Pääkirjoitus

Yleltä leikkaaminen satuttaisi köyhiä eikä anna heille mitään

Maria Pettersson

Hallitusneuvottelut käyvät kiihkeinä, ja niissä ratkaistaan monen Journalistiliiton jäsenen työn tulevaisuus. Mikä vielä tärkeämpää, tuleva hallitus päättää, saavatko suomalaiset kuluttaa laadukasta mediaa.

Viime viikkoina viisi maakuntalehteä on vähentänyt printtilehtiensä ilmestymiskertoja. Päätös on ollut mediayhtiöille kivulias. Ilmestymispäivien vähentäminen on johtanut tilausten perumiseen.

Tämä tarkoittaa, että yhä harvempi suomalainen saa itseään ja asuinpaikkaansa koskevaa tietoa luotettavasta maakuntamediasta. Se heikentää demokratiaa ja turvallisuustilannetta avaamalla portit kotimaiselle ja ulkomaiselle disinformaatiolle.

Onneksi hallituksella on monia keinoja pysäyttää informaationäivettyminen. Sellaisia ovat esimerkiksi kirjojen ja lehtien arvonlisäveroalennus, jakelutuki ja pohjoismaisen mallin mukaiset mediatuet.


Tulevista hallituspuolueista on tiedossa toistaiseksi vain kokoomus. Sen edustajilla on monia mielipiteitä siitä, missä määrin mediaa pitäisi tukea ja kuinka tärkeää on pitää koko Suomi informoituna. Kun hallitusohjelmaa kirjoitetaan, niskan päälle pääsevät toivottavasti ne edustajat, jotka ymmärtävät median, turvallisuuden ja demokratian yhteyden ja pitävät kaikkia niitä tärkeinä.

Esimerkiksi perussuomalaiset haluaisivat leikata Ylen rahoituksesta noin neljänneksen. Se tarkoittaisi valtavia leikkauksia Ylen ohjelmatarjontaan.

Summa on 144 miljoonaa. Moni ei hahmota, mitä se tarkoittaa.

Koko ulkomainen ohjelmisto luonto-ohjelmista huippuelokuviin, dokumentteihin ja pohjoismaisiin laatudraamoihin maksaa noin 12 miljoonaa. Lasten ja nuorten ohjelmiin menee noin 33 miljoonaa. Kaikki asiaohjelmat yhteensä maksavat noin 60 miljoonaa. Vaikka kaikki nämä lakkautettaisiin kokonaan, ei se riittäisi, vaan jostain pitäisi nipistää vielä 42 miljoonaa.

Moni kuvittelee, että jos Yleltä leikataan, rahat voidaan käyttää johonkin toiseen kohteeseen, vaikkapa eläkeläisiin tai koulutukseen. Tämä ei pidä paikkaansa. Yleltä leikattuja rahoja ei voi siirtää valtion budjetissa toiseen kohtaan.

Valtio ja kunnat keräävät veroja. Yhteinen veropotti jaetaan kuten eduskunta ja kunnat parhaaksi katsovat. Siivu terveydenhuoltoon, siivu maanpuolustukseen, siivu koulutukseen ja niin edelleen. Budjetin sisällä rahaa on periaatteessa mahdollista siirrellä paikasta toiseen siten, että vaikkapa maanpuolustuksesta leikataan ja koulutukseen lisätään.

Yle on tämän järjestelmän ulkopuolella. Ylen rahoitus kerätään erillisellä Yle-verolla, eikä sitä lisätä valtion kokonaisbudjettiin. Jos Yleltä leikataan, Ylen menettämiä rahoja ei voi siirtää mihinkään muuhun valtion toimintoon. Yleltä leikkaaminen tarkoittaa vain veronalennusta.

Kyseessä olisi veronalennus rikkaille ja keskituloisille.

Isoimmat alennukset menisivät parhaiten tienaaville. Keskituloiset saisivat käyttöönsä kolme euroa, kaikkein rikkaimmat 3,40 euroa enemmän kuukaudessa. Köyhät eivät saisi veronalennusta, koska he eivät maksa Yle-veroa.

Juuri köyhät ovat useimmin Ylen palvelun varassa, sillä monella ei ole varaa tilata lehtiä tai maksullisia suoratoistopalveluja. Maikkari palvelee, mutta Yle on usein eritoten maakunnissa ainoa paikallisten lehtien kanssa kilpaileva uutislähde. Yleltä leikkaaminen veisi kaikkein köyhimmiltä paljon eikä antaisi heille mitään.


Suomalaiset purnaavat mielellään mediasta. Oikeasti monet kuitenkin tarvitsevat ja rakastavat paikallislehteään, Yle Areenaa, kahvipöytäkeskusteluja iltapäivälehtien skuupeista, rentouttavaa hetkeä aikakauslehden parissa, puolison kanssa yhteisen viltin alla katsottua kotimaista poliisisarjaa tai automatkan pelastavaa radio-ohjelmaa. Toivottavasti myös uusi hallitus ymmärtää niiden arvon.