Anna hyvän kiertää

Kriitikko Vesa Rantama tekee runoudesta helposti lähestyttävää

”Runokritiikkiä kirjoittaessa huolenaiheena on aina se, ettei käyttäisi liian poeettista tai akateemista kieltä niin, että merkitykset eivät avautuisi lukijalle. Minullekin käy joskus niin, mutta sitä pitää yrittää välttää isossa sanomalehdessä”, sanoo kirjallisuuskriitikko Vesa Rantama.

Helsingin Sanomiin säännöllisesti runoudesta ja kotimaisesta, myös pienilevikkisestä kirjallisuudesta kirjoittava Rantama tarttui lokakuussa Anja Erämajan runokokoelmaan Olen nyt täällä metsässä. Arviotekstissä kokoelmaa kuvataan ”läpitunkemattomaksi ryteiköksi” ja kerrotaan, kuinka runot ”paisuvat massiivisiksi juurakoiksi”.

Rantama sanoo haluavansa näyttää lukijoille, ettei runouden tarvitse olla vaikeaa.

”Ajattelen, että runouteen voi löytää arkipäiväisiä, monelle ihmiselle tuttuja ja läheisiä tulokulmia. Sitä olen pitänyt tehtävänäni. Koitan myös osoittaa, millainen yhteys ulkopuoliseen maailmaan kirjalla on, vaikkei se aina olekaan itsestään selvä.

Luen runokirjat yleensä useammin kuin kerran. Erämajan kirjan taisin lukea kahdesti ja selailla lisäksi sieltä täältä. Joka lukukerralla saa vahvistusta sille, mistä kirjassa on kyse. Mutta runous on myös kiireisille lukijoille hyvin soveltuva kirjallisuudenlaji, kokoelmaahan ei tarvitse lukea aina kokonaan.

Kirjan lukeminen kriitikon roolissa on erilaista kuin muu lukeminen. Silloin asettuu tietoisesti merkityksen muodostajan rooliin. Olen joskus miettinyt, tuleeko kritiikeistä tarpeettomankin positiivisia, kun kriitikkona lukiessa kirjat tuntuvat tästä syystä lähestyttäviltä ja merkityksellisiltä helpommin kuin muuten lukiessa.

Kirjallisuuskritiikkien kirjoittaminen taitaa olla Hesarissakin vapaampaa kuin muunlainen kirjoittaminen. Kritiikkejä editoidaan melko vähän. Lähetän itse toimitukseen ehdotuksen eli listan kirjoista, joista olisin halukas kirjoittamaan. Niitä kolahtelee postista sitten vähän yllättäenkin.

Joskus kuulen jutuistani puhetta, että Helsingin Sanomat kirjoittaa niin tai näin. Olen kuitenkin freelancer. En aina näe, mikä se ”Hesari” jutuissani on. Ei julkaisija jätä kritiikkeihin niin isoa jälkeä. Totta kai kirjoittaessa tulee jonkin verran mietittyä, mitä kriittistä haluaa näin isossa lehdessä sanoa.”

Vesa Rantama, 38

Freelancetoimittaja, kirjoittanut muun muassa Helsingin Sanomiin, Parnassoon ja Kiiltomatoon.

Kirjoittanut kirjallisuuskritiikkiä vuodesta 2007.

Nuori Voima -lehden päätoimittaja. Virkavapaalla 2022–2023

Kirjallisuuslehti Tuli & Savun päätoimittaja 2016–2017.

Valittiin marraskuussa Suomen arvostelijain liiton puheenjohtajaksi vuosiksi 2022–2023.

Toimittaja Juhani Karilan valinta

”Pidän Vesa Rantaman kirjakritiikeistä. Ne ovat kontekstoituja, tärkeilemättömiä ja selväsanaisia. Otetaan esimerkiksi tältä syksyltä vaikka 17. lokakuuta Hesarissa ilmestynyt arvio Anja Erämajan kokoelmasta Olen nyt täällä metsässä. Tekstin otsikko on Anja Erämajan uudet luontorunot osoittavat hänen olevan kirjailijana luonnonvoima. Tiiviissä arviossa Rantama ehtii sijoittaa Erämajan runot suomalaisen luontolyriikan traditioon, löytää aikalaisverrokkeja ja kuvailla parilla osuvasti valitulla säkeellä, millaisia kokoelman runot ovat. Ennen kaikkea Rantama kirjoittaa isoon päivälehtiin sopivalla tyylillä, konkreettisesti ja kansantajuisesti. Kaikissa hänen teksteissään näkyy laaja perehtyneisyys, jota hän ei erikseen alleviivaa.”