Synkkä salaisuus

Emma havahtui siihen, että häntä oltiin riisumassa.

Oli helmikuu vuonna 2004. Ilta oli ollut mukava, ja Emma oli hiukan kiinnostunut toimittaja Ari Lahdenmäen ystävästä. Niinpä hän oli innostunut Lahdenmäen ja ystävän kanssa jatkoille viimeksi mainitun asunnolle.

Kolmikko poltteli hieman, vaikka Emma pelkäsi, että saattaisi sammua.

Niin kävikin.

”Ajattelin, että miehet haluavat avata takaa nyöritettävää kireää korsettiani, jotta minun olisi parempi nukkua”, Emma kertoo.

Seuraavan kerran hän heräsi siihen, että Lahdenmäki oli hänen sisällään. Ystävä katseli vierestä. Emma oli hämmentynyt ja peloissaan. Hän ei uskaltanut vastustella.

 

Jaana oli päätynyt toimittaja Lahdenmäen lähipiiriin vähitellen vuonna 2006. Tämä oli vaikuttanut herrasmieheltä, hauskalta ja älykkäältä baariseuralta.

Lahdenmäen tuolloinen naisystävä oli matkoilla, ja Lahdenmäki tarjosi baari-illan jälkeen Jaanalle yöpaikan tämän asunnosta. Naisystävän asunnolla Jaana sammui. Hän heräsi siihen, että Lahdenmäki oli hänen sisällään. Jaana oli liian pelästynyt vastustellakseen.

Nuori nainen ei tuolloin täysin käsittänyt, mitä oli tapahtunut.

Jaana ei heti erkaantunut Lahdenmäen tuttavapiiristä.

”Mielikuvani on, että sammuneen hyväksikäyttämistä ei tuohon aikaan pidetty ihan tavattomana. Se oli huuruista aikaa muutenkin. Lahdenmäki leuhki baareissa ’panneensa minua’. Yritin kertoa mitä oli tapahtunut, mutta hänen ystävänsä eivät kuunnelleet.”

Puoli vuotta tapahtuneen jälkeen Lahdenmäki ja Jaana päätyivät isommassa porukassa samoille jatkoille. Jaana meni nukkumaan. Hän heräsi nytkin siihen, että Lahdenmäki on hänen sisällään.

Lahdenmäki kävi häneen käsiksi kolmannenkin kerran. Huonoon henkiseen tolaansa ja sääliin vedonnut toimittaja sai Jaanan tapaamaan hänet vuonna 2011 Sinebrychoffin puistossa Helsingissä. Lahdenmäki humaltui ja alkoi yllättäen repiä housuja Jaanan jalasta, painaen tätä rintalastasta maahan. Jaana sai potkaistua itsensä irti.

Lahdenmäki myös soitteli ja lähetti Jaanalle satoja maanittelevia ja uhkaavia tekstiviestejä, koska tämä ei lupautunut Lahdenmäen omaksi.

”Hän tiesi missä olin töissä. Yhdessä viestissä hän uhkasi raahata minut metsään ja repiä raajani irti. Hän halusi, että muuttaisimme Afrikkaan ja tekisimme vauvan.”

 

Heinäkuun 21. päivän aamuna vuonna 2017 Iltalehti uutisoi ”palkitun toimittajan” saaneen Espoon käräjäoikeudessa vajaan kahden vuoden ehdollisen vankeustuomion raiskauksesta. Ilta-Sanomat kertoi asiasta paria tuntia myöhemmin ja lisäsi juttuunsa runsaita yksityiskohtia käräjäoikeuden pöytäkirjoista.

Raiskaus oli ollut väkivaltainen. Se noudatti osin samaa kaavaa kuin edellä kuvatut teot.

Toimittaja oli tuppautunut syyskuussa 2015 juopuneen uhrin seuraan ja samaan taksiin tämän poistuessa ravintolasta kohti kotiaan. Mies oli lainannut taksissa uhrin puhelinta ja asettanut sen lentokonetilaan. Näin uhrin ystävät eivät saisi puhelimitse tarkistettua, onko kaikki kunnossa. Asunnolla toimittaja raiskasi naisen useita kertoja, piittaamatta tämän vastusteluista.

Lahdenmäki on ravintolasta***asunnolle saapumisen jälkeen työntänyt voimakkaasti päihtyneen *** sängylle, riisuen hänen vaatteitaan ja on estänyt painollaan***poispääsyn tilanteesta, painaen häntä päästä tunkeutuen samalla sormillaan ja sukupuolielimellään hänen sukupuolielimeensä.

