Helsingin Sanomien uutisdeski siirtyi 7. tammikuuta tekoälypohjaiseen tekemiseen. Uutisia kirjoittavien, käsittelevien ja julkaisevien toimittajien käsissä on nyt joukko sekä uusia että jo tovin käytössä olleita, lehden itse kehittämiä tekoälytyökaluja.
Vahtikoira-niminen työkalu poimii tiedotteista ja dokumenteista uutisaiheita toimituksen harkittavaksi. Juttuapuri puolestaan muokkaa Vahtikoiran löytämästä uutisaiheesta tekoälyluonnoksen toimittajan työstettäväksi.
AI-apuri on jo noin puolentoista vuoden ikäinen ohjelmistokokonaisuus, joka pitää sisällään monia työkaluja: Ennakkoloukkaantuja etsii julkaisua odottavien juttujen mahdollisia sudenkuoppia. Jatkojuttuideoija ehdottaa lisänäkökulmia, Dokumenttipöyhin taas käsittelee isoja aineistoja ja vastaa sitten niitä koskeviin kysymyksiin. Uutiskoostaja puolestaan kehitettiin luomaan faktalaatikoita juttuihin. Ja niin edelleen.
Myös Helsingin Sanomien lukijakommenttien moderointi muuttui tammikuussa tekoälyavusteiseksi.
Tekoäly on alkuvuodesta puhuttanut journalisteja, kiivaastikin.
Toimittaja Anu Silfverberg kirjoitti Long Playn perjantaikirjeessä tyrmistyneensä siitä, miten laajassa käytössä tekoälytyökalut Helsingin Sanomissa jo ovat. Silfverbergin mukaan toimitukset ovat muutenkin innostuneet uudesta teknologiasta ennen kuin on kunnolla selvitetty, mitä se tekee journalismille.
Teksti herätti keskustelua sosiaalisessa mediassa ja poiki myös juttuideoita Journalistin lukijoilta: Tyhmentävätkö tekoälytyökalut journalismia vai ovatko ne korvaamaton apu?
Journalistin tietojen mukaan uudistuksesta on ollut huolissaan myös osa Hesarin uutisdeskin toimittajista. Pelkona on, että toimittajat joutuvat nyt tottumaan nyt yhä mekaanisempaan ja vähemmän ajattelua vaativaan työtapaan.
Helsingin Sanomien kehitysjohtaja Esa Mäkisen mukaan mullistus ei ole niin suuri kuin voisi luulla. Mäkinen ja datatoimitussihteeri Päivi Ala-Risku vastaavat lehden tekoälytyökaluista ja niiden kehittämisestä.
”Olennaisinta on, että tekoälyn luoma juttuluonnos menee aina toimittajalle aidosti muokattavaksi”, Mäkinen sanoo.
Ala-Risku kertoo kehittäneensä Helsingin Sanomien uusia työkaluja niitä käyttäneiltä toimittajilta saadun palautteen perusteella toissa vuoden syksystä alkaen.
”Uskon, että ohjelmat helpottavat työtä ja vapauttavat kaistaa aivoista”, Ala-Risku sanoo.
Onko toimittajien sitten pakko käyttää tekoälytyökaluja, jos eivät halua?
”Toivomme, että työkalut auttavat perusuutisduunissa sen verran, että niitä on kiva käyttää”, Mäkinen sanoo.
Helsingin Sanomat on avannut omia tekoälykäytäntöjään lukijoille vuodesta 2023. Aiheesta on julkaistu juttuja ja lisäksi lehden verkkosivun alareunasta löytyy kohtuullisen laaja tekoälyseloste.
Yksittäisiin juttuihin lehti ei nykyisin juuri merkitse tekoälyn käyttöä. Taustalla on Mäkisen ja Ala-Riskun mukaan ajatus, että tekoäly on vain arkinen työkalu, aivan kuten Wordin ja Excelin tapaiset vakiintuneet ohjelmat.
Samaan aikaan mullistuksesta puhutaan journalisminkin alalla suurempana murroksena kuin internetin tulo. Sellainen ei kuulosta kovin arkiselta.
”Tunnistan kyllä ristiriidan. Kaikki uudet työkalut tuntuvat aluksi mullistavilta”, Mäkinen sanoo.
Mäkisen mukaan Helsingin Sanomat on halunnut ottaa tekoälytyökalut laajaan käyttöön ajoissa ja omaehtoisesti.
”Media myöhästyi digisiirtymästä aika pahasti. En halua omalla vahtivuorollani sössiä tätä siirtymää”, Mäkinen sanoo.
”Jos meillä ei olisi omia tekoälytyökaluja, toimittajat käyttäisivät yleisesti saatavia olevia, ongelmallisempia ja huonompia ohjelmistoja.”
