Media-ala

Islannin media pulassa – suurin lehti lopetti ja sata sai potkut

Islannin Journalistiliiton puheenjohtaja Sigríður Dögg Auðunsdóttir
Sigríður Dögg Auðunsdóttir on toinut Islannin journalistiliiton puheenjohtajana vuodesta 2021. Hän työskentelee itse RÚV:n toimittajana.

Islannin suurin sanomalehti Fréttablaðið ja televisiokanava Hringbraut ovat lopettaneet toimintansa. Televisiokanavan ja viisi kertaa viikossa ilmestyneen lehden omistanut mediayhtiö Torg hfe ajautui maaliskuun lopussa konkurssiin. Yhtiön verkkojulkaisut eli iltapäivälehti DV ja uutissivusto hringbraut.is jatkavat toimintaansa toisessa yhtiössä.

Konkurssin seurauksena noin sata työntekijää irtisanottiin. Heistä puolet teki journalistista työtä.

Blaða­manna­fé­lag Íslandsin eli Islannin journalistiliiton puheenjohtaja Sigríður Dögg Auðunsdóttir kertoo, että irtisanotuista 38 on liiton jäseniä. Islannin liittoon kuuluu noin 600 jäsentä, joista nelisensataa on työelämässä olevia journalisteja. Heistä jäi työttömäksi kerralla siis lähes 10 prosenttia.

”Tämä surullinen käänne ei ole pettymys vain irtisanotuille journalisteille, vaan myös koko Islannin mediakentälle ja maalle”, Sigríður sanoo.

Hän sanoo Islannin journalistiliiton olevan pettynyt siihen, miten hitaasti poliitikot ovat heränneet maan median ahdinkoon.


Islannin media on jo pitkään ollut hankaluuksissa. Omistus on keskittynyttä ja mainostulot ovat valuneet Googlen ja Metan taskuihin. 44 prosenttia mainostuloista meni vuonna 2021 ulkomaisille yhtiöille.

Fréttablaðiðin ajoivat ahdinkoon omistajan mukaan pandemian ja Ukrainan sodan vaikutukset kustannuksiin ja ilmoitusmyyntiin. Vuonna 2001 perustettu Fréttablaðið oli ilmaisjakelulehti, jonka pääkaupunki Reykjavíkin suurkaupunkialueella ja maan toiseksi suurimman kaupunkikeskuksen Akureyrin seudulla asuvat islantilaiset saivat aamuisin kotiin kannettuna.

Tammikuussa yhtiö päätti lopettaa lehden jakelun koteihin ja siirsi sen telineisiin kauppoihin ja huoltoasemille. Fréttablaðiðin lukijamäärä romahti.

Sigríður Dögg Auðunsdóttir sanoo, ettei lehden johto tuntunut tajuavan, että jakelutavan muutos olisi vaatinut myös uutta toimituksellisellista otetta – siitä huolimatta, että journalistit peräänkuuluttivat muutoksia.

”Lehden etusivulla pitää olla jotain, joka saa lukijan nappaamaan sen mukaansa, kun sitä ei enää toimiteta kotiin.”

Moni odottikin, että Fréttablaðið ilmoittaisi siirtyvänsä pelkästään verkossa julkaistavaksi lehdeksi. Lehti oli verkossa Islannin viidenneksi suosituin uutissivusto. Koko lehden lakkauttaminen oli siksi järkytys ja pettymys, Sigríður sanoo.

Sigríðurin mukaan Fréttablaðiðin oli yksi islantilaisten tärkeimmistä päivittäisistä uutislähteistä. Nyt jäljellä ovat maan ainoa päivälehti, tilattava Morgunblaðið, verkossa toimiva Visir.is sekä yleisradioyhtiö Ríkisútvarpiðin eli RÚV:n uutiset.

Uutisia tekevät esimerkiksi myös kerran kahdessa viikossa ilmestyvä, tutkivaan journalismiin erikoistunut Heimildin-lehti sekä verkossa toimiva iltapäivälehti DV.

Suomen Ylestä poiketen RÚV myy mainosaikaa. Sen osuus Islannin mediamainonnan tuotoista on viime vuosina kasvanut.

Yksityisen median omistajat ovat kritisoineet yleisradioyhtiön asemaa. Mainostajat sen sijaan vastustavat mainosten poistamista julkisen palvelun kanavilta: maan mediakenttä on suppea ja RÚV tavoittaa kuluttajat parhaiten.

Islannin journalistiliitto kannattaa RÚV:n toiminnan rajoittamista mainosmarkkinoilla. Sen mielestä yhtiön rahoitus ei kuitenkaan saisi siksi kutistua, vaan valtion pitäisi paikata syntyvät tappiot. Liitto on jo pitkään vaatinut maan hallitukselta tukea journalismin tekemiseen. Ennen vuotta 2020 Islannissa ei jaettu tukea yksityiselle medialle.

Pohjoismaissa Ruotsi, Tanska ja Norja jakavat kymmenien miljoonien tukia yksityiselle medialle joka vuosi. Suomessa ja Islannissa pysyviä mediatukia ei tällä hetkellä ole.

Koronapandemian aikana Islannin valtio alkoi Suomen lailla myöntää medialle tilapäisiä tukia. Vain hieman ennen Fréttablaðiðin konkurssia se kertoi päättäneensä lisätä yksityisen median tukea ja suunnittelevansa yleisradiomainonnan rajaamista jonkin verran.

Tukea aiotaan jakaa yksityiselle medialle tilausmaksujen arvonlisäveroa alentamalla. Lehtien arvonlisävero on Islannissa tällä hetkellä 11 prosenttia.


Mediatalojen synkkä tilanne näkyy Islannissa myös journalistien määrän hupenemisena. Pelkästään vuosina 2018–2020 media-alalla työskentelevien määrä väheni 45 prosenttia. Vuoteen 2013 verrattuna journalisteista on hävinnyt reilusti yli puolet.

”Aivovuoto muille aloille on ollut massiivinen”, Sigríður Dögg Auðunsdóttir sanoo.

Mediayhtiöihin ei palkata uusia työntekijöitä, eivätkä vanhojen palkat nouse, vaikka työmäärä kasvaa. Jos kiire muuttaa oman työn lehdistötiedotteiden kopioimiseksi, moni kokenut työntekijä lähtee mieluummin viestintätöihin tai valtiolle.

”Viime vuosina moni kokenut, arvostettu ja palkittu journalisti on jättänyt alan.”

Samaan aikaan poliittiset päättäjät kantavat huolta valeuutisten ja disinformaation leviämisestä. Sigríðurin mukaan he eivät silti tunnu tajuavan, mikä laadukkaan ja luotettavan journalismin rooli olisi niiden torjumisessa.

”Joko he eivät halua tai osaa nähdä näiden asioiden yhteyttä. Helpoin tapa taistella näitä asioita vastaan olisi taata median toimintaedellytykset”, hän sanoo.

”Joskus minusta tuntuu, että vaikutusvaltaiset poliitikot viivyttelevät tahallaan toimia median tukemiseksi. On kuin he haluaisivat heikentää sitä entisestään, jotta journalistien olisi vaikeampaa toimia vallan vahtikoirina.”