Anu Nousiainen ei juuri saanut palautetta jutustaan Syyriaan sotaan lähteneistä nuorista. ”Ehkä kommentoimista helpompaa oli jäädä odottamaan, tuleeko syytteitä”, hän kertoo.
”Juttuprosessi alkoi jo loppukesällä 2014. Tein silloin juttua nuorista suomensomalialaisista, jotka olivat lähteneet Syyriaan sotaan. Samalla tapasin muslimiksi kääntyneen suomalaisen miehen ja aloin pitää häneen yhteyttä. Hänellä oli kiinnostava tausta, ja hän oli opiskellut pitkään Pohjois-Afrikassa”, sanoo Kuukausiliitteen toimittaja Anu Nousiainen viime toukokuussa ilmestyneestä Paluu sodasta -jutustaan.
”Muutaman kuukauden kuluttua tuli uutinen, että KRP oli pidättänyt tämän ’Villen’ ja kolme muuta, ja heitä epäiltiin terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä murhista. Se vaikutti oudolta verrattuna siihen, mitä terrorismilla kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa tarkoitetaan.
Keväällä 2017 lähdin selvittämään, mitä miehet olivat tehneet matkustettuaan Syyriaan ja mitä tapahtui, kun he palasivat Suomeen. Kokosin massiivisen aikajanan, jossa peilasin miesten kertomuksia ja valokuvia muihin tietoihin sotatapahtumista ja kymmenistä ryhmistä, joita siellä toimi. Taustatyöhön verrattuna itse kirjoittaminen vei paljon vähemmän aikaa. Poikkeuksellista jutussa oli se, että aihe oli niin monimutkainen ja vaikea. Mietin, onko minulla ollenkaan samat tiedot kuin miehillä ja KRP:lla.
Vaikka miehet eivät ole jutussa nimillään, julkisuuteen tuleminen oli iso asia, koska terrorismi on niin pelottava sana ja Syyrian sotaan lähteneet on julkisesti demonisoitu. Palautetta jutusta ei juuri tullut. Ehkä kommentoimista helpompaa oli jäädä odottamaan, tuleeko syytteitä.
Kun oikeudenkäynti alkoi, viranomaisten näkökulma painottui mediassa. Itselleni oli tärkeää, että myös syytettyjen ääni sai kuulua. Kun oikeuden ratkaisu tuli ja terrorismisyytteet hylättiin, tietenkin olin helpottunut. Jos tuomio olisi tullut, olisin kyllä ihmetellyt sitä tietojeni valossa.
Jos en olisi pitänyt Villeen yhteyttä niin pitkään, en olisi varmaan uskaltanut lähteä tekemään juttua. Vaikka ’ihmistuntemukseen’ olisi naiivia luottaa, jonkinlaisen käsityksen ihmisestä ja hänen ajatusmaailmastaan saa, kun puhuu monta kertaa, kysyy kysymyksiä ja saa vastauksia.”
Anu Nousiainen, 52
Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja, VTM.
Työskennellyt HS:ssa vuodesta 1989 eri toimituksissa ja Kaukoidän-kirjeenvaihtajana. Journalist Fellow Oxfordin yliopiston RISJ-instituutissa 2013.
Bonnierin Vuoden journalisti 2011, Sanomalehtien liiton Paras juttu -palkinto 2013.
Aurora Rämön ja Elina Järvisen valinta
Suomen Kuvalehden toimittajat Aurora Rämö ja Elina Järvinen valitsivat esiteltäväksi Anu Nousiaisen Kuukausiliitteessä 6. toukokuuta 2017 julkaistun jutun Syyriaan sotaan lähteneistä suomalaisista muslimimiehistä:
”Anu Nousiainen on Suomen paras toimittaja. Hänen aiheensa ovat suuria ja vaikeita, materiaalinsa vastaansanomatonta ja tekstinsä poikkeuksetta hienosti rakennettuja.
Nousiainen on seurannut vuosia Suomesta Syyriaan lähteneitä nuoria ja kirjoittanut heistä kaksi erinomaista juttua. Ne ovat jääneet ainoiksi Suomessa.”
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena