Media-ala

Suomi aikoo rajata Ylen toimintaa EU:n toiveiden mukaan, mutta toteutus ja hyödyt askarruttavat vähän kaikkia

Suunnitelmat Yleisradiota koskevan lain muuttamisesta herättävät Ylen toimituksessa huolta ja hämmennystä.

Hallitus aikoo rajata Ylen toimintaa niin, että verkkosisällön tulisi pääsääntöisesti liittyä liikkuvaa kuvaa tai ääntä sisältävään julkaisuun. Lisäksi sisältöjen ”pääpainon” tulisi olla äänessä ja liikkuvassa kuvassa. Laki rajaisi esimerkiksi sitä, millaisia uusia tekstiin perustuvia palveluita Yle voisi kehittää.

Ylellä ei vielä tiedetä, mitä muutos tarkoittaa käytännössä.

Ylen tekstisisällöistä Euroopan komissiolle kannellut kaupallisen median etujärjestö Medialiitto on arvioinut, että kyse on vuositasolla 30 – 40 miljoonan euron kokonaisuudesta.

Ylen oman arvion mukaan tekstimuotoisten sisältöjen kustannus olisi noin kymmenesosa siitä. Summa pitää sisällään myös Ylen STT-sopimuksen.

 

Ylen toimituksessa miltei kaikki tekstisisältö liittyy jo nyt audio- ja videosisältöihin. ”Sanomalehtimäisen” verkkosisällön määrä on vähentynyt huomattavasti vuodesta 2017, jolloin Medialiitto teki asiasta kantelun.

”Tuntuisi mahdottomalta palata maailmaan, jossa tekisimme televisiota, radiota ja verkkoa erillään toisistaan”, Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen keskustoimituksen päällikkö Minna Asikainen sanoo.

Kun jotain uutisarvoista tapahtuu, Asikaisen alaisuudessa toimiva Flash-deski tai joku aihetoimituksista tekee parin rivin ensiuutisen, joka alkaa Ylen uutiskoneessa jalostua ensin radiosähkeeksi, sitten haastatteluksi, tv-insertiksi ja pidemmäksi verkkojutuksi.

Käsittelyä voidaan jatkaa illan keskusteluohjelmassa, toimittajan kirjoittamassa uutisanalyysissa tai näyttävässä verkkojutussa, joka hyödyntää myös ääntä ja liikkuvaa kuvaa.

”Teemme käytännössä kaiken sisällön ja aiheet tavalla tai toisella monimuotoisesti yhdistäen ääntä, liikkuvaa kuvaa ja tekstiä ja hyödyntäen samaa tiedonhankintaa. Tekstin irrottaminen irralliseksi asiaksi tuntuu kaikin puolin keinotekoiselta”, Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja Riikka Räisänen sanoo.

”Meillä on toimituksessa ammattijournalisteja, jotka ovat sitoutuneet hoitamaan työnsä mahdollisimman hyvin – ilman kerrontapoihin liittyviä, journalismin kannalta turhia rajoituksia.”

Hallituksen esityksellä ei odoteta olevan vaikutuksia Ylen työvoiman tarpeeseen.

Journalisti pyysi kommentteja Ylen toimitusjohtajalta Merja Ylä-Anttilalta, mutta hän kieltäytyi haastattelusta. Hän vetosi siihen, että lakiluonnos on parhaillaan lausuntokierroksella. Se päättyy elokuun lopussa.

Julkisuudessa Ylä-Anttila on arvioinut, että uusi laki veisi Yleä suuntaan, johon se on edennyt muutoinkin.

”Tällainen on mahdollisuus uudistua ja sitä kautta hakea uusia mahdollisuuksia. Ei auta kuule jäädä nyyhkimään ainakaan!” Ylä-Anttila sanoi Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa 16. kesäkuuta.

 

Yle-lain muutoksen takana on Euroopan komission alustava näkemys Medialiiton kantelusta. Kantelun mukaan Suomi rikkoo EU:n valtiontukisäädöksiä antessaan julkista rahaa tekstimuotoiseen verkkojournalismiin. Medialiiton näkemyksen mukaan Ylen verkkosivuilla ja Uutisvahti-sovelluksessa julkaistusta, sanomalehtimäisestä tekstisisällöstä valtaosa ei liittynyt yleisradio-ohjelmistoon.

Suomi ja komissio ovat neuvotelleet Yle-lain muuttamisesta epävirallisella tasolla, jotta se voitaisiin ratkaista ilman virallista tutkintaa. Vastaavia lakimuutoksia on jo tehty esimerkiksi Saksassa ja Belgiassa.

Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg on tyytyväinen siihen, että Ylen toimintaa aiotaan kantelun seurauksena rajata – mutta ei siihen, kuinka paljon poikkeuksia rajaukseen on jäämässä.

Uuden lain mukaan Yle saisi jatkossakin julkaista rajoituksetta tekstimuodossa STT:n juttuja, nopeisiin ja nopeasti kehittyviin uutistilanteisiin liittyviä sisältöjä, viranomaistiedotteita, vähemmistökielisiä uutisia sekä kulttuuriin ja oppimiseen liittyviä sisältöjä.

Useiden lehtien päätoimittajat ovat kritisoineet poikkeuksia liian laveiksi. Esimerkiksi STT:n uutisten kaupallinen hyöty valuu heidän mukaansa hukkaan, jos kuluttaja saa ne Yleltä ilmaiseksi. Yhdeksän maakuntalehden päätoimittajaa otti asiaan kantaa 1. elokuuta julkaistussa yhteiskirjoituksessaan.

Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan poikkeukset ovat jo saaneet alustavan hyväksynnän komissiolta.

Kaupallisen puolen toiveena on silti, että julkisen palvelun rajaaminen toisi lisää maksavia asiakkaita. Holmbergin mukaan se kannustaisi yhtiöitä investoimaan esimerkiksi uusiin palveluihin ilman pelkoa siitä, että Yle tuo samalle apajalle ilmaisen version. Siten laki voisi hänen mukaansa parantaa alan elinvoimaisuutta sekä mahdollisuutta työllistää journalisteja.

”Mutta totta kai työpaikkojen lisääntyminen tai väheneminen riippuu myös koronasta, talouskehityksestä ja kaikesta muustakin”, Holmberg täsmentää.

 

Media-alan tutkijat ovat suhtautuneet Yle-lain muuttamiseen kriittisesti. Esimerkiksi viestintäoikeuden dosentti Riku Neuvonen moittii antamassaan lausunnossa lakiesityksen hyötyjen olevan epämääräiset suhteessa siihen, että kansalaisten oikeutta saada tietoja rajataan.

Neuvosen mukaan poikkeukset ja yleisluontoinen tekstisisältöjen kytkentä audiovisuaalisiin sisältöihin jättävät lakiin tulkinnanvaraa. Lain valvonta ja sen rikkomisen seuraukset ovat epäselviä.

”Näiden seurauksena säännös voi jäädä tyhjäksi kirjaimeksi, etujärjestön EU-kortilla hankkimaksi meriitiksi ilman todellisia vaikutuksia”, Neuvonen kirjoittaa 15. elokuuta antamassaan lausunnossa.

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan lainsäätäjätkään eivät usko kaupallisen media-alan liikevaihdon tai tavoittavuuden välittömästi kasvavan. Se voisi kuitenkin auttaa mediataloja suuntaamaan tarjontaansa sisältöihin, joita Yle ei jatkossa julkaisisi.

Myös Journalistiliitto kyseenalaistaa lakimuutoksen järkevyyden. Liitto pitää jaottelua teksti- ja muuhun sisältöön journalistisesti vanhakantaisena ja toivoo hallitukselta laaja-alaisempaa näkemystä mediapolitiikasta.

”Kaupallista mediaa tuetaan tukemalla kaupallista mediaa, ei kurjistamalla Yleisradiota”, puheenjohtaja Hanne Aho sanoo.


Lue lisää: 
Näkökulma: Vääristääkö Yle mediamarkkinaa? Tutkimuksen mukaan ei. (Journalisti 18.6.2020)
Yleä koskevan lakiesityksen epämääräisyys hämmästyttää (Journalisti 18.6.2020)

Näin Yle-lain muuttaminen on edennyt

Medialiitto kanteli Euroopan komissiolle kesäkuussa 2017 Ylen valtiontuesta. Järjestön mukaan Suomi rikkoo EU:n kilpailulainsäädäntöä antaessaan julkista rahaa tekstimuotoiseen verkkojournalismiin, joka ei liity tv- ja radio-ohjelmiin.

Komissio ilmaisi alustavan kantansa asiaan toukokuussa 2019. Sen pohjana on muun muassa tiedonanto valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan vuodelta 2009.

Liikenne- ja viestintäministeriö valmisteli välttämättömäksi katsomansa muutokset lakiin. Esitys julkaistiin kesäkuussa 2020. Asia halutaan ratkoa epävirallisella tasolla.

EU-komission edustaja kertoo Journalistille, että prosessi on komission näkökulmasta edelleen virallisesti kesken. LVM:n mukaan komissio on alustavasti hyväksynyt muutokset.

Laki tulee eduskunnan käsittelyyn syksyn aikana ja voimaan ensi vuoden alusta.