Oikeusvaltio ei ole valmis – siksi sitä pitää puolustaa

Suomi putosi tänä vuonna tieteen vapautta mittaavassa tilastossa sijalle 47, samaan kastiin Bulgarian ja Romanian kanssa. Helsingin Sanomien mukaan taustalla on muun muassa se, että yliopistoihin on viety pontevasti viestiä siitä, että tutkimuksen tulisi tuottaa taloudellista hyötyä, mieluiten välittömästi. Se kaventaa tutkimuksen vapautta.

Parin viime vuoden aikana Suomi on säätänyt lakko-oikeutta rajoittavia lakeja, leikannut kansalaisyhteiskunnan rahoitusta, säätänyt kansainvälisen oikeuden vastaisen rajalain ja leikannut tuntuvasti Yleisradiolta.

Rasismin ja vihapuheen leviämistä ei hillitä riittävin toimin. Tästä on huomauttanut jopa eduskunnan ihmisoikeuskeskus. Viharikosten määrä oli vuonna 2024 tilastointihistorian korkein.

Lisäksi Suomessa on jo vanhastaan ongelmia tuomioistuinten riippumattomuuden takaamisessa. Meillä ei ole erillistä perustuslakituomioistuinta vaan lakien perustuslainmukaisuus tarkastetaan etukäteen – ja sen tekee eduskunta, sama taho, joka myös säätää lait.

Jos valtaan nousevat demokratianvastaiset voimat, systeemimme on helppo murtaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suomalaistuomari Pauliine Koskelo varoitti uhasta Libera-säätiön Diktaattorin käsikirjassa vuonna 2022.

Oikeusvaltio on hähmäinen käsite. Asiantuntijatkaan eivät ole yhtä mieltä siitä, mitä se tarkoittaa.

Yksi tapa tarkastella oikeusvaltiota on Euroopan neuvoston alaisen riippumattoman Venetsian komission laatima oikeusvaltion tarkistuslista. Sen mukaan oikeusvaltion viisi pääkriteeriä ovat laillisuus, oikeusvarmuus, toimivallan väärinkäytön ­estäminen, yhdenvertaisuus lain edessä ja syrjimättömyys sekä oikeuden saavutettavuus, joka pitää sisällään sekä oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja puolueettomuuden että oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden.

Lisäksi EU:n komission oikeusvaltiokertomus tarkastelee oikeusvaltion rakenteita konkreettisilla kysymyksillä. Niitä ovat esimerkiksi median vapaus, korruptio, oikeuslaitosten riippumattomuus ja instituutioiden keskinäinen vallanjako. Komissio on julkaissut oikeusvaltiokertomusta vuodesta 2020.

Suomen oikeusvaltiokehityksessä on paljon huolestuttavaa. Leikkaukset julkisen palvelun ­mediasta, journalistien työn vaikeutuminen ja vaikeuttaminen, vihapuhe ja maalittaminen ovat ­asioita, jotka koskettavat ammattikuntaamme mutta ovat myös oikeusvaltiokysymyksiä. Tavalliselle kansalaiselle oikeusvaltio näyttäytyy valitettavan etäisenä eikä se aina kiinnosta mediaa. Esimerkiksi EU:n oikeusvaltiokertomuksen julkaisusta viime heinäkuussa ei kertonut yksikään suomalainen tiedotusväline.

Journalistiliitto suunnittelee jäsenilleen tapaamista eduskunnassa ihmisoikeusvaltuuskunnan jäsenten kanssa. Ihmisoikeusvaltuuskunnan ­puheenjohtaja on ihmisoikeuskeskuksen johtaja Jarna Pethman,ja siihen kuuluvat eduskunnan oikeusasiamies, valtioneuvoston oikeuskansleri ja eri asioihin keskittyvät valtuutetut lapsiasiavaltuutetusta tietosuojavaltuutettuun.

Nämä instituutiot ovat ensiarvoisen tärkeitä tiedon tuottajia oikeusvaltiosta ja siihen ­kohdistuvista uhista.