Kuvajournalismi 2025 -kilpailun voittajat on julkistettu. Vuoden kuvajournalistina palkittiin Mikko Suutarinen, joka voitti palkinnon myös vuosilta 2024, 2023 ja 2022. Hän voitti myös Vuoden teema -sarjan erilaisia töitä esittelevillä kuvillaan.
Vuoden lehtikuvan 2025 otti Janne Körkkö, uutiskuvan Antti Yrjönen, henkilökuvan Outi Pyhäranta ja urheilukuvan Rio Gandara. Vuoden reportaasin 2025 kuvasi Rio Gandara ja pitkän projektin Akseli Valmunen. Avoimen sarjan voitti Outi Neuvonen. Yleisön suosikki -äänestyksen voitti Johanna Erjonsalo.
Vuoden 2025 uusi kuvajournalisti on Aalto Puutio. Tuomaristo kiittää hänen kykyään yhdistää tekninen osaaminen vahvaan visuaaliseen näkemykseen. Puution kuvat ovat oivaltavia ja kauniita, ja niissä nousevat kirkkaasti esiin kuvaajan oma käsiala ja tyyli.
Tuomariston mukaan Puution työssä korostuu kyky löytää tuoreita näkökulmia tuttuihin aiheisiin.
Kun Puutio kuuli kuvajournalismikisan palkinnostaan, hän oli ”ihan shokissa”.
”Minun on pitänyt ottaa ihan aikaa sen miettimiselle, mitä tässä tapahtuu. Olen pitänyt palkintoja sellaisina, että ne voittavat aina jotkut akselivalmuset, tosi taitavat.”
Aalto Puutio, 24, on jyväskyläläislähtöinen kuvajournalisti. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä ja viimeistelee visuaalisen journalismin opintojaan Tampereen yliopistossa.
Voittoisa kuvasarja sai alkunsa Journalistinen kuvaprojekti -kurssilla. Sarjan kaikissa kuvissa on ihmisten arpia. Puutio kertoo valinneensa kuvattavakseen aiemmin yhteiskunnallisia aiheita, kuten joutilaisuus ja valitun perheen tematiikka.
Nyt hän halusi tehdä jotain intiimimpää.
”Minua kiehtoi se, miten kuvilla pystyy menemään lähelle toista. Koen tärkeäksi oppia tekemään sen hyvin, koska sellaiset kuvat ovat usein vaikuttavimpia”, Puutio sanoo.
Sarjan ensimmäinen kuvattava oli Aron, jolla on kaksi arpea rintakehässään. Vaikka Puutio otti Aronista monenlaisia kuvia, hänelle jäi olo, että kaikkein oikein tapa jäi keksimättä. Projektin loppuvaiheessa se olisi ollut helpompaa.
”Jos kuvaisin hänet nyt, tekisin jotain paljon luovempaa, enemmän”, Puutio sanoo.
Puutio ei muista tarkkaan, miten ajatus intiimistä aiheesta kiteytyi kuviksi juuri arvista. Ehkä asiaan vaikuttivat omat arvet, joihin on pitänyt sopeutua. Niistä hän ei halua kertoa sen enempää.
Projektissa tärkeintä olivat kuvattavien kokemukset ja tarinat – tässä järjestyksessä. Puutio ei halunnut kysyä, mistä arvet ovat tulleet. Sen sijaan häntä kiinnosti, miltä ne tuntuvat ja millaista elämä on niiden kanssa.
”Se oli kiva lähestymistapa, koska ihmiset pystyivät lisäämään siihen mitä halusivat. Minun ei tarvinnut määritellä, että puhutaanpa nyt sinun vammaisuudestasi tai väkivallasta. Näkökulma oli vain arvet, ja kuvattavilla valta päättää, paljonko he haluavat niistä kertoa.”
