Journalismi

STT:n entinen päätoimittaja paljasti doping-tiedon lähteen – JSN:n Eero Hyvönen pitää tapausta harvinaisena

STT:n entinen päätoimittaja Kari Väisänen ja toimittaja Johanna Aatsalo saapumassa vuonna 2012 dopingjupakan käsittelyyn Helsingin hovioikeuteen. Väisänen paljasti maaliskuun lopulla Ilkka Kanervan kuuluneen STT:n dopinguutisen lähteisiin.

STT:n entinen päätoimittaja Kari Väisänen puhui tiistaina 24. maaliskuuta Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton tilaisuudessa päätöksestään julkaista vuonna 1998 uutinen hiihtäjä Jari Räsäsen dopinginkäytöstä. Uutisen kirjoitti toimittaja Johanna Aatsalo.

Väisänen kertoi tilaisuudessa kuulleensa Räsäsen vilpistä Suomen olympiakomitean tuolloiselta varapuheenjohtajalta Ilkka Kanervalta.

Keskisuomalainen-konsernin lehdet uutisoivat Väisäsen paljastuksesta huhtikuun alussa. Lehtitietojen perusteella Väisänen oli sopinut Kanervan kanssa, ettei paljasta lähdettään. Kanerva kuoli vuonna 2022.

Rikkoiko Väisänen siis Kanervalle lupaamansa lähdesuojan?

Väisänen ei itse halunnut kommentoida asiaa Journalistille. Vastauksessaan haastattelupyyntöön hän viittaa Suomen Kuvalehden entisen toimittajan Tuomo Lappalaisen julkaisuun X:ssä. Sanomalehtimiesliiton tilaisuudessa paikalla ollut Lappalainen kirjoittaa jääneensä käsitykseen, että ”Kanerva ei ollut STT:n dopingjutussa varsinainen lähde, mutta Väisänen käytti häneltä kuulemaansa yhtenä perusteena julkaisupäätöstä tehdessään.”


”Tapaus on hyvin poikkeuksellinen”, Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Eero Hyvönen sanoo.

Hyvönen ei muuten kommentoi Väisäsen tapausta suoraan, koska on mahdollista, että neuvosto saa asiasta kantelun.

Journalistin ohjeiden kohdan 13 mukaan ”journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu”.

Ohjeiden soveltamisoppaassa todetaan lisäksi, että haastateltavan on voitava luottaa siihen, ettei hänen ”tausta-aineistoksi antamiaan tietoja julkaista hänen nimissään ilman lupaa myöskään myöhemmin”.

Lähdesuojan kannalta ei ole merkitystä sillä, onko lähteen kanssa esimerkiksi käyty vain taustakeskustelua.

Soveltamisoppaan mukaan haastateltavan kanssa sovitusta voidaan poiketa erityisen painavasta syystä, ”kuten olosuhteiden muututtua niin olennaisesti, että asian yhteiskunnallinen merkitys ja yleisön oikeus tietää edellyttävät tiedon julkaisua”.

Hyvösen mukaan lähteen kuolema ei ole oppaassa tarkoitettu ”muuttunut olosuhde”.

”Ei itsessään. Lähtökohtaisesti lähdesuoja kestää kuoleman”, Hyvönen sanoo.


Urheilutoimittajain liiton puheenjohtaja Jari Porttila on Väisäsen menettelystä hämmästynyt. Porttila otti aiemmin kantaa asiaan blogissaan Atleetissa.

”Mediatietojen mukaan Kanerva on itse asiassa kuullut Räsäsestä Hiihtoliiton entiseltä puheenjohtajalta Eino Petäjäniemeltä, joka myös on kuollut”, Porttila sanoo Journalistille.

”En ymmärrä, miksi Väisänen nostaa Kanervan esiin juuri nyt. Tietoja ei voi tarkastaa mitenkään.”

Porttilan mukaan lähdesuojan murtaminen tekee laajaa periaatteellista vahinkoa koko alalle.

”Anonyymin lähteen avulla voidaan usein paljastaa isoja, yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita”, Porttila sanoo.

”Lähteen paljastuessa voi pahimmillaan tuhoutua monta uraa ja jopa elämää.”

Porttila uutisoi itsekin aikanaan 1980- ja 1990- luvulla doping-tapauksista. Lähdesuojan pitäminen on joskus raskasta. Se on kuitenkin keskeinen osa toimittajan ammattitaitoa, Porttila sanoo.

”Kannattaa varautua siihen, että jos tekee kovia juttuja, niin painostusta tulee.”

STT:n dopinguutinen johti vuosien mittaiseen oikeustaisteluun. Käräjäoikeus tuomitsi Johanna Aatsalon ja Kari Väisäsen vuonna 1999 herjauksesta. Väisänen erosi päätoimittajan tehtävästä.

Hiihtäjien dopinginkäytöstä ilmaantui uusia todisteita, ja lopulta Helsingin hovioikeus tuomitsi Jari Räsäsen ja valmentaja Pekka Vähäsöyringin törkeästä petoksesta vuonna 2012.

Aatsalo ja Väisänen eivät enää tässä vaiheessa halunneet hakea aiempien tuomioidensa purkua.

Kari Väisänen kirjoittaa vyyhdistä parhaillaan kirjaa. Johanna Aatsalon kirja aiheesta ilmestyi vuonna 2024.

Journalisti
Yleiskatsaus