.”
Bruun kuvailee seikkaperäisesti kahta tapausta, joissa hän joutui hankalaan ja aikaa vievään prosessiin yrittäessään selvittää tietoja, jotka julkisuuslain nojalla kuuluisivat julkisiksi. Lopulta oikeuskansleri käski luovuttaa tiedot.
”Lehtimiesten olisi syytä useammin muistuttaa viranomaisia julkisuuslain merkityksestä! Eikä tyytyä mahdollisesti epäävään lausuntoon, vaan ajettava asia seuraavaan asteeseen”, Bruun kehottaa.
Uusimmassa lehdessä
- Perinteisten mediatuotteiden yleisöt kutistuvat, mutta nekin on tehtävä – ja mielellään hyvin. Millaista on tehdä työtä, jolle toiset povaavat jo sukupuuttoa?
- Kimmo Porttilan mielestä urheiluselostaja on hääjuhlien humalainen eno
- Haastattelujen saaminen on vaikeutunut, arvioivat kokeneet journalistit. Miksi asiantuntijat suhtautuvat pyyntöihin nihkeästi?
- Redigeringen av Bonniers finländska papperstidningar flyttar till Sverige
