Somea kannattaa välillä katsoa laajemmin ja teoreettisemmin, missä auttaa Twitter viestintänä -kirja, kirjoittaa Nina Erho.
Twitteristä tulevat helpoimmin mieleen puheenaiheiden seuraaminen, juttujen jakaminen ja se, että siellä voi(si) rakentaa brändiään.
Vaikka käytännön näkökulma on työarjessa luonteva, sen ainoaksi jäämiseen sisältyy riski ajautua hyväuskoiseksi hölmöksi tai tekemään vahinkoa tarkoittaessaan hyvää. Siksi somea kannattaa välillä katsoa laajemmin ja teoreettisemmin, missä auttaa Twitter viestintänä -kirja.
Kirjan tutkimukseen perustuvat artikkelit tarkastelevat Twitteriä ilmiönä tarkentaen katseensa politiikkaan, organisaatio- ja yhteisöviestintään sekä journalismiin. Journalismille Twitter näyttäytyy kaksiteräisenä.
Se sallii juttujen kätevän jakamisen mutta opettaa yleisön löytämään ne alustalta, jossa huomiosta kisaa miljoona muutakin. Sen avoimuus kaikille suo mahdollisuuden vuorovaikutukseen, mutta romuttaa median perinteisen roolin välikätenä.
Nopea tiedonkulku on etu, mutta twiittien kirjoittajilla ja lukijoilla on aina agendansa. Laajaa seuraajajoukkoa voi hyödyntää jutunteossa, mutta suosiota ei saavuta perinteisen, ”kasvottoman” toimittajaroolin suojasta.
Uusimmassa lehdessä
- Perinteisten mediatuotteiden yleisöt kutistuvat, mutta nekin on tehtävä – ja mielellään hyvin. Millaista on tehdä työtä, jolle toiset povaavat jo sukupuuttoa?
- Kimmo Porttilan mielestä urheiluselostaja on hääjuhlien humalainen eno
- Haastattelujen saaminen on vaikeutunut, arvioivat kokeneet journalistit. Miksi asiantuntijat suhtautuvat pyyntöihin nihkeästi?
- Redigeringen av Bonniers finländska papperstidningar flyttar till Sverige
