Elokuun lopulla 2019 saavuimme kotiimme Brysselissä.
Postissa odotti kolme kirjettä paikalliselta poliisilta. Niissä kerrottiin, että minun pitäisi saapua kuulusteluun rikoksesta epäiltynä. Kirjeissä ei kerrottu, mistä rikoksesta on kyse. Koska oli lauantai, en voinut sitä myöskään poliisilta tiedustella välittömästi.
Seuraavana maanantaina kävelin läheiselle poliisilaitokselle kirjeet mukanani. Selvisi, että minua epäiltiin kotirauhan rikkomisesta. Tutkintapyynnön oli jättänyt venäläis-belgialainen liikemies Vladimir Kasjanenko. Hän oli Helsingin telakan uusi pääomistaja. Telakkakauppoja hän oli hieronut venäläisen valtioyhtiön kanssa.
Olin tehnyt Ylen verkkosivuille kaksi artikkelia Kasjanenkosta, joissa käsiteltiin muun muassa tämän yhteyksiä Venäjän hallintoon eli Kremliin. Toista juttua varten olin käynyt koputtelemassa myös Belgian Antwerpenissä olevan Kasjanenkon yhtiön toimiston ovea, tavoittamatta ketään.
Tutkintapyynnössä väitettiin kuitenkin, että olin tunkeutunut Kasjanenkon perheen kotitalon pihaan Antwerpenissä, enkä ollut suostunut poistumaan paikalta kehotuksista huolimatta. Väite oli tietenkin valhe.
Hiukan kylmäävää oli se, että Kasjanenko oli osannut tehdä minusta tutkintapyynnön Belgiassa. Tieto siitä, että asuin maassa, ei ollut julkinen.
Ahdistavaa tunnetta ei vähentänyt se, että Kasjanenko oli toimittanut minusta valokuvia poliisille todisteeksi. Olin niissä Antwerpenissä, Kasjanenkon yhtiön edustalla.
Jäi epäselväksi, olivatko kuvat esimerkiksi valvontakamerasta vai oliko minua kuvattu salaa.
Olen tehnyt kuuden viime vuoden aikana vain muutaman jutun Vladimir Kasjanenkosta. Silti hän on onnistunut viemään valtavasti työaikaani. Aiheeton tutkintapyyntö Belgiassa ei ollut nimittäin viimeinen kerta, kun Kasjanenko päätti käyttää oikeusjärjestelmää hyväkseen.
Belgiasta Monacoon muuttanut liikemies haastoi vuonna 2023 Ylen ja silloisen päätoimittajan Jouko Jokisen oikeuteen kunnianloukkauksesta. Kasjanenko jätti kanteen uudessa kotipaikassaan Monacossa. Hän vaati Yleltä sadan tuhannen euron korvauksia.
Kasjanenkon mukaan olimme vihjanneet valheellisesti, että hänellä olisi yhteyksiä Kremliin eli Venäjän hallintoon. Väitteelle oli kuitenkin kirjalliset todisteet. Yle oli tosin tehnyt yhdessä jatkojutussa virheen, jossa alkuperäisessä jutussa ollut muotoilu ”Kremlin lähipiiriläinen” oli kääntynyt muotoon ”Putinin lähipiiriläinen”.
Tästä ei ole todisteita ja on hyvin epätodennäköistä, että Vladimir Putinin tietäisi kuka Vladimir Kasjanenko on. Väite oli oikaistu tuoreeltaan.
Yle joutui palkkaamaan asiaa hoitamaan kalliin asianajotoimiston Suomessa sekä todennäköisesti yhtä kalliin (tai kalliimman) oikeusavustajan Monacosta. Prosessi maksoi satoja tuhansia euroja, ja minä jouduin käyttämään päivätolkulla aikaa juristien kanssa asian puimiseen.
Koko kuvio tuntui aluksi absurdilta. Miksi ihmeessä monacolainen oikeus käsittelisi suomalaisen median tekemiä juttuja, joiden kohde ei niiden julkaisuaikana edes asunut Monacossa? Kuka ranskankielisessä Monacossa lukisi suomalaisen yleisradioyhtiön juttuja?
Ilmiö oli kuitenkin tuttu minulle ja monelle muulle toimittajalle.
Tutkijat käyttävät termiä SLAPP. Nimihirviö tulee sanoista Strategic Lawsuits Against Public Participation. Sillä tarkoitetaan käytäntöä, jossa esimerkiksi rikkaat oligarkit ja muut vaikutusvaltaiset henkilöt tehtailevat tutkintapyyntöjä ja nostavat oikeusjuttuja toimittajia vastaan.
Vaikka oligarkki häviäisi jutun oikeudessa, voittaa hän silti.
Oikeusjutut ovat nimittäin kalliita, aikaa vieviä ja stressaavia kokemuksia. Freelancetoimittajalle ne voivat olla suorastaan tuhoisia. Ne antavat viestin toimittajille: Jos penkominen ei lopu, teemme elämästäsi helvetin. Juttujen kirjoittamisen sijaan istut oikeudessa.
Oikeusjutuilla voidaan siis pyrkiä vaikuttamaan siihen seuraavaan juttuun, josta toimittaja saattaa luopua, kun tietää mitä on tulossa.
Äärioikeistolaisen poliitikon Junes Lokan ajama kunnianloukkaustapaus toimittaja Johanna Vehkoota vastaan on Suomessa tunnettu ja hyvä esimerkki SLAPP-tapauksesta. Vaikka Lokka oli itse myöntänyt, ettei natsipelleksi kutsuminen häntä loukannut, vasta korkein oikeus antoi Vehkoolle vapauttavan tuomion.
Vehkoon menettävää aikaa ja kokenutta stressiä oikeus ei saanut pyyhittyä pois.
SLAPP yhdistyy usein toiseen ilmiöön, jota kutsutaan forumshoppailuksi. Termille ei ole vakiintunutta suomennosta ja se kääntyy kankeasti. Se tarkoittaa, että henkilö pyrkii nostamaan kanteen sellaisessa maassa, jossa kanne menestyy todennäköisemmin tai oikeudenkäynti on erityisen kallista sekä hidasta. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa paikalliset kunnianloukkausta koskevat lakipykälät ovat monessa mielessä ongelmallisia, ja oikeusprosessit kalliita.
Tämä on asia, jota Ylekin on joutunut pohtimaan. Kun julkaisimme jutun Norisk Nickelin pääomistajasta ja Jokereiden entisestä rahoittajasta Vladimir Potanista saimme uhkaavia kirjeitä isosta lontoolaisesta asianajotoimistosta. Niissä kehotettiin vetämään juttu pois ja pyytämään anteeksi oligarkilta, tai muuten edessä voisi olla oikeustoimia.
Juttu käsitteli sitä, että pankit pitivät Potaninia riskiasiakkaana rahanpesun suhteen. Artikkelissa ei väitetty Potanin pesseen rahoja eli häivyttäneen rikollisilla keinoilla hankittujen varojen alkuperää.
Koska Vladimir Potaninia käsittelevä juttu oli julkaistu myös englanniksi Ylen verkkosivuilla, oli olemassa riski, että oikeusistuin Britanniassa suostuisi ottamaan asian käsittelyyn. Se olisi johtanut pitkään prosessiin ja satojen tuhansien eurojen asianajokuluihin. Emme poistaneet juttua, eivätkä Potaninin juristit vieneet asiaa eteenpäin. Tällä kertaa.
Rahanpuutteen takia prosessi ei varmasti keskeytynyt. Vladimir Potanin on Venäjän rikkain mies, joka pyörittää nikkelibisneksiään edelleen myös Suomessa.
Vladimir Kasjanenkon Monacossa nostamaa kannetta puitiin lopulta ylemmissä oikeusistuimissa. Marraskuussa 2024 tapaus tuli päätökseensä. Monacon korkein oikeus ilmoitti, ettei se aio käsitellä tapausta.
Vetoomustuomiostuimen päätös sai lainvoiman. Siinä oli katsottu, ettei Monacolla ollut lainkäyttöoikeutta käsitellä tapausta. Yle voitti siis tapauksen.
Päätös oli tärkeä: Monaco ei avannut ovia sille, että ruhtinaskunnasta tulisi yksi forumshopping-maista.
Myös minusta tehty aiheeton tutkintapyyntö kotirauhan rikkomisesta Belgiassa näyttää rauenneen. Kävin kuulusteluissa syyskuussa 2019. Sen jälkeen en ole asiasta kuullut, eikä minua ole löyty rautoihin Belgiaan saapuessani. Mitään virallista asiakirjaa tutkinnan päättymisestä en tosin ole koskaan saanut.
Vladimir Kasjanenko ei pyöritä bisneksiä enää Suomessa. Helsingin telakan omistaa nykyisin kanadalainen yhtiö.
Uusimmassa lehdessä
- Kilpajuoksua, pettymyksiä ja pohdintaa oman uran suunnasta. Journalistiopiskelijat Hanna Eskelinen, Iida Niskanen ja Sofia Tuovinen pitivät päiväkirjaa kesätöiden hakemisesta.
- Liiton jäsen pitää huolta kollegoista, ammatista ja koko alasta
- Barona maksoi Iltalehden yötoimittajille vuosien ajan liian vähän
- Tidskriftsombud: Finlandssvenska tidskrifter måste samarbeta mer för att klara sig