Kriittinen piste -kirja osoittaa, että keskustelussa kulttuurikritiikistä on tilaa vielä muullekin kuin surkuttelulle, kirjoittaa Marja Honkonen.
Tämä teksti ei ole ammattiarvostelijan huolella punnitsema, analyyttinen kritiikki, vaan vilpitön lukusuositus. Se on hyvä todeta rehellisesti: muu tuntuisi huijaukselta, kun käsiteltävänä on Suomen arvostelijan liiton ensimmäistä kertaa julkaisema Kriittinen piste -vuosikirja.
Kriittinen piste jatkaa painotuotteena kokonaan verkkolehdeksi muuntuneen Kritiikin Uutisten työtä. Vuosikirja luotaa ajankohtaista kritiikkikeskustelua, suomeksi ja ruotsiksi, monelta kantilta.
Ja miten miellyttävä onkaan lukea, kun analyyttisen ajattelun ammattilaiset ottavat analyysin kohteeksi itsensä!
Esimerkiksi kulttuurista omimista ja antiautoritääristä kritiikkiä käsittelevien tekstien ote on henkilökohtainen, ja siksi viehättävä. Ne avaavat maallikolle kriitikon työtä ja sitä ohjaavia periaatteita nöyrällä, käytännöllisellä tavalla.
Tekisi muuten hyvää muillekin julkisia arvioita esittäville ammattiryhmille.
Raikkainta on, ettei kulttuurikritiikistä puhuta sukupuuttoon kuolevana eläinlajina. Kriittinen piste osoittaa, että keskustelussa on tilaa vielä muullekin kuin surkuttelulle.
Ville Hänninen (toim.): Kriittinen piste. Tekstejä kritiikistä 2018. Suomen arvostelijain liitto.