Freeseminaarissa Helsingissä vieraillut Jonas Bendiksen kertoo rahoittavansa valokuvaprojektinsa hyvin kirjoitetuilla hakemuksilla.
Jos Jeesus eläisi nyt, missä hän olisi ja mitä tekisi? Vaikea kysymys, mutta norjalaisella valokuvaaja Jonas Bendiksenillä on siihen vastaus.
Oikeammin Bendiksenillä on siihen seitsemän vastausta. Bendiksen kiersi uutta The Last Testament -kirjaansa varten noin kolmen vuoden aikana kuvaamassa seitsemää miestä, joista jokainen uskoo olevansa jälleensyntynyt Jeesus Kristus.
Perusbritin näköinen entinen MI5 -agentti David Shayler, Siperiaan oman pikkukylänsä seuraajilleen perustanut Vissarion, Bendiksenin omaan sänkyynsä eli viereensä majoittanut eteläafrikkalainen Moses Hlongwane. Kaikkia ”Jeesuksia” ja heidän seuraajiaan yhdistää vilpitön usko siihen, että tässä se uudelleensyntynyt Kristus nyt on. Useimmat ovat mielellään Bendiksenin kuvissa.
Omanlaistaan lujaa uskoa vaadittiin myös uskonnottomaksi itseään kuvailevalta Bendikseniltä. 19-vuotiaasta saakka itsensä freelancekuvaajana elättänyt Bendiksen on moneen kertaan palkittu muun muassa kuvatoimisto Magnumille työskentelevä alansa tähti. Isoihin projekteihinsa hänenkin on silti taisteltava rahoituksesta aivan tosissaan.
”Tämä on töistäni monitasoisin, ja kysyy suurimpia kysymyksiä ihmisyydestä. Se ei tee rahoittamisesta helpompaa, mutta auttoi uskomaan asiaani.”
Bendiksen lisää, ettei pidä itseään maailman parhaana valokuvaajana, ennemminkin yhtenä parhaista apurahahakemusten kirjoittajista.
”Siksi pystyn elämään tällä. Hakemustekstiä muotoillessa minun on pakko selventää itsellenikin, mikä työssä on oikeasti oleellista. Hakemustekstejä kannattaa kirjoittaa, vaikkei edes anoisi mitään apurahoja.”
The Last Testamentia tehdessä apua oli hankkeen monimediaisuudesta. Kirjaa varten tuli apuraha muun muassa Norjan sananvapaussäätiöltä.
Lisärahoitusta antoi muun muassa Norjan Yle eli NRK, joka teki Bendiksenin Jeesus-kohtaamisista neliosaisen televisiosarjan.
Bendiksen ei myöskään tehnyt The Last Testamentia täysipäiväisesti, vaan lehti- ja mainostöiden ohessa. Osa rahoituksesta kertyi niistä.
”En reissannut niin paljon kuin ehkä luulisi. Rakastan perhettäni ja kotona olemista. Olen poissa noin kolme kuukautta vuodessa.”
Ajat eivät ole Bendiksenin näkökulmasta nykyisin kuvaaajille mitenkään huonot. Norjassakin on työttömiä kuvaajia, mutta niin on myös mahdollisuuksia, hän sanoo.
”Magnumilla vanhemmat heput valittavat aina aikojen ankeutta. Mutta aina se on freelancekuvaajilla sellaista ollut! Ei ole koskaan ollut kenenkään unelma, että tytär tulee freelancekuvaajan kanssa kotiin. Mutta kuvaajan pitää tietää, mitä haluaa sanoa. Jos on hyvä idea ja paloa tekemiseen, kaikki järjestyy kyllä.”
Jonas Bendiksen esiintyi pohjoismaisessa freelanceseminaarissa Helsingissä 15.–16. syyskuuta.