Sananvapaus

Yle kielsi valokuvaamisen UMK-tilaisuudessa ja alkoi leikkiä levy-yhtiötä, kirjoittaa toimittaja Arttu Seppänen 

Yle julkisti UMK:n eli Uuden Musiikin Kilpailun ehdokkaat keskiviikkoaamuna 11. tammikuuta. UMK:n voittajasta tulee Suomen edustaja Euroviisuihin. 

Tiistaina ennen julkistamista Yle järjesti kutsutilaisuuden medialle. Joulukuun puolivälissä lähetetyn kutsun otsikko oli KUTSU: UMK23-artistien mediatapaaminen Ylellä ti 10.1.2023

Kutsu alkoi sanoilla ”Ylen Uuden Musiikin Kilpailun kauden 2023 artistit eli Suomen euroviisuehdokkaat julkistetaan 11.1.2023 klo 8.00 ja biisit yksitellen omina arkipäivinään 12.–20.1.2023. Kutsumme aiheesta kiinnostuneita median edustajia tapaamaan ja haastattelemaan embargolla kauden artisteja Ylen Studiotaloon”. 

Tähän asti kuulostaa aivan tavalliselta pressitilaisuudelta. Kutsun lopussa annettujen ohjeiden eräs kohta kuitenkin hämmensi toimittajia ja erityisesti kuvaajia: ”Tilaisuudessa ei saa kuvata still-kuvia. Yle jakelee laadukkaita artistikuvia medioiden käyttöön.”

Esimerkiksi STT:n kuvaaja Emmi Korhonen kirjoitti keskiviikkona Facebookiin sarkastissävytteisen päivityksen asiasta: 

”Sinällään promokuvien tarjoaminen ei varmaan kuulosta kovin erikoiselta, mutta laajemmassa kuvassa voi miettiä, millaisen kuvan mistäkin uutisesta saa, jos niitä aletaan kuvittaa eri tahojen promokuvilla. Poliisin, pääministerin ja esim. eri armeijoiden viestintäosastot voisivat aivan hyvin myös lähettää oman markkinointimateriaalinsa toimitusten käyttöön. Edellä mainitut tahot tarjoavat hand out -kuvia aika ajoin, mutta ei nyt sentään (yleensä) ainoana vaihtoehtona. Eläköön (kuva)journalismi ja vapaa media!” 

Myös Helsingin Sanomien toimittaja Juuso Määttänen ihmetteli asiaa Twitterissä

”Median näkökulmasta kiinnostavaa tämän vuoden UMK:ssa on se, että Yle kielsi valokuvien ottamisen artistien julkistustilaisuudessa. Syy: ‘Tapahtuma on rentohenkinen Get Together – – Kyseessä ei siis ole perinteinen lehdistötilaisuus’”, Määttänen kirjoitti.


UMK:n päätuottaja Anssi Autio sanoo puhelimessa, että tiistain mediatapaaminen oli tarkoitettu ensisijaisesti artisteille. Sen oli tarkoitus olla tilaisuus, jossa artistit pääsisivät tapaamaan toisiaan rennoissa merkeissä ennen julkistusta. 

”Jossain vaiheessa päätettiin, että voitaisiin kutsua muutama toimittaja paikalle hyvän tahdon eleenä, että siitä voisi saada hyviä juttuja seuraavalle päivälle, mutta missään vaiheessa ei ole puhuttu mitään pressitilaisuudesta. Nyt tietyt tyypit on saanut käsityksen, että kyseessä on pressitilaisuus. Me ei olla missään vaiheessa näin väitetty”, Autio sanoo. 

Aution mukaan kuvia ei saanut ottaa, koska tilaa ei ollut suunniteltu kuvien ottamista varten.  

Mutta mikä on tila, joka suunnitellaan kuvia varten? Eihän eduskuntataloakaan ole suunniteltu kuvia varten, ja kyllä siellä kuvia otetaan. 
”Haluttiin, että meidän kuviamme käytetään. Haluttiin, että se näyttää just tietynlaiselta. Tietäisitpä vaan, että kuinka paljon on käytetty aikaa, että on saatu näyttää ne kuvat just tuolta.” 

Eikö tämä muistuta enemmän levy-yhtiön toimintaa, että harrastetaan julkisuushallintaa ja halutaan kontrolloida, millaisia kuvia annetaan julkisuuteen? 
”Pohjimmiltaan juuri siitä on kyse. Nyt puhutaan artistien lanseeraamisesta. Siinä kohtaa brändimielessä on ehdottoman oleellista, että käytetään niitä kuvia, mitä siihen on suunniteltu.” 

