Viinistä vapautunut

Talvella 2011 toimittaja Ira Koivu, 41, huomasi, että viinin juominen ei enää pysynyt hallinnassa. Lasillinen silloin tällöin oli muuttunut jokailtaiseksi tissutteluksi, jolla hän haki piristystä yksinhuoltaja-arkeensa.

Hän päätti olla neljä kuukautta kokonaan juomatta ja ryhtyi kirjoittamaan kokemuksistaan blogia.

Blogin herättämän vilkkaan keskustelun perusteella Koivu huomasi toimivansa vertaistukena kaltaisilleen naisille: hyvin toimeentuleville, korkeasti koulutetuille, mutta alkoholisoitumassa oleville perheenäideille, joiden juopottelu pysyy piilossa huolellisesti rakennettujen kulissien takana.

Koivun oma juominen eteni siihen pisteeseen, että marraskuussa 2015 hän päätti lopettaa juomisen kokonaan ja tehdä alkoholismista kirjan – sellaisen, jota olisi itse tarvinnut avukseen vaikeina aikoina. Hän koki, että vertaistukea oli vaikea saada.

”AA-toiminta on liiaksi ’paskat housussa ojan pohjalta nousseiden miesten vaihtoehto’. Myös media ja kirjallisuus kertovat lähinnä miesten toipumistarinoita”, Koivu sanoo.

Hän kaipasi erityisesti tietoa siitä, mitä tapahtuu raitistumisen jälkeen. Hän ajatteli, että lopettamisen jälkeen elämästä tulee kuivaa ja pelkäsi muuttuvansa sosiaaliseksi hylkiöksi. Näin ei käynyt.

Koivu halusi keskittyä kirjassaan menneisyyden kauhutarinoiden sijaan siihen, mitä tapahtuu, kun lopettaa alkoholin käytön. Hän toivoo, että kirja hälventäisi alkoholismiin liittyvää häpeää, jota Koivun mukaan kokevat erityisesti naiset.

Hän haluaa romuttaa myytin alkoholiongelmaisesta naisesta.

”Se ei oikeasti ole se ällöttävä akka televisiossa, vaan he ovat ihan tavallisia naisia. Kuka tahansa meistä.”

Koivu ihmetteleekin median ristiriitaista tapaa käsitellä alkoholiasioita. Yhdellä sivulla juodaan takkatulen loimussa punaviiniä ja toisaalla puhutaan alkoholisteista kuin he olisivat erillinen rappioporukka. Todellisuudessa alkoholistit ovat useimmiten tavallisia töissä käyviä ihmisiä – eivät rapajuoppoja, joita on vain 1 – 2 prosenttia väestöstä.

”Silloin itse ongelmakin ulkoistetaan rappioalkoholisteille, vaikka ongelma koskettaa valtaosaa suomalaisista”, Koivu sanoo.
 

Kirjan kirjoittaminen on ollut Koivulle tärkeä terapiaprojekti, joka on osa isoa elämänmuutosta. Hän irtisanoutui vakituisesta työpaikastaan, tekee muuttoa maaseudulle ja toteutti haaveensa oman hevosen hankinnasta. Yksi pitkäaikainen haave on myös työnteko vapaana yrittäjänä.

”Ensiksi keskityn hetken hengähtämiseen ja luovaan taukoon, mutta ensi vuonna perustan oman yrityksen.”