Media-ala

Miljardööri, älä pilaa Twitteriä

Avasin Twitterin herättyäni, niin kuin tapana on. Nokian pitkä tiedote pisti silmään, en ollut uskoa lukemaani. Oli tiistaiaamu 3. syyskuuta 2013.


Avasin tiedoston. Suomut lähtivät silmistä. Twitter kertoi uutisen taas ennen muita. Olin yhteydessä töihin uutisdeskiin. Nokian kännykkäbisnes oli myyty Microsoftille, ja palavasta öljynporauslautasta puhunut, kiistelty toimitusjohtaja Stephen Elop oli siirtymässä samaan firmaan. Kaupan arvo oli yli viisi miljardia euroa.


Tuli hirmuinen kiire Pasilaan. Olin toimituspäällikkö ja käskettynä palveluksessa, sillä koko uutistoimitus oli edellispäivänä marssinut ulos protestiksi MTV:n säästötoimille. Sain viidessä minuutissa pikakurssin radiovuoroon. Uurastimme uutiset kasaan ilman toimittajia. Tuntui kurjalta edustaa työnantajaa tuollaisena päivänä, mutta se oli johtoryhmäläisen velvollisuus. Twitteristä katsoin illalla, miten olimme selvinneet.


Tapaus on vain yksi esimerkki siitä, mihin Twitterin kanssa on kolmessatoista vuodessa tottunut. Asiat kuulee ensimmäiseksi Twitterissä. Siinä se on parempi kuin yksikään media maailmassa.


Jotkut muutoshetket muistaa tarkasti. Tajusin Twitterin idean kaveriltani Jouni Junkkaalalta, jota pidän sovellus- ja puhelinasioissa edelläkävijänä. Juoksimme Jonen kanssa Turussa kesäistä lenkkiä Satavan sillan yli, kun hän sai minut vakuuttumaan, että Twitter on tutustumisen väärti.


Sitä ennen palvelu oli tuntunut sekavalta, etäännyttävältä viestivirralta leppoisaan Facebookiin verrattuna. Otettuani tviittaamisen perusasiat haltuun huomasin tykkääväni siitä. On mukava sanoa asioita lyhyessä mitassa. Seuraajiakin tuli, ja tuon jälkeen olen käyttänyt palvelua melkein joka päivä. Joinakin päivinä en ole juuri muuta tehnytkään, pakko myöntää.


Palvelussa voi seurata fiksujen ihmisten ajatuksia nopeammin ja tehokkaammin kuin muualla. Se on ratkaissut pulman, jota maailman tv-taloissa puitiin 2000-luvun alussa: mistä reaaliaikainen kanava vaalien tai urheilutapahtumien kommentointiin?


6 000 tviittiä sekunnissa, 500 miljoonaa tviittiä päivässä. Viestien vuossa pääsee mukaan kaikenlaisiin yhteisöihin ja voi seurata tieteen uusimpia saavutuksia. Jos tällaista eri ihmisten ja organisaatioiden välistä avointa keskustelufoorumia ei olisi, se pitäisi heti keksiä.


Kun koronavuosina ei voinut tavata ketään, jokapäiväinen Twitter täytti ihmislajin perimmäisiä vuorovaikutuksen tarpeita. Kahvipöytälätinää, mutta tuiki tarpeellista.


Minua edistyneempi Twitter-käyttäjä, Ylen strategia-asiantuntija Silja Tenhunen muistutti – Twitterissä tietenkin – palvelun voimasta. Se tulee mahdollisuudesta seurata asioita oman valinnan mukaan, ilman algoritmin painotuksia.


Twitterin myrkyllisyydestä puhuville olen sanonut, että voit itse seurata, keitä haluat. Voit valita, kenelle juttelet. Itse en blokkaa muita tviittaajia, mutta sekin siellä onnistuu, jos hiljentäminen ei riitä.


Ja nyt tämä kaikki tuntuu olevan uhattuna. Elon Muskin Twitter-kauppa meni ihon alle niin minulla kuin monilla muillakin palvelun käyttäjillä.


Raivostuttaa. Tuletko nyt, sinä miljardööri, ja pilaat tämän, johon olemme tottuneet. Avaatko portit asiattomalle puheelle, tärveletkö Telluksen parhaan juttelukahvilan?


Jossain vaiheessa pitää päättää, onko Muskin Twitter somelle kuin pohjalainen halpisketju Suomelle. Paikka, jossa käymällä tukee omistajan vahingollista huuhaata.


Toista yhtä hyvää palvelua ei ainakaan vielä ole. Silti tuntuu, että alusta ei ole entisensä. Omista seuraajistani on Muskin aikana lähtenyt kaksi prosenttia. Jään vielä odottamaan.

Lue lisää aiheista: