”Tiõrv, tä’st’lie Yle Ođđâz nuõrttsäämas!” Tässä uutiset koltasaameksi.
On marraskuinen keskiviikko ja Yle Sápmin tv-uutisten pääaiheena on kansainvälinen lapsen oikeuksien päivä. Juttu kertoo, miten tärkeitä tasa-arvoiset palvelut ovat varsinkin lapsille.
”Täällä on oma suku ja täällä saa puhua omaa kieltä”, Saamelaisen lastenkulttuurikeskuksen toiminnanjohtaja Petra Biret Magga-Vars sanoo lopuksi haastattelun tehneelle toimittaja Linnea Rasmukselle.
Toisessa jutussa uutisankkuri Sara Wesslin selostaa ensi-iltaan tulevan Frozen II -elokuvan tapahtumia. Elokuva on saamelaisille tapaus.
”Elokuvassa näyttelee esimerkiksi laulaja Mari Boine. Frozen II on ensimmäinen pohjoissaameksi dubattu Disney-elokuva.”
Lopuksi tulee ikävä uutinen. Paikallislehti Enontekiön Sanomat vähentää ilmestymiskertojaan. Viikkolehti ilmestyy ensi vuonna enää kahden viikon välein.
”Enontekiön Sanomat ja Luoteis-Lappi-lehti menettävät kumpikin yhden työntekijän”, Wesslin kertoo katsojille.
Äänessä on yksi maailman sadasta innoittavimmasta ja vaikutusvaltaisimmasta naisesta.
Uutisankkuri Sara Wesslin, 28, valittiin lokakuussa Britannian yleisradioyhtiö BBC:n vuosittain julkaistavalle maailman vaikutusvaltaisimpien naisten listalle. Tänä vuonna listalle poimittiin tulevaisuuden kannalta kiinnostavia nimiä.
Muita Suomen kansalaisia listalla ei ole, mutta eräs Greta Thunberg on.
Koltansaameksi uutistöitä tekee maailmassa vain yksi toinen toimittaja, Wesslinin kollega Erkki Gauriloff. Wesslin on ollut mukana rakentamassa Ylen saamenkielisiä uutisia seitsemän vuotta ja myös nähnyt, miten vuonna 2013 perustetun Yle Ođđasatin arvostus on noussut Ylellä, Suomessa ja maailmalla.
”Uutisia riittää. Tuntuu, että arktinen alue on yhä useammin otsikoissa”, hän sanoo.
Uutisankkurin ja toimittajan arki on hengästyttävää. Tänään ja huomenna Wesslin on koltansaamenkielisen uutislähetyksen kasvot ja ääni, toisena päivänä nettitoimittaja, sitten tv-reportteri. Radioonkin pitäisi ehtiä.
Ulkopuolinen kiinnittää huomiota etäisyyksiin. Ylen toimitus sijaitsee Inarissa. Wesslin kertoo juttukeikastaan kolttasaamelaisten asuttamisjuhlaan Sevettijärvellä. Keikka vaati kolme tuntia autoilua – aivan tavallinen keikkamatka toimittajalle Lapissa.
Sara Wesslinin saama huomionosoituskin liittyy Sevettijärven juttukeikkaan.
”BBC:n toimittaja oli myös tekemässä juttua ja haastatteli sitten minuakin. Kerroin työstäni. Jonkin ajan kuluttua hän soitti perään ja lähetti tekstin, jota vähän korjailin. Eräänä aamuna töissä huomasin omat kasvoni tietokoneen ruudulla. Se yllätti. Ja siitä alkoi sitten hauska pieni hässäkkä.”
Wesslinistä ja hänen työstään kiinnostuneita toimittajia tuli haastattelupyyntöineen ovista ja ikkunoista, lähinnä kuitenkin puhelimesta, sillä Inariin on jo Rovaniemeltä pitkä matka.
Wesslin itse sanoo, että BBC:n tunnustus lämmittää, mutta lähimpänä sydäntä on jokapäiväinen työ.
”Tykkään ihan hirveästi tehdä monipuolisesti hommia. Minulle ehkä kaikkein läheisintä on tavata saamelaisia ihmisiä ja nostaa esiin heille tärkeitä asioita.”
Saamelaisia ja koko Lappia koskevia isoja uutisia on ollut tänä syksynä paljon. Lokakuussa Yle Sápmia työllistivät saamelaiskäräjien vaalit. Toimitus teki uutisten lisäksi vaalikoneita ja juonsi vaalikeskusteluja.
Marraskuussa otsikoihin pääsi hallituksen iltakoulun linjaus, jonka mukaan totuus- ja sovintokomitean asettaminen on entistä lähempänä. Saamelaisten totuus- ja sovintokomission tavoitteena on käydä läpi historian tapahtumat ja oppia niistä.
”Uskon, että teemme aiheesta vielä paljon juttuja”, Wesslin sanoo.
Torstaina 21. marraskuuta, päivää sen jälkeen kun Journalisti vierailee Yle Sápmin toimituksessa, tulee lisää uutisoitavaa. Vihreiden kansanedustaja, näyttelijä Pirkka-Pekka Petelius pyytää anteeksi sketsejä, joissa esiintyivät rasistisesti kuvatut saamelaishahmot Naima-Aslak ja Soikhiapää.
Yle Sápmin tv-uutislähetyksessä Petelius on ykkösaihe.
Anteeksipyyntö on Wesslinin mielestä kunnioitettava teko.
”Se, että ihminen ylipäätänsä myöntää toimineensa aikoinaan väärin ja pyytää anteeksi, vaatii paljon pohdintaa ja itsetutkiskelua. Nyt oli aika pyytää anteeksi ja Suomessa varmasti keskustelu jatkuu. Anteeksipyynnön myötä monen vähemmistön pilkka sai myös kasvot. Vähemmistöjä koskevat sketsit ovat nousseet aika-ajoin puheeksi ja moni omassa ystäväpiirissä on kärsinyt niiden takia”, hän sanoo.
Arkistojen aarteita tai aivopieruja voi yhä ihmetellä netissä. Yle ei aio poistaa Elävästä arkistosta ohjelmia, vaikka niitä ei enää nykypäivänä tehtäisi.
Ennen juontovuoroaan Sara Wesslin istuu muutaman nurkan takana meikkauspaikalla kirkkaissa valoissa. Huone on pieni mutta tarkoituksenmukainen toimituksessa, joka valmistui maaliskuussa. Sitä ennen Yle Sápmi toimi vuosia väistötiloissa. Nyt toimitus on moderni ja osoite Inarin keskustassa.
Yle Sápmi on yksi Yleisradion 25 paikkakunnalla toimivista toimituksista. Se on yhtiön ydintä ja se näkyy ja kuuluu myös maailmalla. Inarissa koostettava valtakunnallinen tv-uutislähetys on vain osa Yle Sápmin uutistarjontaa. Se palvelee myös saamelaisalueen ulkopuolella asuvia saamelaisia ja muita saamelaisasioista kiinnostuneita, sillä se tekstitetään suomeksi.
Yle lähettää myös suomeksi ja ruotsiksi tekstitettyä Ođđasat-uutislähetystä, jonka Ruotsin, Norjan ja Suomen yleisradioyhtiöt tekevät yhdessä.
Ilman Yle Sápmia Suomessa tuskin olisi päivittäin laadukasta saamenkielistä journalismia ainakaan radiossa ja tv:ssä. Yle haluaa pitää kiinni Lapista ja saamelaisten asioista kertovasta uutistoimituksestaan. Ensi vuodeksi toimintaan ei ole tiedossa lisää rahaa, mutta ei sitä olla vähentämässäkään.
