Vuoden 2024 syksyllä Yle Oulu päätti tehdä laajan juttukokonaisuuden paikallisista huumeidenkäyttäjistä. Toimittajakaksikko Essi Puurin ja Pekka Säkkisen sekä kuvajournalisti Janne Körkön aiheeksi päätyi vuosikausia kovia aineita käyttänyt pariskunta, Keijo ”Kepu” Sutinen Mari Åkerlund.
Yle julkaisi jutun Sutisesta ja Åkerlundista 16. tammikuuta 2025. Tämän alkuperäisen jutun kuvat jäivät Körkön mukaan hiukan liian siisteiksi, ainakin nyt jälkikäteen ajatellen. Niissä ei aivan tavoitettu todellisuutta, hän sanoo.
”He ehkä ottivat meidät elämäänsä valikoituina hetkinä, näyttivät meille vähän niin kuin pintaversion”, Körkkö sanoo.
”On ihan ymmärrettävää, ettei ihminen halua näyttää elämäänsä aina juuri sellaisena kuin se on.”
Körkön ja pariskunnan yhteydenpito kuitenkin jatkui.
Tammikuussa 2025 Sutinen soitti Körkölle ja kertoi tarvitsevansa apua. Hänen kätensä oli huonossa kunnossa, ja rahat olivat loppu. Sutinen ei enää halunnut palata pariskunnan yhteiseen asuntoon – hän oli totaalisen väsynyt sekavaan elämäänsä. Hän halusi viimein pois päihdepiireistä.
Körkkö kuskasi Sutisen tyhjentämään asuntoaan. Sen jälkeen Körkkö veisi tämän hoitoon. Kun he saapuivat asunnolle, Sutinen ehdotti, että Körkkö kuvaisi tavaroiden noutoreissun. Kuvaaja saisi nähdä heidän elämänsä sellaisena kuin se oikeasti on.
Körkkö otti viisi kuvaa, muun muassa otoksen rankan yön jälkeen nojatuoliin nukahtaneesta Mari Åkerlundista.
Se palkittiin Kuvajournalismi 2025 -kilpailussa vuoden lehtikuvana. Kilpailun eri kategorioiden voittajat julkistettiin tänään 9. huhtikuuta Helsingissä. Tuloksista ja vuoden 2025 uutena kuvajournalistina palkitusta Aalto Puutiosta voit lukea täältä.
Palkintoraadin perustelujen mukaan ”yhtä aikaa surullinen ja kaunis kuva toimii ajankuvana kasvavasta yhteiskunnallisesta eriarvoistumisesta”.
Perusteluissa todetaan myös, että kuvan ”rauhallinen tunnelma korostaa kohteen haavoittuvuutta”.
Janne Körkkö sanoo tajunneensa jo kuvaustilanteessa olevansa lähellä jotakin oleellista ja koskettavaa.
”Ajattelin, että Mari saa nukkuessaan rauhaa, on hetken turvassa itseltään ja addiktioltaan.”
Päihtyneiden tai sammuneiden ihmisten kuvien julkaisemisen moraalista keskustellaan toisinaan. Körkkö myöntää, että sammuneen naisen kuvan julkaisemista jouduttiin pohtimaan.
”Puhuin asian Marin kanssa läpi, miten raju heidän maailmansa on, ja kuinka sitä usein joudutaan kuvaamaan silotellen. Saimme Marilta luvan julkaisemiseen”, Körkkö sanoo.
Tärkeää on se, että kuvien taustalla on aitoa empatiaa.
”Olen sataprosenttisesti Marin ja Kepun puolella. Autan heitä edelleenkin aina kun pystyn. Tässä työssä kuvattavat pitää pystyä kohtaamaan myös tulevaisuudessa. Julkaisen vain kuvia, joiden takana pystyn seisomaan jatkossakin”, Körkkö sanoo.
Jutunteon jälkeen Åkerlund ja Sutine ovat muuttaneetasumaan etäälle toisistaan. He eivät tiedä toistensa olinpaikkaa. Sutinen on pyrkinyt raitistumaan ja irtaantumaan päihdepiireistä.
Yle Oulussa vuodesta 2021 alkaen työskennellyt Janne Körkkö on kotoisin Yli-Iistä. Hän on 45-vuotias perheenisä. Normaalisti Oulun kaupungin tutut miljööt ja perhe-elämä tuovat turvaa ja rauhaa työn ajoittaiselta raskaudelta. Lähelle kotikulmia sijoittunut pitkäkestoinen seurantajuttu kuitenkin muutti tapaa, jolla hän katsoo kotikaupunkiaan, Körkkö kertoo maaliskuussa 2026.
”En todellakaan ajatellut päätyväni tällaisen aiheen pariin muutaman kilometrin päässä kotoani. Maailmaan, jossa olen ihan täysi turisti.”
Körkkö on kuvannut sotaa ja väkivaltaa muun muassa Iranissa, Ukrainassa ja pitkäkestoisimmin Sierra Leonessa. Hänelle on aiemminkin ollut tyypillistä mennä aiheisiinsa syvälle, rajuihin ja väkivaltaisiinkin aiheisiin.
Sierra Leonessa Körkkö tutustui vuonna 2013 Joseph Crowniin, entiseen lapsisotilaaseen. Körkön valovoimaiseksi persoonaksi kuvailema Crown oli töissä ruumishuoneella. Miehet tutustuivat. Crownista tuli Körkölle läheinen ystävä, ja hän tapasi myös muita tämän joukkueessa taistelleita lapsisotilaita.