Aamulla Lahdenmäki on jatkanut menettelyään työntäen eri vaiheissa tapahtumaketjua sormiaan edeltävistä tapahtumista osin lamaantuneen ***sukupuolielimeen tämän estelystä huolimatta ja on tunkeutunut sukupuolielimellään hänen sukupuolielimeensä ainakin asunnon makuuhuoneessa ja wc:ssä hänen tahtonsa vastaisesti. *** on ollut ainakin aamulla pelkotilan ja lamaantumisen vuoksi kykenemätön enemmälti puolustamaan itseään.

Helsingin hovioikeus vahvisti käräjätuomion 7. marraskuuta 2018. Ari Lahdenmäki sai vuoden ja 11 kuukautta ehdollista vankeutta. Samalla päivämäärällä hänet tuomittiin myös toisesta seksuaalirikoksesta, kun Helsingin käräjäoikeus tuomitsi hänet kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen seksuaaliseen tekoon pakottamisesta. Tämä teko oli kesältä 2016.

Lahdenmäki on***nukkuessa hänen vieressään yrittänyt riisua***alushousuja tämän yltä niin, että alushousut ovat olleet reisien puolessa välissä *** herättyä. Tämän jälkeen Lahdenmäki jatkoi väkivalloin *** alushousujen vetämistä alas. Teko päättyi *** vastusteltua voimakkaasti ja pyydettyä Lahdenmäkeä lopettamaan.

Kumpikaan tuomio ei ole lainvoimainen.

Journalisti haastatteli tätä juttua varten kahtatoista naista, jotka kertoivat lehdelle kohtaamisistaan Lahdenmäen kanssa. Ne ajoittuvat vuosille 2004 – 2017. Kertomukset ovat toisistaan riippumattomia.

Lahdenmäki ei ole kuka tahansa rivitoimittaja. Hän on työskennellyt Suomen arvostetuimmissa tiedotusvälineissä ja tunnetuimpien toimittajien kanssa.

Hänet palkittiin vuonna 2005 eurooppalaista ihmiskauppaa käsittelevästä artikkelista tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinnolla osana Imagen työryhmää.

Hän on kirjoittanut muun muassa Journalistiin, Long Playhyn ja Helsingin Sanomiin, tehnyt töitä niin Ylen A-Studiolle kuin Madventuresillekin.

Lahdenmäki kirjoitti pitkään muun muassa rikoksista sekä journalistien ja journalismin etiikasta. Hän on toimittajana käyttänyt merkittävää mielipidevaltaa. Naisten kertomuksista selviää, että Lahdenmäki on käyttänyt asemaansa tunnustettuna toimittajana hyödykseen päästäkseen näiden lähelle.

Journalisti pyysi Ari Lahdenmäeltä haastattelua useaan otteeseen tämän jutun eri tekovaiheissa. Lahdenmäki kieltäytyi haastattelupyynnöistä. Lahdenmäelle annettiin myös mahdollisuus tutustua jutun luonnokseen sen julkaisua edeltäneellä viikolla.

Haastattelun sijaan hän lähetti toimitukselle kannanotoksi otsikoimansa kirjoituksen.

”Jutussa kuvatuista tapahtumista suurinta osaa en tunnista lainkaan”, Lahdenmäki kirjoittaa.

”Kulunut pitkä aika on varmasti vääristänyt paitsi minun myös kertojien muistikuvia. Otaksuma siitä, että tuolloinen ammattini toimittajana olisi jotenkin liittynyt väitettyihin tapahtumiin, on täysin absurdi.”

Lahdenmäen mukaan osa väitetyistä tapahtumista on ajallisesti tai muilta yksityiskohdiltaan mahdottomia.

”Koska väitteet liittyvät yksityiselämään eivätkä työhöni toimittajana, en kommentoi näitä kunniaa ja yksityiselämän suojaa monin tavoin loukkaavia väitteitä ja vihjauksia julkisuudessa”, Lahdenmäki jatkaa.

Lahdenmäki sanoo aikanaan laajan verkostonsa aiheuttaneen ”paljon kateutta, juoruja ja perättömiä vihjauksia, joita on esitetty niin MV-lehden tapaisissa julkaisuissa kuin nyt myös alan ammattilehdessä Journalistissa”.

Lahdenmäki kirjoittaa journalistina toimiessaan esittäneensä usein kärkevää kritiikkiä nykyjournalismia, myös Journalistia kohtaan.

”Sen vuoksi olen saanut paljon vihamiehiä ja olen tottunut minuun kohdistuneisiin hyökkäyksiin”, hän jatkaa.

 

Toimittajana itsekin työskentelevä Aada luki Lahdenmäen ensimmäisestä tuomiosta. Hänen teki mieli juhlia, kun mies oli viimein saatu kiinni. Teonkuvaus tuntui pelottavan tutulta.

Aada oli tutustunut Lahdenmäkeen vuonna 2013 toimittajien seminaarimatkalla. Kumpikin oli tuntenut olonsa ulkopuoliseksi, joten tuntui luontevalta viettää aikaa yhdessä. Lahdenmäki oli charmantti ja hauska. Yhteiskunnalliset ajatuksetkin osuivat yksiin.

”Hän joi kuin sieni, mutta pysyi silti skarppina. Ajattelin, että meistä tulee kavereita ja voidaan katsoa tulisiko jotain muutakin.”

Ansioituneen ammattimiehen seura hiveli hiljattain alalla aloittaneen Aadan itsetuntoa.

Paluumatka Helsinkiin sujui Lahdenmäen osalta kosteissa merkeissä. Aada ei juonut mitään. Hän muistaa päivän ja illan kulun hyvin, sillä hän ei käytä päihteitä. Hän sanoo, että Lahdenmäki tuntui pariin otteeseen jopa varoittavan itsestään.

”Hän kertoi itsestään sanotun, että hän kohtelee naisia huonosti.”

Lahdenmäen asunnolla asiat sujuivat aluksi yhteisymmärryksessä. Aada ei kuitenkaan halunnut seksiä ilman ehkäisyä.

”Sittenhän käytät jälkiehkäisypilleriä”, Lahdenmäki kuittasi. Lamaantunut Aada ei osannut vastustella fyysisesti vahvaa Lahdenmäkeä.

”Myöhemmin Lahdenmäki käski minua sanomaan, että haluan häntä nimenomaan ilman kondomia. Suostuin. Olin shokissa ja halusin olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.”

Lahdenmäki nauhoitti Aadan lauseet kännykällään.

 

Vuoden 2004 kunnallisvaalien aikaan Lahdenmäki liikkui Vasemmistoliiton nuorisojärjestön Vasemmistonuorten liepeillä. Hän ei ollut järjestön jäsen, mutta hänellä oli tapana ilmestyä tilaisuuksiin ja varsinkin bileisiin.

Maisa oli nuori, juuri Helsinkiin muuttanut opiskelija. Maisa ihaili menestyvää toimittajaa.

Kunnallisvaaliehdokkaan tukiryhmän kokous vaihtui hakaniemeläisravintolassa juomien tilailuun ja jutusteluun. Lahdenmäen näkemykset päihdepolitiikasta ja syrjäytymisestä olivat Maisasta kiinnostavia.

Valomerkin jälkeen Lahdenmäellä ei ollut yöpaikkaa. Hän sai luvan tulla Maisan luokse nukkumaan.

”Heti perille päästyämme Lahdenmäki tönäisi minut lattialle ja kehotti ottamaan vaatteet pois. Hämmennyin, olin nuori ja arka. Tein kuten käskettiin. Lahdenmäki painoi minut lattiaa vasten ja työntyi peräaukkooni.”

Maisa pyysi lopettamaan, huusi ja rimpuili. Lopulta hän pääsi pakenemaan itkuisena vessaan.

”Lahdenmäki tuli oven taakse kyselemään, onko minulla jokin hätä ja oliko hän ollut liian raju. Aikansa vakuuteltuaan hän sai minut uskomaan, että meille oli tullut väärinkäsitys.”

Kun Maisa sitten uskaltautui vessasta, sama tapahtumasarja toistui, jälleen Maisan rimpuilusta huolimatta.

Maisalla todettiin sukupuolitauti. Hän oli tämän vuoksi yhteydessä Lahdenmäkeen, joka kielsi ottamasta enää koskaan yhteyttä.

Maisa piti tapahtuneen omana tietonaan noin kuukauden ajan, kunnes avautui erään illanvieton jälkeen ystävilleen. Ystävät kävivät poliisin juttusilla, mutta Maisa ei halunnut vaatia Lahdenmäelle seuraamuksia.