”Olemme todella tärkeitä”, Maiju Saijets sanoo ja jatkaa:
”Ilman meitä saamelainen mediamaailma olisi melko pieni ja kapea. Me olemme saamenkielisille mediaosaajille myös merkittävä työnantaja. Tämä on paikka, josta ponnistaa, jos haluaa ponnistaa.”
Maiju Saijets on Sara Wesslinin pomo, saameksi hoavda.
”Oikein lyhyesti sanottuna olen saamenkielisen toiminnan Jouko Jokinen”, hän sanoo viitaten Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajaan.
Saijets istuu Inarin-toimituksessa työhuoneen sohvalla ja puristaa ison lohen muotoista pehmolelua. Hänen oma työpisteensä on toisaalla, siivouskomerossa. Siellä ei voi oleskella liian kauan, sillä haju on kuulemma pistävä. Mutta silloin kun voi, komerossa saa olla rauhassa – ja se ei ole sama asia kuin olla piilossa. Saa hoitaa asioita, jotka joka tapauksessa jonkun on hoidettava.
Toisaalta Saijets liikkuu työssään paljon, toimituksessa ja sidosryhmätapaamisissa toimituksen ulkopuolella. Pian käy ilmi, kuinka paljon pomokin arvostaa työtään, koko toimitustaan ja Sara Wessliniä.
”Parasta Sarassa on kekseliäisyys ja kokeilunhalu. Hän on aika rohkea miettimään aiheissa aina oman kielen ja kulttuurin parasta. Mitä ilmeisemmin hän tykkää työstään, kun sitä jaksaa tehdä. Hän haluaa jatkuvasti oppia uutta ja sehän on hienoa näin esimiehenkin kannalta”, Saijets sanoo.
Yle Sápmissa saamenkielen taito on aivan keskeistä. Työvuoroista huolehtivalle se on haaste.
”On ihan muutamia ihmisiä, joita voimme kysyä paikkaajiksi, kun tarve on. Muutamia entisiä kesätoimittajia ja friikkuja”, Saijets kertoo.
Toimituksessa puhutaan neljää eri kieltä. Uutislähetykset juonnetaan vuoroviikoin eri saamen kielillä eli pohjoissaameksi, inarinsaameksi ja koltansaameksi – ja myös sen mukaan, kuka silloin on töissä.
”Omasta mielestäni emme tee tietoisesti kielivalintaa, vaan jokainen juontaja lukee uutiset omalla kielellään”, Sara Wesslin kertoo.
”Ei tietysti voi odottaa, että saamenkielinen katsoja ymmärtää ristiin kaikkia kieliä. On paljon kiinni katsojan ja kuulijan kielitaidosta, onko tottunut kuulemaan toista saamen kieltä. Siksi meillä on tekstitykset. Monet kyllä tänä päivänä ymmärtävät toista, sillä saamen kielissä on samanlainen pohja.”
Koltansaamea puhuu äidinkielenään enää noin 320 henkilöä. Kieli on vakavasti uhanalainen. Norjasta se on jo kadonnut.
”On hienoa, että pieni vähemmistökulttuuri pystyy nousemaan tällä tavalla esille. Ei ole itsestään selvää, että kielemme on yhä elossa. Se on tosi iso asia”, Sara Wesslin sanoo.
Millä tavalla Wesslin on aktiivisesti edesauttanut saamen kielen elvyttämistä Suomessa?
Laajaa huomiota herätti kommenttikirjoitus saamen kielenhuollon rahoituksesta. Wesslin kertoi, kuinka ylimmät viranomaisetkaan eivät ymmärtäneet, kuinka vakavasta asiasta oli kyse, kun rahoitus oli katkolla. Weslinin vaikutusvaltaa on siis se, että hän näkyy ja kuuluu koltansaameksi. Puhuu ja kirjoittaa.
Wesslin ei ryhtynyt sattumalta toimittajaksi. Lukiossa Ivalossa hän pohti, mitä voi ja haluaa tulevaisuudessa tehdä. Suunta kävi Tornioon ammattikorkeakouluun.
