Palkittua uskontojournalismiohjelmaa on tehty vuosia kirkon viestinnässä. Entisten tekijöiden mukaan järjestely ei toimi, ja seurauksena on riippumattomuusongelmia.

Ylen uskontojournalismiohjelma Horisontti on yksi Suomen harvoista uskontojen ajankohtaisohjelmista. Lähes kolmekymmenvuotiaan radio-ohjelman entiset toimittajat kertovat ongelmista ohjelman journalistisessa riippumattomuudessa. Journalistin saamien tietojen mukaan Horisontissa olisi muun muassa kielletty toimittajaa käsittelemästä Helsingin piispa Teemu Laajasalon taloussotkuja. Lisäksi ohjelma syntyy osin kirkon rahoilla.

Yle Radio 1:ssä sunnuntaisin kuultavaa, ”yhteiskunnallisia teemoja uskontojen ja etiikan kautta tarkastelevaa” Horisonttia tekee kaksi toimittajaa. He työskentelevät Kirkon viestinnässä, josta Yle ostaa ohjelman.

Horisontti on viime vuosina palkittu useasti: vuonna 2016 se sai Kunnioittavasti köyhyydestä -palkinnon, vuonna 2017 Kotimaa-säätiön uskontojournalismipalkinnon ja vuonna 2019 Yleisradion ja MTV:n koulutusrahaston sivistystekopalkinnon.

Horisontin kerrotaan olevan ”uskontojournalismin erikoisohjelma”. Osalle tekijöistä on kuitenkin epäselvää, onko ohjelma journalistisesti riippumaton ja miten journalistinen vastuu jakautuu.

Horisontin toimittajien lähiesimies on kirkon ohjelmapäällikkö Kimmo Saares, minkä lisäksi he ovat joskus yhteydessä kirkon viestinnän esimieheen Tuomo Pesoseen.

Päätoimittajavastuuta sen sijaan kannetaan Yleisradion puolella, jossa ohjelman vastaava toimittaja on Julkaisut-yksikön päällikkö Ismo Silvo. Häneen tekijät eivät ole yhteydessä.

Tammikuussa 2018 hiippakunnanvaltuuston puheenjohtaja, toimittaja Johanna Korhonen pyysi piispa Teemu Laajasalolta laajaa selvitystä tämän yritystoiminnasta ja kirkon luottokortin käyttämisestä. Laajasalo sai sittemmin tuomion tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta.

Horisontissa vuosina 2015 – 2019 työskennellyt freelance-toimittaja Samuli Suonpää kertoo tienneensä epäselvyyksistä jo kuukausia ennen Korhosen esittämiä kysymyksiä. Suonpään mukaan kirkon viestintäjohtaja Tuomo Pesonen olisi kuitenkin kieltänyt häntä käsittelemästä tapausta ohjelmassa tai omilla sosiaalisen median tileillään.

Suonpään mukaan Yleisradio luovutti tuolloin Laajasaloa koskevien asioiden käsittelemisessä journalistisen päätösvallan kirkkohallitukselle. Sittemmin aihetta käsiteltiin neljässä eri jaksossa, joista yhdessäkään ei haastateltu Laajasaloa.

Kun Korhosen esittämät kysymykset tulivat julkisiksi, Suonpää otti yhteyttä Yle Radio 1:n vastaavaan tuottajaan Anna Simojokeen. Journalistin näkemässä sähköpostissa Simojoki kirjoitti luottavansa, että Horisontissa tehdään Saareksen johdolla ”viisaita ratkaisuja”.

”On asioita, joiden kohdalla Horisontti on hankala toimija. Tismalleen sama ohjelma näyttäytyy toisille valkopesuyrityksenä, toisille omiin muroihin kusemisena”, Suonpään esihenkilö, kirkon viestinnässä työskentelevä Kimmo Saares kirjoitti Suonpäälle Journalistin näkemässä sähköpostissa.

Myös Horisonttia vuosina 2000 – 2017 tehnyt mediayrittäjä Ville Talola kyseenalaistaa ohjelman riippumattomuuden. Hän vertaa tilannetta siihen, jos Ylen Politiikkaradion tekijöillä olisi kytkös SDP:hen.