”Joseph teki rajua duunia, hautasi ebolaan kuolleita”, Körkkö sanoo.
Crow invalidisoitui ruumisarkun tiputtua tapaturmaisesti hänen päälleen. Hän vajosi huumeisiin ja rajun menneisyytensä haamuihin. Hän kuoli vuonna 2023, 40-kiloisena, ja jätti jälkeensä kolme lasta.
”Ymmärrän täysin, miksi hänestä tuli lopulta addikti”, Körkkö sanoo.
”Lapsisotilaan on äärimmäisen vaikea integroitua takaisin yhteiskuntaan, eikä tukiverkkoja ole. Ne, jotka ovat säilyneet hengissä ovat yleensä olleet aikamoisia raakalaisia.
Irakin Bagdadissa ja Mosulissa Körkkö seurasi yhdentoista päivän ajan rajuja, hallituksen vastaisia mielenosoituksia.
”Se oli niin intensiivistä, etten voisi kuvitellakaan nyt lähteväni esimerkiksi Iraniin – sinne ei toki nyt pääsisikään. Irakissa ei ollut mitään sääntöjä siinä, miten porukkaa hiljennetään.”
Körkkö alkaa kertoa paikallisesta journalistiystävästään, joka oli mielenosoituskeikoilla apuna ja turvaamassa Körkön selustaa.
Yhtenä päivänä tämä vain katosi. Körkkö luuli ystävänsä kuolleen.
Lopulta ystävä löytyi 150 kilometrin päästä Bagdadista.
”Se ihminen oli hakattu täysin puhumattomaksi”, Körkkö sanoo.
”En minä tiedä… sitten teet repparin, ja siitä puhutaan ihan hetken aikaa.”
Körkön juttu Irakista ei toki unohtunut ilmestymisensä jälkeenkään. Se palkittiin vuoden reportaasina Kuvajournalismi 2020-kilpailussa.
”Mutta tällaisen reportaasin hinta voi olla aivan sikamainen”, Körkkö sanoo.
Körkkö on aiemmissa haastatteluissa kertonut panostavansa eritoten rankkojen keikkojen jälkeen yietoisesti siihen, että keskittyy täysillä normaaliin perhearkeensa. Journalistille hän korostaa myös aivan tavallisten, arkisten töiden merkitystä. Perheen ja työn lisäksi kollegoista ja Ylen tarjoamista hyvistä psykologipalveluista on apua, Körkkö kertoo.
”Pidän itseäni edelleen ihan terveenä ihmisenä, mutta tajuan, etten voi jatkaa tällaisten aiheiden kanssa liian kauaa”, hän sanoo.
”En edes osaa sanoa, kuinka paljon olen ottanut henkisesti osumaa näitä keikkoja tehdessä.
Körkkö on siis saanut palkintoja aiemminkin. Niillä on suuri merkitys, hän sanoo.
”En osaa sanoa, onko niillä esimerkiksi uran kannalta merkitystä”, Körkkö kiiruhtaa lisäämään.
Jos kuvattu aihe koskettaa muitakin, niin se tuntuu merkitykselliseltä.
”Ei minun tarvitse ehtiä elämääni tarkoitusta, sehän on näissä jutuissa. On tosi hienoa, että on saanut tämmöisenkin aiheet tehdä Ylelle näin syvästi.
Körkkö vitsailee päätyneensä valokuvaajaksi, ”koska ei osannut muutakaan”.
Hän haaveili pitkään myös elokuvasta, mutta huomasi varsin pian, että yksin tekeminen oli itse asiassa palkitsevampaa kuin elokuvan vaatima ryhmätyö. Kun matkustaa yksin ja hommaa itse kontaktinsa, työssä on löytämisen ja selviytymisen mielihyvää, hän kuvailee.
”Olen huomannut, että yksin toimiessani pääsen syvälle asioihin ja osaan kertoa niistä.”
Vuodesta 2021 alkaen Körkkö perusarki on siis ollut työtä Ylen Oulun toimituksessa. Suurin osa päivistä täyttyy nopeasta, usein toimittajaparin kanssa tehtävästä uutistyöstä, mutta sekaan mahtuu myös syvempiä sukelluksia aiheisiin, kuten Sutisen ja Åkerlundin tapauksessa.
Vuosi 2025 oli muutosneuvotteluineen ja monine irtisanomisineen Ylellä raju.
”Meillä on hemmetin hyvä toimitus ja hienoja toimittajia. Mutta Marin kuvan jälkeen onnistumisia tuntui omasta mielestä tulevan vähän. Nyt ajatellen, onnistuminen tuommoisen vuoden aikana tuntuu hyvältä.”
Lue lisää: Vuoden 2025 uusi kuvajournalisti on Aalto Puutio – ”Voin hyvin, kun kuvaan” (Journalisti 9.4.2026)
Juttua muokattu 10.4. 11.45. Korjattu Ylen huumeidenkäyttäjäjutun julkaisuajankohta.
Uusimmassa lehdessä
- Ylen Kajaanin kutistunut toimitus seuraa koko Kainuuta. Seurasimme päivän, miten väki riittää deskiin, Oulujärven jäälle ja Suomussalmelle pitkän ajomatkan päähän.
- Ministeriö lupaa suitsia työttömyyskorvausten selvitysbyrokratiaa
- Milloin verkossa roihuava rasismi kelpaa juttuaiheeksi?
- Kulturtidskrifter slåss om krympande anslag – Astra har näsan över vattenytan