Koltansaamen opinnot Wesslin aloitti lukioaikana. Ammattikorkeakoulussa kiinnostus omaan kieleen vahvistui.
Nykyään kielenopetusta voisi saada yliopistossa esimerkiksi Oulussa. Siellä uhanalaisen koltansaamen kielen voi valita pääaineeksi ensi syksynä.
”Joskus olen miettinyt, että olisi kiva saada jokin todistus kielitaidosta, mutta jatko-opinnot ovat tyssänneet arkeen. Haluan tehdä töitä eikä muuhun oikein ole aikaa. Kieli kehittyy joka päivä ja viikko. Minulla on hyvät työkaverit ja heidän kanssaan mietimme sanoja ja sanontoja”, Wesslin sanoo.
Wesslin on kasvanut lähestulkoon suomenkielisessä ympäristössä. Päiväkodissa ja koulussa puhuttiin suomea.
”Myös perheessä, ystävien ja suvun kanssa käytettiin suomea. Kunnes sitten opin kaksi saamen kieltä ja asiat muuttuivat. Kielen vaihtaminen toiseen jonkun läheisen kanssa on yllättävän hankalaa. Siksi olen aika iloinen, että Olga-mummoni kanssa vaihdoimme kielen ja saan häneltä rohkaisua.”
Olga on tietysti iloinen, kun hän voi puhua omaa kieltään lapsenlapsen kanssa.
”Alkuun oli vaikeaa. Mummo kysyi, että ymmärsinkö, enkä minä osannut muuta sanoa kuin että ymmärrän, mutta en osaa vastata. Nyt sujuu paremmin.”
Koltansaamessa on paljon sanoja luonnolle ja kalastukselle, lumelle tietysti, ja yleensä asioille, jotka olivat arkea kauan sitten. Sitä on kirjoitettu vasta 1970-luvulta alkaen.
Nyt pitäisi tietää, miten sanoa koltansaameksi ilmasto, ilmastonmuutos, ilmastokriisi, biodiversiteetti ja kiky niin, että kaikki ymmärtävät. Ilmastokriisi on koltansaameksi äimmõskriis.
”Kilpailukykysopimus on kauhea sanahirviö. Ehkä jotenkin näin: ǩeâsttoddsuåppmõš”, Sara Wesslin sanoo.
Uusia sanoja pohtiessa on ymmärrettävä ensin itse, mistä käsitteessä on kyse.
”Saan paljon apua saamenkielisistä keskusteluryhmistä vaikkapa Facebookissa. Joskus on kiire, mutta silloinkin asiat on osattava ilmaista ymmärrettävästi. Usein kysyn kollegoilta tai muilta tutuilta, että toimiiko tämä tai tuo sana ja lause.”
Kehittyvän kielen sanat ja ilmaisut hyväksyy virallisesti saamelaiskäräjien kielineuvosto.
Sosiaalinen media on Wesslinille samankaltainen työväline kuin kelle tahansa toimittajalle.
”Saan sieltä vinkkejä ja löydän haastateltavia. Tavallisia ihmisiä ja asiantuntijoita.”
Yle Sápmin toimituksen kello ei ole kolmeakaan, kun Inarissa iltapäivä tummuu. Lähetyksen jälkeen työajatukset haihtuvat taivaalle kotimatkalla. Wesslin ajaa kotiinsa Ivaloon vajaassa puolessa tunnissa.
Wesslin on jo tehnyt pitkän matkan, oppinut ja vahvistanut omalla esimerkillään koltansaamen kieltä, vaikkei ehkä maantieteellisesti olekaan päätynyt kotiseutuaan kauemmaksi.
”Halusin takaisin tänne. Kotini on täällä.”
Yle Sápmi
Yle Sápmi on osa uutis- ja ajankohtaistoimitusta. Toiminta painottuu uutis- ja ajankohtaistoimintaan, mutta toimitus tekee myös lastensisältöjä ja esim. arkisto-ohjelmaa radiossa saamenkielillä.
