Kun Mark Little lähti televisio­ankkurin hommista Irlannin RTE-kanavalta, hän tiesi ainakin kolme asiaa journalismin tulevaisuudesta:

1. Kirjeenvaihtaja Bagdadissa ei enää koskaan tuota uutisorganisaatioille rahaa.
2. Innovaatiot eivät synny suurten mediatalojen sisällä.
3. On aina olemassa joku – Bagdadissa tai missä tahansa – joka on lähempänä informaation alkuperäistä lähdettä kuin toimittaja.

Täytyi olla tapa, jolla tästä tiedosta syntyy voitollinen journalistinen bisnes.

Pitkän linjan kirjeenvaihtaja Little perusti vuonna 2010 Storyfulin. Nyt yrityksellä on nelisenkymmentä työntekijää Dublinissa, New Yorkissa ja Hongkongissa. Sillä on nerokas bisnesmalli. Se tarkistaa sosiaalisesta verkosta saatuja tietoja – twiittejä, kuvia, videoita – ja myy tätä tarkistettua tietoa eteenpäin perinteiselle medialle. Sillä on asiakkainaan muun muassa The New York Times, Yahoo, BBC ja Al-Jazeera.

Storyful keskittyy erityisesti videomateriaaliin ja välittää asiakkaidensa käyttöön kymmeniä videoita päivittäin.

”Ihminen, joka on kuvannut videon vaikkapa luonnonkatastrofista ei saa siitä penniäkään, vaikka uutissivustot käyttävät hänen materiaaliaan mainostulojen hankkimiseen. Haluamme, että videon kuvaaja tai lataaja saa reilun korvauksen. Lisensoimme videot ja maksamme 70 prosenttia tuloista lataajalle”, Little kertoo.

Storyful on siis keksinyt uutistoimiston uudelleen. Yhä suurempi osa uutistapahtumiin liittyvästä tiedosta leviää ensin sosi­aalisessa mediassa, erityisesti Twitterissä. Mark Little huomasi, ettei toimituksissa ole aikaa eikä osaamista tarkistaa kansalaisten kuvaamien videoiden tai kuvien todenpitävyyttä.

”Twitterissä leviävät samaan tapaan sekä huhut että oikeasti tärkeät silminnäkijöiden todisteet. Tämä on paradoksi. Samalla kun Twitter on uhka perinteiselle journalismille, se on myös uutistoimittajan mahtavin työkalu kautta aikojen.”

Storyfulin toimituksissa etsitään ja tarkistetaan sosiaalisen verkon sisältöjä vuorokauden ympäri. Firmalla on itse kehitetty tietokoneohjelma, joka auttaa toimittajia löytämään kiinnostavaa sisältöä esimerkiksi Youtubesta, Vinesta, Vimeosta tai Twitteristä. Kun jotain uutisarvoista tapahtuu, on todennäköistä, että jollakulla on siitä olennaista, paljastavaa kuvamateriaalia. Se vain pitää löytää.

”Materiaalin etsiminen on ainoa hetki, jolloin nopeudella on meille väliä. Sen jälkeen käytämme aikaa sen tarkistamiseen”, Little sanoo.

”Haluamme olla ensimmäisiä, joilla on hallussaan se sisältö, joka määrittää uutisen. Emme ole kiinnostuneita uutisen kirjoittamisesta.”

Kun Storyfulin toimittaja törmää kiinnostavaan videoon tai valokuvaan, hän tutkii siitä ainakin kolmea asiaa: ajankohtaa, paikkaa ja materiaalin julkaisseen ihmisen henkilötietoja. Tässä auttavat muun muassa erilaiset kartta- ja satelliitti­palvelut, sää- ja geolokaatiopalvelut, valo­kuvien metatiedot ja sosiaalisen median profiilit.

”Haluamme olla ensimmäisiä, joilla on hallussaan se sisältö, joka määrittää uutisen.”

Ei ole olemassa tiettyä muistilistaa, jota toimittajat käyttäisivät jokaisessa faktantarkistuksessa, sillä jokainen tapaus on erilainen. Parhaisiin tuloksiin pääsee yhdistelemällä digitaalisia työkaluja nokkelasti.