”Koin ainakin itse toimittajana tuon tuosta, että minä kannan henkilökohtaisesti vastuuta, joka journalistisessa työssä kuuluisi riippumattomalle toimitukselle.”

Talola ja Suonpää ovat Horisontista lähtemisensä jälkeen tehneet satunnaisesti erilaisia toimeksiantoja kirkon viestinnälle.

Toukokuussa ohjelmaan alettiin henkilöstövaihdosten takia rekrytoida toimittajaa jo kolmatta kertaa puolen vuoden sisään. Suonpää ehdotti tällöin Saarekselle, että kirkko voisi tilata ohjelman jatkossa häneltä Talolan tuotantoyhtiön kautta. Tarjouksessa toimittajat kertoivat olevansa edelleen hyvin sitoutuneita ohjelmaan. Suonpää kertoo tehneensä vastaavia tarjouksia aiemminkin, viimeksi tammikuussa, mutta tällöin ilman Talolaa. 

Suonpään mielestä ohjelmaa pitäisi tehdä Ylen sisällä ilman kirkkoa alihankkijana, mutta hän ei pitänyt sopivana ottaa yhteyttä suoraan Yleen. Yhteydenotot Horisontin säännöllisestä tekemisestä eivät ole johtaneet jatkoneuvotteluihin.

Kaksikon mukaan Yle olisi saanut ohjelman halvalla. Suonpään arvion mukaan kirkko subventoisi Horisonttia jopa kahdella kolmanneksella sen tuotantokustannuksista.

”Tätä ei ole koskaan sanottu ohjelmassa ääneen. Sitä tehdään osittain kirkon rahalla. Ajattelen, että tämän olisi pitänyt olla kuulijan tiedossa.”

Yle maksaa ohjelmasta Suonpään mukaan noin 900 euroa per jakso. Ohjelmia taas tehdään kahden kolmepäiväistä viikkoa tekevän toimittajan voimin. He tekevät lopun ajan viikosta viestinnän töitä.

Tämä tarkoittaa Horisontin nykyisellä esitystahdilla noin kolmea ohjelmapalkkiota kuussa eli reilua 2 000 euroa kattamaan laskennallisen 1,2 toimittajan kuukausipalkat sekä heidän sivukulunsa, arvioi Suonpää. Myös Talola vahvistaa arvion.

Kaikki entiset toimittajat eivät allekirjoita ongelmia. Noin neljä vuotta Horisonttia tehnyt toimittaja Anna Patronen kertoo saaneensa ohjelmassa työskennellessään kirkon viestinnältä muutaman varovaisen puhelinsoiton.

”Ymmärrän, että järjestely näyttää erikoiselta ulospäin, mutta minun mielestäni me olemme onnistuneet vähintään kohtuullisesti”, hän sanoo.

Patronen vaihtoi alkuvuodesta yli 20 vuoden toimittajanuran jälkeen viestintätehtäviin Malmin seurakuntaan.

Suonpään työt eivät useiden sijaisuuksien jälkeen enää jatkuneet. Haastatteluryhmä esitti häntä toimittajan tehtävään yksimielisesti, mutta Kirkkohallituksen johtoryhmä teki kielteisen päätöksen, jossa se piti Suonpäätä epäpätevänä.

Tätä ennen Suonpää oli saanut viestin eräältä piispalta, jolle oli maininnut hakevansa tehtävää.

”Kysymykseni liittyy sinun toimintaasi kirkon työntekijänä ja viestijänä. Mitä tarkoittaa lojaalisuus kirkolle sekä työnantajana että hengellisenä yhteisönä?” piispa kirjoitti Journalistin näkemässä sähköpostissa.

Viesti oli lähetetty kopiona kahdelle henkilölle, jotka olivat osa rekrytointipäätöksen tehnyttä johtoryhmää.

Juttu on julkaistu Journalistin 5/2020 printtilehdessä lyhyempänä versiona. Verkkojuttua on päivitetty tiedoilla siitä, että Talola ja Suonpää ovat tehneet lähtönsä jälkeen erilaisia toimeksiantoja kirkon viestinnälle ja ovat ehdottaneet sen tekemistä Talolan tuotantoyhtiön kautta.