Yle Sápmi käyttää toimintaansa vuodessa noin 1,4 miljoonaa euroa.
Summa on hiukan suurempi 2019 verrattuna vuoteen 2018. Rahoituksen taso säilyy ensi vuonna.
Muihin pohjoismaihin nähden Yle Sápmi tekee saameksi pienemmillä resursseilla radiota, televisiota ja verkkoa kuin muut.
Budjettia voi verrata Ruotsin SR saamenradioon, jonka rahoitus on samansuuruinen, mutta SR tuottaa vain radiota ja verkkoa. Ruotsalaisilla on 18 työntekijää. Televisiota Ruotsissa tekee SVT Saame. Meänkielinen toimitus tuottaa sisältöä suurin piirtein samansuuruisella budjetilla kuin Yle Sápmi.
Norjassa NRK Saamen budjetti on huomattavasti suurempi. Vuonna 2018 NRK:n budjetti oli 84 miljoonaa Norjan kruunua eli 8,4 miljoonaa euroa. Työntekijöitä heillä on noin 90.
Lähde: Maiju Saijets, Yle Sápmi
Siellä, missä sydän on
Inari on yli tuhannen kilometrin päässä Journalistin toimituksesta, Hakaniemen torista ja Helsingin raitiovaunupysäkeistä. Kilometrejä riittää.
Pääkaupunkiseudulla Nuuksion kansallispuiston väljyyteen tottuneesta tuntuu, että vasta Inarissa joka puolella on rauhallista luontoa. On hiljaista ja silmän kantamattomiin isoa, kaunista metsää. Valkeasta lumipeitosta huolimatta marraskuussa täälläkin on pimeää.
Ylhäällä Inarissa – Vai onko tämä alhaalla jossain polvitaipeessa tai jopa nilkassa? Kysykää australialaisilta, he näkevät maapallon toisin kuin me – on edes käytävä ja tavattava täällä asuvia ihmisiä. Tieto lisää ymmärrystä. Päivässä on mahdotonta ymmärtää ja nähdä kaikki se, mikä saamelaisiin liittyy.
Identiteetti on tietysti vakava asia. Se voi liittyä spåraan, usein johonkin aivan muuhun. Joskus se hymyilyttää ja vähän jopa naurattaa. Miettikääpä: minä, ”hurri” Helsingistä, Inarissa Lehtolantiellä haastattelemassa toista maailman kahdesta kolttasaamelaisesta toimittajasta.
Saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa. Saamelaiset asuvat Skandinaviassa sekä Kuolan niemimaalla neljän valtion alueella: Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän. Ja myös Helsingissä, missä on suuri ja aktiivinen saamelaisyhteisö.
Saamen kielillä on vuodesta 1992 asti ollut Suomessa virallinen asema saamelaisten kotiseutualueella eli Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa sekä Sodankylän pohjoisosassa. Se tarkoittaa, että saamelaisilla on oikeus asioida äidinkielellään virastoissa ja sairaalassa.
Ulkona kotikaupunkini kadulla ratikat, tai siis spårvagnarna, kolisevat. Helsingissä lähes kaikkialle on lyhyt matka. Finlands-svenskar får många slags service på eget modersmål. Voiko samaa sanoa saamelaisista?
Arvostuksesta varmaan voi, oman kielisistä palveluista ja välimatkoista ei ehkä niinkään. Aikaisemmin saamelaisia on sorrettu paljonkin ja tutkimusten mukaan heillä voisi mennä paremmin, kuten Kukka Rannan ja Jaana Kannisen tuoreesta kirjasta Vastatuuleen – Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta voi lukea. Siinä Utsjoen kunnanlääkäri Issát-Ovllá Heidi huomauttaa, että saamelaisissa mielenterveyspalveluissa ”täytyy ottaa huomioon historialliset traumat, sillä masentunut ihminen ei jaksa ensin alkaa opettaa terapeuttiaan.”
Tommy Pohjola
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