Näin Storyful muun muassa varmisti Bostonin maratonin pommi-iskun tapahtumahetken ja -paikan asiakkailleen viisi minuuttia ennen kuin paikan päällä olleet toimittajat saivat samat faktat omiin toimituksiinsa.

Storyful käyttää myös joukkoistamista faktantarkistuksen apuna. Reilun vuoden verran Google+:ssa toiminut Storyfulin Open Newsroom kutsuu ammattilaisia ja asiantuntijoita mukaan tarkistamaan faktoja isojen uutistapahtumien liepeillä. Juuri siellä selvisi ensimmäisenä, että Itä-Ukrainan separatisteilla todella oli hallussaan Buk-ohjusjärjestelmä, jolla voi ampua alas matkustajakoneen. Storyful pystyi varmistamaan tiedon kolmen videon ja yhden valokuvan perusteella. 

Monesti Storyful pyrkii pysäyttämään jutun sen levittämisen sijaan. ”Toimittajamme riemuitsevat päästessään osoittamaan, että jokin juttu on hevonpaskaa. Se on yksi sosiaalisen journalistin tunnusmerkeistä.”

Little kertoo palkkaavansa mielellään nuorehkoja ihmisiä, jotka ovat tehneet urallaan muitakin kuin toimittajan töitä ja nähneet maailmaa. Kielitaito on erityisen tärkeää.

”Tykkään palkata niitä, jotka eivät halua työskennellä perinteisessä uutistoimituksessa. Niitä sopeutumattomia”, Little sanoo.

Kun Storyful aloitti, ”kaikki halusivat kehittää sovelluksen, joka maagisesti ratkaisee kaiken”. Little lähestyi journalismin ongelmia toisesta näkökulmasta: ”Laitoin hyvin koulutettuja toimittajia työskentelemään uudella tavalla käyttäen teknologiaa fiksusti.”

Vaikka Mark Little ei uskokaan, että journalismille tärkeitä innovaatioita syntyisi mediajättien sisuksista, hänen täytyy uskoa startupien ja perinteisen median yhteistyöhön. Joulukuussa 2013 Rupert Murdochin News Corp osti Storyfulin 18 miljoonalla eurolla. Little on hiljattain ennustanut, että vuoden kuluessa Storyful tuplaa toimituksensa koon. Parhaillaan Storyfulilla on viisi avointa työpaikkaa.

”Kun itse aloitin parikymmentä vuotta sitten, ajattelin olevani yksinäinen tutkiva journalisti, joka kerää harvinaisia tiedon murusia ja tarjoilee ne passiiviselle yleisölle.”

Nyt Little näkee itsensä kuraattorina, joka siivilöi olennaiset tiedot valtavasta informaatiotulvasta.

”Uskon, että lähitulevaisuudessa koko vastakkainasettelu vanhan ja uuden median välillä näyttää huvittavalta. Kaikesta mediasta tulee sosiaalista. Emmehän me puhu puhelinjournalismistakaan.”

Digitaalisen faktantarkistuksen työkalut, top 5:

1. Googlen karttojen street view -toiminto. Vertaa videolla näkyviä maamerkkejä street view -näky­mään. Onko video sieltä, mistä sen väitetään olevan?

2. Wolfram Alpha ja muut tietokannat, joista löytää tietoa ihmisistä. Yhdysvalloissa Spokeo.

3. Geolokaatio on hyödyllistä tietoa. Kuvan metatiedoista voi löytää koordinaatteja, mikäli
kuvaaja on laittanut paikannuksen päälle. Kokeile Geofeedia-palvelua.

4. Twitter ja Facebook. Hyviä paikkoja ottaa yhteyttä materiaalin lataajaan. Facebookin oma haku on huono, mutta Storyful on perustanut sinne FB Newswire -sivun, joka auttaa toimittajia löytämään sosiaalisen verkon uutisia. Kerää Twitterissä listoja seurattavista henkilöistä eri uutistapahtumiin liittyen ja kokoa listat Tweetdeck-palveluun.

5. Puhelin. Tärkein kaikista työkaluista. Kun digitaaliset keinot on käytetty, on parasta pyrkiä keskustelemaan lähteen kanssa.

www.storyful.com

Storyfulin toimittaja Eoghan Sweeney pitää Journalismin päivässä 17. lokakuuta työpajan “Näin löydät ja varmistat tietoja sosiaalisesta verkosta”.