Yhdessä kuvassa on Riina, jolla on arpia kasvoissaan ja käsissään. Kasvojen arvet ovat toisen ihmisen aiheuttamia, käsissä olevat Riinan itse aiheuttamia. Paljon enempää Puutio ei niistä tiedä. Hän kuvasi Riinan tämän työpaikalla kukkakaupassa, koska siellä asiakkaat saattavat kiinnittää arpiin huomiota. Puutio kysyi kaikilta kuvattaviltaan aluksi, missä arvet näkyvät ja missä he ovat tietoisia niistä.
Emma Williamsin Puutio kuvasi Sompasaunan laiturilla Helsingissä. Williamsin arvet ovat keskivartalossa eivätkä näy arkivaatteet päällä. Sen sijaan hän huomaa ne esimerkiksi käydessään uimassa. Kuvauspäivä oli helmikuussa.
”Kuvassa on vaikeaa tunnelmaa varmaan senkin puolesta, että oli niin kylmä”, Puutio sanoo.
Kuvasarjaa tehdessään Puutio joutui työstämään rooliaan ja toimintaansa valokuvaajana monesta eri kulmasta. Emma Williamsia kuvatessaan hän saunoi Sompasaunassa itsekin, koska ajatteli, että kuvattavan ja kuvaajan on hyvä olla tasaveroisessa tilanteessa.
Lempi Koposta kuvatessaan Puutio ei keksinyt vastaavaa ratkaisua. Koposen arvet ovat alaselässä, vatsassa ja pakaroissa. Ne näkyvät parhaiten, kun Koponen on alasti.
Puutio kuvasi Koposta tämän kotona. Vaikka kuvattava oli alasti ja kuvaaja normaaleissa vaatteissa, kuvattava ei ujostellut. Puutiolle asetelma oli uusi eikä tuntunut heti ihan luontevalta. Se teki hänet erityisen tietoiseksi valokuvaajan vallasta. Sarjaan hän valitsi kuvat Koposesta kylvyssä.
”Huomasin, että potrettiin alastomasta ihmisestä liittyy helposti ylimääräisiä merkityksiä. Niitä ei tule, jos hän on kylvyssä, koska se on luonteva tilanne olla alasti”, Puutio sanoo.
Yksi projektin kuvattavista oli Puution oma isä. Muut hän löysi muista tutuistaan, tuttujen välityksellä tai Instagramin kautta. Se oli yllättävän helppoa.
”Yleensä tyyppejä pitää kaivella ja suostutella, mutta tähän tuli helposti monta ehdokasta. Ehkä tämä oli aihe, josta ihmisiltä ei niin usein kysytä.”
Henkilökuvaamisessa tärkeintä ovat Puution mielestä aika ja luottamus. Mitä enemmän aikaa, sitä helpompaa luottamus on rakentaa.
Toisaalta luottamuksen saaminen tarkoittaa vastuuta. Puution kuvasarja julkaistiin Tampereen yliopiston visuaalisen journalismin opiskelijoiden julkaisussa Katseessa tammikuussa 2026 ja Helsingin Sanomien jutussa elokuussa 2025.
Kuvien julkaisemisesta Hesarissa Puutio keskusteli kuvattaviensa kanssa erikseen. Silloin esimerkiksi Riina toivoi, että kuvaa hänen koko kasvoistaan ei julkaista jutussa.
Liikaa vastuuta kuvattaviensa ratkaisuista ei kuitenkaan pidä ottaa, Puutio sanoo.
”Riina halusi itse tulla puhumaan arvistaan. Jos olisin hyssytellyt liikaa, olisin päättänyt hänen puolestaan, mitä niistä pitää ajatella.”
Myös Helsingin Sanomien jutun teksti on Puution tekemä. Kuvausten aikaan projekti kuitenkin kulki selkeästi valokuvat edellä.
”Monen kanssa juttelu oli vähän siinä sivussa ja sen tyylistä, että tutustutaan kuvien ottamista varten. Tekstit syntyivät paljolti juttelusta.”
Hesarin juttua varten Puutio teki lisää tekstiä, josta toimitus tiivisti mieleisensä.