Suuriin tekoälyn yhteydessä esiin nouseviin uhkakuviin kuuluu, että se vie ennen pitkää työt. Kun Sanoma ilmoitti viime syksynä luopuvansa STT:n jutuista, toimitusjohtaja Pia Kalsta visioi Suomen Lehdistössä yhtiön korvaavan syntyvää juttuvajetta osin tekoälyn avulla.
Esa Mäkisen mukaan Hesarin painopiste tekoälypohjaisessa tekemisessä ei kuitenkaan ole STT:n juttujen korvaamisessa. Juttujen määrä on Helsingin Sanomissa hiukan vähentynyt STT:stä luopumisen jälkeen. Juttuapurilla tehdään Mäkisen mukaan alle kymmenen juttua päivässä.
”Isoin tavoite on se, että rutiiniuutiset hoituisivat vauhdilla, ja erottuvaan, omannäköiseen sisältöön jäisi enemmän aikaa keskittyä”, Mäkinen sanoo.
Silfverberg kirjoitti Long Playn kolumnissaan tekoälyn tuomasta tyhmistymisen vaarasta. Kun näkökulmien keksimisen jättää koneelle, jotain jää helposti keksimättä.
”Se on ihan olemassa oleva riski, joka on syytä tiedostaa”, Ala-Risku sanoo.
”Vertaisin tekoälyä hissiin. Sitä on mukava käyttää välillä, mutta kunnossa pysyäkseen on myös hyvä kävellä portaita.”
Tekoälykeskustelusta unohtuu usein kaksi isoa ongelmaa. Yhtäältä AI-ohjelmistot ovat valtavia energiasyöppöjä. Toisaalta on vaikea varmistaa, onko ohjelmistojen kouluttamisessa käytetty luvatta tekijänoikeuksien alaista materiaalia. Mäkinen tunnistaa ongelmat, mutta arvioi, että Sanoman käyttämä energiamäärä on maltillinen.
Mäkinen huomauttaa Sanoman olevan itsekin merkittävä tekijänoikeuksien haltija.
”Sanoman materiaaleja on varmasti käytetty luvatta suomenkielisten mallien kouluttamisessa.”
Toisin sanoen Sanoma pitää kiinni omista tekijänoikeuksistaan, mutta käyttää ohjelmistoja, joiden kehittämisessä on voitu loukata jonkun toisen tekijänoikeuksia.
”Ymmärrän kritiikin, mutta olisi vastuuttomampaa jättää journalismin tekoälyistäminen muiden vastuulle. Tekijänoikeusongelma pitää ratkaista, mutta se pitää tehdä EU-tasolla”, Mäkinen sanoo.
Ylen tekoälystä ja toimituksellisista ratkaisuista vastaava tuottaja Jyri Kivimäki sanoo tekoälyn käytön perustuvan Ylellä yhtiön hyväksymiin työkaluihin. Näiden päälle Yle on rakentanut myös omiaan.
Vuonna 2023 Yle otti käyttöön yleisiin kielimalleihin pohjautuvan, Ylelle räätälöidyn Yle GPT:n. Myös Ylellä journalistit käyttävät tekoälyä koko juttuprosessin ajan, ideoinnista ja näkökulmittamisesta kommenttikenttien seurantaan.
Seuraavaksi Yle tavoittelee Kivimäen mukaan tekoälyn järjestelmällisempää käyttöönottoa. Nyt työkalujen käyttö on toimittajien oman harkinnan varassa, vaikka henkilöstöä onkin sekä koulutettu että kannustettu niitä käyttämään. Kivimäen mukaan toimittajat ovat suhtautuneet tekoälytyökalujen käyttöönottoon innokkaasti.
”Esimerkiksi järjestelmäuudistukset aiheuttavat paljon enemmän vastarintaa. Meillä kaiken voi kuitenkin yhtä tehdä halutessaan luomuna.”
Kivimäki nostaa esiin kunnallispolitiikkaan liittyviä uutisia etsivän Harava-työkalun.
”Toimittajamme käyttävät paljon myös litterointityökalua ja kääntämistä helpottavia kielimalleja. Luonnosapurin avulla taas voi versioida vaikkapa radiouutisen tekstiuutiseksi.”
Kivimäen mukaan kysymys ei ole enää pitkään aikaan ollut siitä, voiko tekoälyllä tehdä journalismia. Kysymys on siitä, parantaako sen käyttö lopputulosta tai säästääkö se työaikaa.
Esimerkiksi vähemmistökielisten uutisten tuottaminen olisi työlästä ilman tekoälyn apua, Kivimäki sanoo.
”Tavoitteena voisi olla, että kun suomenkielisten sisältöjen versiointi vaikkapa ukrainaksi nopeutuu, niin ukrainankieliselle toimittajallemme vapautuu aikaa nostaa uutisaiheita ukrainankielisestä yhteisöstä.”
Myös Kivimäki korostaa ihmisen roolia tekoälyn käytössä. Ihminen ei ole vain mukana uutisten tuottamisessa, vaan hänen on hallittava prosessia.
Esimerkiksi koneen avulla tehdyn raakakäännöksen tarkistaa Ylellä aina ammattitaitoinen kääntäjä tai kyseistä kieltä äidinkielenään puhuva toimittaja.
Kivimäen mukaan tekoäly on omiaan parantamaan myös freelancereiden asemaa. Ennen parhaat työkalut olivat vain isojen mediatalojen työntekijöiden saatavilla.
”Nyt kuka tahansa voi tehdä omiin tarpeisiinsa työkaluja Chat GPT:n tai Geminin päälle tai koodata omia työkalujaan litterointiin tai kääntämiseen.”
Kivimäki korostaa Ylen pyrkivän tekoälyn vastuullisen käyttämiseen. Mutta miten se ajatus suhteutuu tekijänoikeuksiin ja energiankulutukseen?
”Tekijänoikeusongelma on iso”, Kivimäki myöntää.
”Monet firmat ovat vastahakoisia kertomaan miten ovat kouluttaneet tekoälymallinsa. Koitamme valita eettisimmät työkalut. Peilaamme kaikkia tarjottuja uusia työkaluja vastuullisuusperiaatteisiimme.”
Kivimäen mukaan kielimallien käyttö itsessään ei ole ympäristöä eniten kuormittava vaihe – energiaintensiivisin vaihe on mallien kouluttaminen.
”Uudet mallit ovat kuitenkin yhä monimutkaisempia, mikä lisää käytön aiheuttamaa kuormitusta. Samaan aikaan nykyisten mallien käyttäminen kannustaa tekoäly-yhtiöitä tietenkin rakentamaan lisää datakeskuksia ja kielimalleja. Pyrimme mallien vastuulliseen, fiksuun ja tehokkaaseen käyttöön.”
Uuden Jutun päätoimittaja Olli Seuri kertoo, että tekoälyn käyttö toimituksessa on suuriin medioihin verrattuna vähäistä. Kyse ei ole AI-vastaisuudesta vaan toimituksen ja resurssien pienuudesta, Seuri sanoo.
”Tekoälyohjelmien käyttö on pitkälti toimittajistamme itsestään kiinni”, Seuri sanoo.
Seurin mukaan Uuden Jutun toimituskulttuuriin ei kuulu vahva ohjeistaminen. Toimittajilla on paljon vapautta päättää itse, miten työskentelevät. Toimituksessa käytetään paljon esimerkiksi Uuden Jutun tanskalaisen enemmistöomistaja Zetlandin kehittämää litterointisovellus Good Tapea.
”Itse käytän AI:ta esimerkiksi otsikoiden ideoinnissa. Toimituksessamme on niitäkin, joiden mielestä tekoäly ei meidän tekemiseemme kuulu, koska meidän juttumme on oma ajattelumme, ja ihmiseltä ihmiselle tekeminen.”
Mikään linjaus tämäkään ei kuitenkaan ole.
”Zetland on sekä media- että teknologiayhtiö. Olemme siksikin ihan teknologiamyönteisiä.”
Seuri sanoo pohtineensa yleisön luottamusta suhteessa tekoälyn käyttöön. Hänen mukaansa olisi tärkeää, että yleisö ymmärtäisi, miten tekoälyä toimituksissa käytetään, ja mihin se vaikuttaa.
”Media elää suhteesta yleisöön. Uudessa Jutussa teemme vähän eri asioita kuin suuret uutismediat, joille tärkeintä on tietomassojen käsittely ja tehokkuus. Meidän pitää miettiä, mitä tekoäly voisi mahdollisesti tuoda juuri meille ja meidän yleisöllemme.”
Seuri arvelee median kuluttamisen olevan menossa yksilöä ja tekijyyttä korostavaan suuntaan.
”En usko, että voittaja on se, joka osaa parhaiten luovia tekoälyn kanssa. Uskon, että kiinnostavinta on yksilöllinen tapa nähdä asioita, kohdata ihmisiä ja sanoittaa maailmaa”, Seuri sanoo.
”En ole ihan varma, millä tavalla sitten yleisölle olisi merkityksellisempää, että jotkut meidän toimittajamme pystyisivät tehostamaan toimintaansa ja tekemään enemmän.”
Uusimmassa lehdessä
- Johtaisiko sota Suomessa itsesensuuriin? Ukrainan opit kertovat, mitä kriisi tarkoittaa toimituksille.
- Arkinen työkalu vai internet-ajan suurin mullistus? Mediatalot eivät halua myöhästyä AI-siirtymästä
- Median pitää korjata virheensä – ja päättäjien pitää luottaa mediaan
- Konsten att behålla kritisk distans även då du bastat med politiker