Apurahoja onkimassa

Vapaa toimittaja Helena Kujala on tehnyt tammikuusta lähtien historiikkia Lahdenpohjan kauppalasta, joka oli tärkeimpiä keskuksia luovutetussa Karjalassa. Ennen työhön ryhtymistä hän haki kuutta apurahaa. Kahdesti tärppäsi, journalistien Jokes-säätiöstä sekä Sortavala-säätiöstä.

”Apurahojen hakua voi verrata onkimiseen: joskus tärppää ja toisinaan taas ei”, Kujala sanoo.

Yhdestä säätiöstä Kujala kysyi syytä, miksi ei saanut apurahaa.

”Kunnon vastausta en saanut. Säätiön edustaja sanoi, että kyse voi olla siitä, millä tuulella apurahan antajat sattuvat olemaan.”

Kujalan saamat apurahat ovat yhteensä 7 000 euroa. Taloudellisesti kirjaprojektin on mahdollistanut se, että toimittaja saavutti kesällä 63 vuoden eläkeiän.

Lahdenpohjan historia kiinnostaa Kujalaa, koska hänen äitinsä syntyi siellä. Moni muukin haluaa tietää karjalaisista juuristaan. Kun Kujala teki vuonna 2014 juttua Karjalan kotiseutulehdistä, hän löysi peräti 27 yhä ilmestyvää julkaisua.

Historiikin tekoa Kujalalle ehdotti yksi jutun haastateltavista, Jaakkiman Sanomien päätoimittaja Tea Itkonen. Aluksi toimittaja kieltäytyi vedoten ajanpuutteeseen. Pian Kujalan työt kuitenkin vähenivät, koska hän ei allekirjoittanut lehtitalojen kyseenalaisia freelancesopimuksia, ja kirjaprojekti alkoi kiinnostaa.

Tämän vuoden ajan Kujala on penkonut vanhoja lehtiarkistoja, kerännyt muita kirjallisia dokumentteja ja haastatellut vanhoja lahdenpohjalaisia. Vaikka osa arkistoaineistoista on digitoitu, ei toimittaja ole säästynyt paperipinojen kahlaukselta.

”Kun Mikkelin maakunta-arkistossa pyysin saada kaikki Lahdenpohjaa käsittelevät dokumentit, niitä löytyi kaksi metriä. Kaikkea en tietenkään pystynyt käymään läpi.”

Noin 400-sivuisen teoksen pitäisi olla painokunnossa keväällä. Kujalan mielestä projekti ei ole juuri eronnut aikakauslehtityöstä.

”Molemmissa kyse on faktoihin perustuvasta tarinankerronnasta. Tavallaan teen nytkin lehtijuttuja. Niistä vain muodostuu isompi kokonaisuus.”

Parasta kirjan tekemisessä on Kujalasta mahdollisuus jättää lehtijuttua pysyvämpi jälki.

”Kirja nostetaan hyllyyn, ja se löydetään kenties jonakin päivänä uudelleen. Lehti joutuu usein jo ilmestymispäivänä keräyslaatikkoon.”