Autio sanoo, että asiassa ei olisi ollut mitään ongelmaa, jos kyseessä olisi ollut pressitilaisuus. 

Miksi ette järjestäneet pressitilaisuutta? 
”Koska ne ovat hyvin vanhanaikaisia ja vaivaannuttavia. Myös sisällöllisesti erittäin ankeita.” 

Autio sanoo, että heidän pyrkimyksensä ei onnistunut, koska osa mediasta julkaisi omia kuviaan silti. ”Iltalehti ainakin, ja olisiko ollut vielä joitain muitakin”, Autio sanoo. 

”En tiedä, onko sillä mitään merkitystä, jos sanotaan että on embargo tai että on kuvauskielto. Ei olla järjestetty tällaista ennen. Oletettiin, että tämä olisi hyvä juttu, mutta ei ikinä pitäisi olettaa, koska sitten joutuu kärsimään. Ja kärsijä ollaan me, mutta hyvä tarkoitus oli taustalla”, Autio jatkaa. 


UMK on hakenut muotoaan vuosia. Kun sinne ei hakenut tarpeeksi kiinnostavia artisteja, kisa muutettiin kutsuvieraskilpailuksi. Yle päätti artistin ennakkoon, mutta yleisö sai äänestää kolmen eri kappaleen välillä. Saara Aallon ja Daruden kappaleet eivät menestyneet toivotusti.

Formaatti vaihdettiin takaisin artistikilpailuksi. Vuonna 2020 se sai uutta nostetta hyvistä osallistujista, kuten Erika Vikmanista. Vielä muutama vuosi sitten levy-yhtiöiden palavereissa ei olisi pohdittu UMK-osallistumista kuin viimeisenä oljenkortena saada artistille näkyvyyttä, mutta nyt sitä harkitaan vakavasti keinona nostaa artistien profiilia.

UMK:sta on tullut vihdoin brändi, jonka Yle on siitä halunnut. Yhtiö haluaa nyt varjella ja ylläpitää brändiä, jotta se on houkutteleva levy-yhtiöille ja artisteille myös tulevaisuudessa. Sinänsä ymmärrettävää, jos ajattelee, millaisessa suossa UMK tarpoi vuosia. 

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että vauhtisokeus on iskenyt, kun sekä media että levy-yhtiöt ovat kiinnostuneet kisasta. Täysi visuaalinen kontrolli UMK-kuvista Suomen mediassa on absurdi ajatus. Levy-yhtiöiden ja artistien mielistely sotii Ylen perusperiaatteita vastaan. 


Tapauksessa on kyse isommasta asiasta kuin pelkästään semantiikasta, onko jokin tilaisuus pressitilaisuus vai ei. Jos jonkin toimijan Suomessa pitäisi vaalia journalismin ja markkinointiviestinnän eroa Suomessa, se on Yle.

Ei ole journalististen toimijoiden tehtävä miettiä, millaisia kuvia artisteista saa julkaista. Journalistisiin juttuihin otetaan yleensä omat riippumattomat kuvat, eikä artisti saa päättää, mitä kuvia käytetään. 

Yle ei voi alkaa leikkiä levy-yhtiötä, vaikka kuinka tekisi mieli ottaa mallia lanseerauksiin yritysmaailman pöhinästä. Verovaroin rahoitetun julkisen palvelun yhtiön tulisi olla esimerkki muille.

UMK-pressitilaisuus – kääk, siis tilaisuus medialle tavata artisteja tilaisuudessa, joka ei ollut pressitilaisuus! – muistuttaa nimenomaan kaupallisten toimijoiden kyseenalaisia toimintatapoja ja viestintää. Ristiriita hämmentää oikeutetusti. 

Embargo on yleinen hyvän tavan ja luottamuksen käytäntö, vaikka takana ovatkin yleensä embargon asettajan kaupalliset intressit. Mutta jos vielä sen päälle journalistia pyytää sitoutumaan kaupallisen viestinnän sanelemiin ehtoihin, joiden puitteissa työ normaalilla etiikalla ei ole mahdollista, kannattanee kutsua harkita. 

Press tarkoittaa englanniksi lehdistöä. Jos haluaa lähteä semanttiseen saivarteluun siitä, mikä on lehdistötilaisuus ja mikä ei, niin jos kutsuu toimittajia tilaisuuteen, se on hyvin monen toimittajan ymmärryksen ja kielentajun mukaan tilaisuus lehdistölle, eli pressitilaisuus.