Katarina Baerin ”He olivat natseja” on paikoin kaunokirjallisen tunnelmallinen, paikoin kuin opinnäytetyö. Kokonaisuus auttaa ymmärtämään, ettei tavallisten ihmisten radikalisoituminen ole napsahdus päässä.
”Kuluneen talven ja Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeiset ajat ovat näyttäneet sen, että ollaan tosi samoissa tunnelmissa ja samanlaisessa mielialassa kuin oltiin 1920–1930-luvun Saksassa. Se on todella huolestuttavaa. Pitäisi tiedostaa, mihin sellainen voi johtaa, kun ei suostuta enää kuuntelemaan tosiasioita vaan lähdetään uskomusten ja valheiden pohjalta tekemään politiikkaa.”
Toimittaja Katarina Baerin sanat Suuri Journalistipalkinto -gaalassa tiivistävät sen, miksi hänen kirjansa He olivat natseja kannattaa lukea. Baerin isän puolen isovanhemmistaan kirjoittama kirja sai viime viikolla Bonnier-palkinnon vuoden 2016 kirjana.
Toki suurin osa journalisteista tietää sen, mitä Baer sanoo. Mutta siinä, mitä me voimme seurausten estämiseksi tehdä, riittää mietittävää.
Baerin kirja on paikoin kaunokirjallisen tunnelmallinen, paikoin kuin opinnäytetyö. Kokonaisuus auttaa ymmärtämään, ettei tavallisten ihmisten radikalisoituminen ole napsahdus päässä. Se on pitkä tarina juurista, juurettomuudesta ja siitä, mihin kenenkin on kulloinkin on helpointa samastua.
Katarina Baer: He olivat natseja. Teos 2016.
Uusimmassa lehdessä
- Kerttu Kotakorpi toivoo ilmastojournalismin uskovan parempaan, vaikka se on vaikeaa
- Puoluekannatuskyselyt selvittävät suomenkielisten mielipiteitä, vaikka Suomessa asuu jo 600 000 vähemmistökielistä
- Hallituksen heikennykset työehtoihin luovat painetta tes-pöytiin
- Journalismin pitää kertoa, miten elää rikkinäisessä maailmassa
