Anna hyvän kiertää

Juhani Karila kirjoitti ystävyydestä tarinan, jonka vain hän saattoi kertoa

”Epäröin kysyä Vesaa juttuun, koska hän ei ole julkisuuden ihminen vaan tavallinen kaiffari. Mietin yksityisyyden rajoja ja sitä, mitä suhteemme ruotimisesta seuraisi. Emme olleet koskaan puhuneet keskenämme tunne- ja ihmissuhdeasioista”, sanoo freelancetoimittaja Juhani Karila jutustaan Ystävän muotokuva, joka julkaistiin Imagessa maaliskuussa 2020.


Image pyysi keväällä 2020 Karilaa miettimään juttuideaa, jonka nimenomaan hän voisi toteuttaa. Karila oli aiemmin kirjoittanut lehteen itsestään ja isästään hirvimetsällä. Nyt hän muisti lapsuudenystävänsä Vesan, jonka kanssa oli kasvanut lappilaisessa kylässä.


Aikuisena Karilasta oli tullut helsinkiläinen punavihreä kasvissyöjä ja Vesa Martinista maahanmuuttokriittinen ähtäriläinen, joka metsästi taljajousella. He olivat edelleen ystäviä, mutta millaisia ja miksi?


Karilasta tuntui, että aihe nostaisi esiin monta muutakin teemaa. Image innostui ideasta.


”Vesa vastasi, että ’ihan sama, miksei’. Jutun rungoksi päätettiin vierailuni yön yli Ähtärissä. Ne toistuivat aina samanlaisina. Saunoimme ja pelasimme pelejä, kuten nuorena. Tällä kertaa molemmat kuitenkin tiesivät, että juttukin oli tehtävä. Kyselin Vesalta tarkennuksia hänen historiastaan ja varmistelin lapsuutemme muistoja. Seuraavana päivänä minulla oli jo kiire takaisin puolisoni ja vastasyntyneen vauvamme luo, mutta myöhästyin junasta.


Juttua kirjoittaessani en tuntenut tarvetta kaunistella, liioitella tai vääntää toiseksi mitään. Omien asioideni kertominen ei kiusannut, koska olin tehnyt sen jo hirvimetsäjutussa. Minääni jutun keskiössä kipuilin taas. Toisaalta tiesin, että tämän tarinan saatoin kirjoittaa vain minä ja koin, että käsittelytapa oli teemoille paras.

Kuten aina, editoin tekstiäni itse moneen kertaan, ja myös toimittajapuolisoni auttoi siinä. Toimitus ei enää myllännyt juttua. Juttu kertoo paitsi Vesasta ja minusta myös lapsuudesta, kavereiden vaikutuksesta, miehuudesta, yhteiskunnan jakautumisesta ja siitä, miten eri maailmankuvat voivat elää sovussa. Lukijapalautteessa moni kertoi omista lapsuudenystävistään.

Jutun lähettäminen Vesalle luettavaksi jännitti hirveästi, mutta hänen reaktionsa olivatkin hauskoja. Kirjoitin juttuun lopun niistä. Sittemmin emme ole juuri keskustelleet jutusta. Silti Vesa sai tietää ajatuksistani, ja minä opin lisää hänestä. Jutun saama huomio ei tuntunut juuri hetkauttavan Vesaa.”

Juhani Karila, 36

Vapaa toimittaja ja kirjailija.

Työskennellyt Lapin Kansassa, Aamulehdessä ja Helsingin Sanomissa.

Julkaissut kaksi novellikokoelmaa ja romaanin.

Vuoden aikakauslehtitoimittaja 2020.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta.

Toimittaja Anni Pasasen valinta

”Juhani Karilan kirjoittamat feature-jutut ovat poikkeuksellisen taidokkaasti
rakennettuja: ne tulvivat virkkeitä, jotka puhuvat paljon sanamääräänsä enemmän. Loistoesimerkki tästä on Imagessa keväällä 2020 julkaistu Ystävän muotokuva, joka kertoo kirjoittajan omasta, epätodennäköisestä ystävyyssuhteesta. Tekstissä etsitään ja löydetään vastauksia monella tasolla liikkuviin kysymyksiin: Miksi yhdellä on tarve jättää syrjäinen lapsuuden kotiseutu ja toisella jäädä? Mikä pitää ystävyyden koossa, vaikka järjellä ajateltuna sen luulisi kaatuvan maailmojen kokoisiin eroihin? Millä tavoin kaksi erilaista miehuuden kulttuuria voi elää sovussa? Karila paketoi analyysinsa kauniiksi tarinaksi, joka saa lukijan yhdessä hetkessä hymyilemään leveästi, toisessa liikuttumaan syvästi ja kolmannessa pohdiskelemaan päänsä puhki.”

Tällä palstalla Journalisti pyytää ilmiantamaan loistavia alan tuotoksia. Viestiä vie seuraavaksi eteenpäin se, jonka työ esitellään palstalla.