Aamulehden entisen toimittajan Matti Kuuselan jutuista syntyneestä julkisestä keskustelusta hämmentävät eniten Yle-pomojen Jouko Jokisen ja Matti Apusen lausunnot.
Apunen puolusteli Helsingin Sanomien haastattelussa 22. maaliskuuta entisen alaisensa ja kollegansa toimia korostamalla hänen olemustaan kirjoittajana.
”Uutisjutuissa rajat ovat ehdottomia, mutta kokeellinen lehtiteksti on eri asia. Etenkin kun tiedetään, että kyseinen toimittaja on kirjoittajana olemukseltaan kokeellinen”, Apunen sanoi Helsingin Sanomissa.
Apunen arveli haastattelussa myös, että ”koko jupakka olisi ollut vältettävissä, jos aikanaan julkaistujen juttujen perään olisi liitetty muutaman sanan fiktiovaroitus”.
”Tai silmänisku-emoji. Niillä kai nykyään viestitään, kun lukutaito ohenee. Se lienee tämän tarinan opetus.”
Myös Jokinen puolusteli Kuuselan tekemisiä tämän ominaisuuksilla.
”Hän oli featurekirjoittaja, joka kirjoittaa lehteen tekstiä, joka on hyvin lähellä kaunokirjallista tekstiä. Useimmat Aamulehden lukijat tietävät, että jos jutussa on Kuuselan nimi, niin voi odottaa jotain ihan muuta kuin normaalia uutistekstiä”, Jokinen sanoi Helsingin Sanomissa 23. maaliskuuta.
”Aamulehti-vuosieni aikana mitään tällaisia ongelmia ei ollut. Minulle ja lukijoille oli selvää, että Kuusela tekee journalismia omaperäisellä tavallaan.”
Jokinen ja Apunen eivät ole keitä tahansa journalismin kuluttajia ja somehuutelijoita. He ovat merkittävimpiä media-alan pomoja Suomessa ja heidän lausumillaan on merkitystä.
Jouko Jokinen on Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnasta vastaava päätoimittaja ja Matti Apunen Ylen hallituksen puheenjohtaja. Lisäksi molemmat ovat pitkän linjan toimittajia sekä muun muassa entisiä Aamulehden päätoimittajia.
Yle on erityinen instituutio Suomessa. Luottamus sen tekemiin uutisiin on pysynyt korkealla tasolla vuodesta toiseen, vaikka somehuutelijat ja osa poliitikoista ovat koettaneet sitä rapauttaa. Tammikuussa julkaistun Uutisarvostukset 2023 -tutkimuksen mukaan Ylen uutiset koetaan yhä Suomen luotetuimmaksi uutismediaksi.
Ylen tammikuussa julkaisemassa uutisessa Jokinen sanoi pitävänsä luottamusta uutisiin yhtenä demokratian kulmakivistä.
”Suomessa olemme hyvässä tilanteessa, sillä niin meidän kuten muidenkin kotimaisten uutistoimijoiden työ on laadukasta ja arvostettua. Teemmekin töitä luottamuksen eteen päivittäin. Se on uutistyön ehdotonta ydintä.”
Tätä lausumaa vasten entisen alaisen kyseenalaisia juttuja puolustelevat kommentit kuulostavat erikoisilta. On vaikea uskoa, että Jokinen ehdottaisi, että Yle alkaisi tekemään sisältöjä samalla tavalla kuin antoi Kuuselan tehdä Aamulehdessä.
Kuuselan kritisoidut kirjoitukset eivät toki olleet uutisia, mutta kaikkeen journalismiin pätevät samat Journalistin ohjeet. Niiden mukaan juttujen pitää olla totta eikä sepitettä. Vaikka lukijat ymmärtävätkin erilaisia tyylilajeja, heiltä ei voi edellyttää esimerkiksi toimittajien erityisten kirjoitustyylien tuntemista. Lukijoiden on voitava luottaa siihen, että jutussa kerrotut asiat ovat totta, ellei niiden erikseen mainita olevan kirjoittajan tulkintaa, arvailua tai kuvittelua.
Apusen ja Jokisen lausuntojen taustalla on varmasti inhimillisiä tekijöitä. He ovat Matti Kuuselan entisiä kollegoita pitkältä ajalta ja ovat kannustaneet tätä tekemään juttuja valitulla tyylillä. Jos he olisivat nyt asettuneet Kuuselaa vastaan, he olisivat samalla myöntäneet omat virheensä päätoimittajina.
Omien virheiden myöntäminen on tunnetusti vaikeaa, mutta nyt se olisi ollut paikallaan.
Apusen ja Jokisen olisi pitänyt pystyä arvioimaan lausuntojaan nykyisten tehtäviensä kautta ja pohtia sitä, millainen merkitys lausunnoilla on esimerkiksi Ylen uskottavuudelle: lisäävätkö lausunnot luottamusta Yleen ja tiedotusvälineisiin vai vähentävätkö ne sitä?
Uskallan väittää, etteivät ainakaan lisää.
Kuuselan koko elämäntyö on hänen omien sanojensa mukaan tuhottu, mikä on tietenkin valtava inhimillinen tragedia. Silti hän itse on tekemisistään vastuussa. Myös Aamulehden toimituksen johdon olisi pitänyt puuttua hänen työtapoihinsa. Lopulta kuitenkin vain Kuusela itse tietää, miksi on päätynyt tekemään työtään kuten on tehnyt tai miten paljon keksittyä sisältöä hänen jutuissaan on.
Kuuselan elämäntyöstä tuli yhdessä yössä jonkinlainen journalismin yleinen tunkio, jota Aamulehti nyt tonkii ja pyrkii selvittämään, onko jutuissa sepitteellistä sisältöä enemmänkin.
Vanhoja juttuja kannattaakin kaivella, vaikka se työlästä olisikin. Se on journalismin uskottavuudelle parempi vaihtoehto kuin jäädä Apusen ja Jokisen tavoin väittämään, että sepitetyt sitaatit olisivat ihan hyvää journalismia.
Onneksi kaikki Ylen pomot eivät ole samoilla linjoilla. Lähes samaan aikaan, kun julkaisimme tämän tekstin, Ylen uutispäätoimittaja Riikka Räisänen julkaisi kirjoituksen, jossa hän vakuuttaa, ettei sepite kuulu journalismiin.
EDIT 25.3. klo 18.15. Juttuun lisätty tieto Ylen Riikka Räisäsen kirjoituksesta.
Uusimmassa lehdessä
- Kohu arabiankielisistä uutisista kuumensi repivän Yle-rahoituskeskustelun. Uutisankkuri Esraa Ismaeel on seurannut keskustelua ihmeissään.
- Sinuhe Wallinheimo kiinnostui kaupallisen median ahdingosta ja hakeutui Ylen hallintoneuvoston johtoon. Läheiset välit Vesa-Pekka Kangaskorpeen ovat hänelle arka paikka.
- Kulttuurin leikkaukset hukkaavat ammattitaitoa peruuttamattomasti