Puutio on työskennellyt monimediatoimittajana ja kirjoittanut jonkin verran freelancerina. Opintojensa aikana hän on työskennellyt eniten Ylelle kuvaajana ja kuvatoimittajana.
Hänestä kirjoittaminen tuntuu paljon kuvaamista raskaammalta. Vaikka myös kuvaaminen vaatii paljon ajattelua, mukana on suhteessa enemmän tekniikkaa ja intuitiota.
”Valitsen kuviin asioita, joilla tuntuu olevan merkitys ilman, että sille on sanoja. Kirjoittaessa pitää tietoisesti valita, millä sanoilla ja mitä ympäristöstä kirjoittaa”, Puutio sanoo.
”Kuvaaminen on jotenkin iloisempaa ja intuitiivisempaa. Voin hyvin, kun kuvaan.”
Kuvajournalismikilpailun tunnustuksella on iso merkitys journalismin opiskelijalle, joka sai heti opintojensa alussa kuulla, että ”alalla ei ole töitä, ei ole mitään toivoa, kukaan ei saa vakiduunia ja kaikilla on kaikki huonosti”.
Sittemmin Puutio on huomannut, että töitä saa ja töissä on kivaa.
”Kyllä mulla on olo, että tämä ala on kannatellut, ja jopa aika toiveikas olo. Se tuntuu ristiriitaiselta ympäristössä, jossa puhutaan lamasta ja sodasta. Mietin, saanko uskoa siihen, että kaikki menee hyvin”, Puutio sanoo.
Kun gradu pian valmistuu, hän aikoo käyttää aikaa uusiin kuvausprojekteihin. Silti hän ei ajattele, että työn pitäisi olla pelkkiä ”pitkiä freelance-sarjoja”. Toistaiseksi hän on työskennellyt esimerkiksi Julkisen sanan neuvostossa ja Ylellä.
”Olen valmis tekemään monia erilaisia töitä. Palkintokin antaa toivoa, että alalla voi pärjätä.”
Kuvajournalismikilpailuun 2025 osallistui 96 kuvaajaa. Kisan tuomaristoon kuuluivat ranskalaisen Polka-lehden päätoimittaja Dimitri Beck, kuvajournalisti Sanna Krook ja dokumenttiohjaaja Kati Laukkanen.
Kilpailun järjestäjien mukaan sen kuvasto oli aihepiiriltään laaja: kuvat käsittelivät aiheita Suomen sosiaalipoliittisista ongelmista maailmaa repiviin konflikteihin. Samalla palkitut työt tallensivat arkisia universaaleja asioita, kuten nukkumista ja harrastuksia.
Voittajakuvat ovat esillä Sanomatalon aulagalleriassa Helsingissä 30. huhtikuuta saakka.
Lue lisää: Vuoden 2025 lehtikuvan ottanut Janne Körkkö: ”En voi jatkaa tällaisten aiheiden kanssa liian kauaa” (Journalisti 9.4.2026)
Aalto Puutio, 24
Viimeistelee visuaalisen journalismin opintojaan Tampereen yliopistossa.
Työskennellyt esimerkiksi Ylen uutisissa ja Julkisen sanan neuvostossa.
Kirjoittanut ja kuvannut esimerkiksi jutut Helsingin Sanomiin ja yhdessä Saara Peltolan kanssa Ylioppilaslehteen.
Työskennellyt myös Nokian Uutisissa kesätoimittajana sekä Keskisuomalaisen Nuoret-sivuilla.
Harrastaa juoksemista, katutansseja ja öljyvärimaalausta.
Uusimmassa lehdessä
- Ylen Kajaanin kutistunut toimitus seuraa koko Kainuuta. Seurasimme päivän, miten väki riittää deskiin, Oulujärven jäälle ja Suomussalmelle pitkän ajomatkan päähän.
- Ministeriö lupaa suitsia työttömyyskorvausten selvitysbyrokratiaa
- Milloin verkossa roihuava rasismi kelpaa juttuaiheeksi?
- Kulturtidskrifter slåss om krympande anslag – Astra har näsan över vattenytan