Kieli

Nippelit kiinnostavat lukijoita yhä, mutta kielen kohtalo on muualla

Edes pitkä poissaolo töistä ei aina takaa, että myös lukijapalaute pysyy poissa. Se saattaa kuitenkin asettua eri valoon kuin muulloin.

Äskettäisen vanhempainvapaani aikana sain somekanavissa viestejä muun muassa kollegoideni taipumuksesta pilkuttaa kuin-sanaa tarpeettomasti ja käyttää lie-verbin yhteydessä toista verbiä (”Kuka lie talon omistaakaan”).

Kiitos viesteistä, ne ovat kieliohjeiden valossa aiheellisia. Huolehtiessani alle yksivuotiaan ehjänä pysymisestä en silti voinut olla ajattelematta, että osa palautteeksi asti päätyvistä murheista on hieman akateemisia. Kumpaakin edellä mainittua erhettä on esiintynyt vuosikymmenten ajan, eivätkä ne tuntuisi erityisesti uhkaavan kielemme tulevaisuutta.

Mitä jos pyyhimmekin pölyjä hyllyltä samaan aikaan kun rakennuksen toinen siipi on ilmiliekeissä?

Helmikuun alussa Säätytalossa pidettiin seminaari, jossa kerrottiin ministeriöiden käynnistämistä suomen kielen asemaa ja elinvoimaisuutta kartoittavista hankkeista. Huolta ovat herättäneet esimerkiksi yleiskielen taitojen heikkeneminen, englannin kasvava valta-asema ja maahanmuuttajien usein kehnot mahdollisuudet omaksua uuden kotimaansa kieli. Samalla on pelätty, että jo nyt niukoin resurssein pyörivä Kotimaisten kielten keskus rampautuu täysin juuri kun sen työtä todella tarvittaisiin.

Seminaarin aikana suomen kielen lautakunnan edellinen puheenjohtaja, professori Jaakko Leino esitti pienryhmässä radikaalin, jopa provosoivan idean: mitä jos yleiskielen ohjeet räjäytettäisiin ja rakennettaisiin uudelleen? Ajatuksena oli, että näin päästäisiin eroon niitä kuormittavasta nippelitiedosta ja pystyttäisiin keskittymään olennaiseen eli selkeyteen ja ymmärrettävyyteen.

Ideaa voi joka tapauksessa pitää rohkeana maassa, jossa pelättiin alkaa tekemään -muodon rappeuttavan koko kielen.

Lue lisää aiheista: