Terveydenhuolto ja kielenhuolto eivät kohtaa

Liki iäisyyden pyöritelty sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus pääsi vuodenvaihteessa viimein maaliin. Samalla Suomi jakautui hyvinvointialueisiin, vaikka julkinen terveydenhuolto ei ole aikoihin voinut yhtä huonosti.

Irvokkuuden ohella sote-nimistö tarjoaa medialle uusia kompastuskiviä. Viime vuosina valitettavan suuri osa julkishallinnosta on päättänyt keskittyä nimissään enemmän brändäykseen kuin selkeyteen, eivätkä hyvinvointialueet ole poikkeus.

Moni alue on saanut virallisen nimensä rinnalle epävirallisen oheisnimen. Nämä eräänlaiset mainosnimet pakenevat yhden- ja johdonmukaisuutta: esimerkiksi Etelä-Savon, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan hyvinvointialueista on käytössä nimet Eloisa, Pohde ja Siun sote.

Oman lisänsä soppaan tuo sekin, että nykyisin hyvinvointikeskus voi sanana viitata yhtä hyvin terveyskeskukseen kuin kuntosaliin.

Helsinki ei kuulu hyvinvointialueisiin, mutta nimiongelmilta ei välty sekään. Vaikka Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri katosi vuodenvaihteessa, piirin lyhenne elää yhä osana uuden Hus-yhtymän nimeä. Helsingin yliopistollisen keskussairaalan tuttu Hyks-lyhenne taas on haudattu: nyt puhutaan ”HUS Helsingin yliopistollisesta sairaalasta”, joka jättää toivomisen varaa sekä logiikassa että kieliopissa.

Ei olekaan suuri ihme, että uusi sote-nimistö aiheutti ainakin Helsingin Sanomissa oikaisutarpeen jo vuoden ensimmäisinä päivinä.

Toisinaan tuntuu siltä, että julkishallinnossa ja journalismissa on yhtä niukasti nimistöosaamista. Hallinnon päähänpistot leviävät herkästi myös mediaan. Yleisen ymmärrettävyyden säilymiseksi lienee silti pakko sietää jonkin verran eloisia ja siunsoteja, kunhan mukana kulkevat niiden viralliset nimet. ”HUS Helsingin yliopistollinen sairaala” sen sijaan pärjää aivan hyvin ilman HUS-alkua.