 

Sekä Emman että Maisan tapauksista puhuttiin ystäväpiireissä, mikä kantautui myös Lahdenmäen korviin. Tämä teki rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta yritettyään ensin kiristää hänestä puhuneilta rahaa uhkaamalla kunnianloukkaussyytteellä. Osa kiristetyistä myös maksoi Lahdenmäelle.

Monet juttua varten haastatelluista naisista ovat sitä mieltä, että toimittajan lähipiiri tiesi vähintään raiskausepäilyistä. Hän liikkui tiedostavissa piireissä, oli tunnettujen feministitoimittajien ystävä.

Suurin osa Journalistin haastattelemista naisista ei ole tehnyt tapahtumista rikosilmoitusta. Tämä on seksuaalirikoksissa edelleen tavallista. Useiden tutkimusten mukaan suurin osa niistä jää ilmoittamatta.

Miksi Lahdenmäen toimintaan ei siis puututtu?

Journalisti kuuli tätä juttua varten laajasti Lahdenmäen lähipiiriä vuosien varrelta; toimittajia, poliitikkoja, ystäviä.

Myös näistä haastatteluista löytyy yhteisiä nimittäjiä.

Lahdenmäkeä kuvaillaan parhaimmillaan hurmaavaksi, hauskaksi, nokkelalla älyllään briljeeraavaksi seuramieheksi.

Lähipiiriin nimetyistä moni ei anna haastattelua, eikä missään nimessä halua tulla mainituksi tässä jutussa. Ne jotka puhuvat, puhuvat ilman nimeä. He korostavat, etteivät ole koskaan tunteneet Lahdenmäkeä kovinkaan hyvin. Mitä lähemmäs viimeaikaisia ystäviä tullaan, sitä varmemmin kommentteja ei haluta antaa.

Poikkeuksiakin on. Lahdenmäen ystäviin 1990-luvulta aina 2010-luvulle saakka kuulunut toimittaja Mikko purkaa tuntojaan avoimesti.

”Omatuntoni kolkuttaa ja vakavasti”, Mikko sanoo.

”Luettuani Lahdenmäen tuomiot ja teonkuvaukset, en voi olla ajattelematta, että olisi pitänyt puuttua häiriökäytökseen ja äärimmäisyyksiin.”

Mikko tarkoittaa häiriökäytöksellä arvaamatonta öykkäröintiä baareissa, uhoamista, rajua päihteiden käyttöä. Hän vakuuttaa, ettei tiennyt mistään tässä jutussa kuvattujen tekojen kaltaisesta.

”Ei voi välttyä ajatukselta, että ammatillinen asema suhteellisen menestyvänä toimittaja olisi myös suojannut häntä. Ihmiset luottavat toimittajaan ja päästävät lähelleen helpommin kuin monessa muussa ammatissa.”

Mikko kuulostaa Journalistin haastattelussa surulliselta. Hän sanoo tuntevansa olonsa petetyksi ja vihaiseksi.

”Ammatistani huolimatta en ihan vierestäkään nähnyt tällaista. Miten se on mahdollista?”

 

Lahdenmäki pysytteli Maisan tapauksen jälkeenkin Vasemmistonuorten liepeillä, vaikka Journalistin haastattelemien aikalaistodistajien mukaan tapahtunut oli laajasti tiedossa.

Näissä piireissä liikkunut toinen toimittaja Jukka muistaa olleensa noihin aikoihin Lahdenmäen kanssa hyvin läheinen.

”Maisan tapaus oli minulle vaikea paikka. Ari oli hyvä ystäväni, niin oli Maisakin. Kuuntelin monta Maisan ahdistunutta puhelua. Yritin olla lohtuna, ihminen ihmiselle”, Jukka kertoo.

”Arin mielestä se, että olin kuunnellut Maisaa tarkoitti, että olin ottanut kantaa häntä vastaan. Hän katkaisi välit minuun.”

Miksi Lahdenmäen toimintaan sitten ei tiedostavien maailmanparantajien baaripöydissä puututtu?

”Tällaiset asiat olivat ehkä niin uusia tuolloiselle puna-vihreälle piirille. Ristiriita oli suuri, kun ideologisesti olimme tietenkin kaikkea tuollaista vastaan. Maisan tapauksesta tiedettiin melko laajasti, mutta ei oikein tiedetty, mitä tehdä.”

Samoilla linjoilla on Vasemmistonuorissa toiminut Sini. Lahdenmäki on ollut hänen mielessään syksyn uutisten myötä. Hän kertoo tunteneensa viime aikoina syyllisyyttä juuri siksi, että Lahdenmäen toimintaan ei puututtu.

”Jos olisi puututtu, moni olisi ehkä säästynyt. En oikein osaa sanoa, miksi niin ei tehty. Minusta ei voi sanoa, että oltaisiin oltu niin nuoria ja ymmärtämättömiä. Kyllä niissä piireissä tiedettiin mikä on oikein ja mikä väärin.”

Sini kertoo Lahdenmäen nauttineen suurta arvostusta.

”Hän oli menestyvä toimittaja ja kirjailija, samaan aikaan hyvä seuramies, ensitapaamisella aivan ihastuttava tyyppi. Jos häntä vastaan olisi lähtenyt, olisi ehkä itse joutunut piirien ulkopuolelle.”

Sinin mukaan ”kaikki” hänen sosiaalisessa piirissään tiesivät Maisan tapauksesta. Siitä keskusteltiin, myös Lahdenmäen läsnäollessa.

”Ari sanoi, ettei ikinä voisi tehdä tuollaista. Että ei hänen tarvitse. On vaikea uskoa, että joku Vasemmistonuorissa tuolloin toiminut ei olisi kuullut näistä epäilyistä. Järjestöstä häntä ei tietenkään voinutkaan karkottaa, kun hän ei siihen kuulunut.”

 

Lahdenmäki kirjoitti pitkään säännöllisesti myös Journalistiin. Hänen alaansa olivat uutis- ja ajankohtaismateriaalin lisäksi muun muassa etiikka-aiheet. Lehden tuolloinen päätoimittaja Markku Lappalainen sanoo, että yhteistyö Lahdenmäen kanssa olisi lopetettu heti, jos epäily hänen seksuaalirikoksistaan olisi tullut ilmi.

”Mutta olen kuullut näistä vasta ensimmäisen käräjätuomion jälkeen”, Lappalainen jatkaa.

Tuomion jälkeen Journalisti ei ole enää Lahdenmäeltä juttuja tilannut.

Long Playssa Lahdenmäki oli vuoden kestäneessä osa-aikaisessa työsuhteessa, joka päättyi alkuvuodesta 2017. Lehden lukijoita on hämmentänyt, että Lahdenmäki listataan edelleen lehden kirjoittajien joukkoon.

”Listaamme tosiaan sivuillamme kaikki meille koskaan kirjoittaneet”, päätoimittaja Hanna Nikkanen sanoo.

”Vierastan ajatusta, että muokkaisimme omaa historiaamme jälkikäteen.”

 

Näyttelijä-ohjaaja Piia Peltola esiintyy tässä jutussa nimellään. Hän nimittää Lahdenmäen lähestymistapaa rakastumisen imitoinniksi.

Lahdenmäki piiritti Peltolaa Eduskunta I -näytelmän ensi-iltabileissä talvella 2011. Työprosessista uupunut Peltola ilmaisi juhlissa olleelle Lahdenmäelle, ettei ollut etsimässä seuraa.

Viiden aikaan aamuyöllä juhlat viimein hiipuivat, ja Peltola kävi nukkumaan naisten pukuhuoneeseen.

”Nukun aina kevyesti. Nyt heräsin monesti siihen, että Ari oli siinä vieressä, että käsi oli jossain missä en halunnut sen olevan, tai että hän oli päälläni. Merkillistä kyllä, edelleen hyvin rakentavasti selvensin hänelle, että en halua, haluan nukkua rauhassa.”

Lopulta Peltola sai unensa keskeltä itsestään irti isompaa ääntä. Joku heitti Lahdenmäen ulos teatterista. Ohjaaja Susanna Kuparinen taas katkaisi välit Lahdenmäkeen tapauksen jälkeen.

”Suututtaa, että hän on tehnyt tätä vuosikausia ja hänen kaverinsa ovat tienneet, että on tapahtunut hämäriä juttuja. Mieleen jäivät juuri rakastumisen imitointi, päämäärätietoinen ja omistava käytös, se, että epäröintiä tai hidastavaa syyllisyydentuntoa ei ole”, Peltola summaa.

”Toimittajan ammattikuvaan liittyy luotettavuutta. Se avaa ovia. Toimittaja on tervetullut joka paikkaan.”

Osa haastateltujen nimistä on muutettu.

EDIT 29.11.2018. Oikaisu: Toisin kuin jutussa alun perin todettiin Ari Lahdenmäki ei ollut osa Eduskunta I -näytelmän työryhmää.