Median tulee pystyä perustelemaan kirkkaasti, miksi ihmisten verotietoja on tärkeää julkaista, kirjoittaa Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.
Verohallinto antoi 4 448 varakkaan piilottaa tulonsa suomalaisilta.
Aiemmin verottaja on lähettänyt medialle listan yli 100 000 euroa tienanneista. Nyt suurtienaajat voivat vaatia tietojensa poistamista listalta.
Ideaa on vastustanut iso joukko yhteiskunnan avoimuutta vaalivia tahoja, muun muassa työntekijöiden Journalistiliitto ja työnantajien Medialiitto, lähes kaikki suomalaiset tiedotusvälineet, Julkisen sanan neuvosto, monet hallinto-oikeuden asiantuntijat. Jopa jotkut ministerit ovat kritisoineet päätöstä. Pääministeri Sanna Marinin (sd.) mukaan verottajan päätös on ”erittäin valitettava”, ja kuntaministeri Sirpa Paatero (sd.) esitti puheessaan, että verottajan tulisi toimittaa jopa aiempaa avoimemmat tiedot. Verottaja itse perustelee päätöstä omalla tulkinnallaan EU:n tietosuojalaeista.
Nokkelat huuliveikot kertovat joka vuosi saman vitsin: verolistojen julkaisupäivä on heidän mukaansa ”kateuspäivä”. He vastustavat yhteiskunnan avoimuutta ideologisista syistä ja antavat ymmärtää, että verotietojen julkaisussa on kyse vain kateudesta, tirkistelynhalusta ja klikinmetsästyksestä.
Se ei pidä paikkaansa. Silti median tulee tietenkin perustella kirkkaasti, miksi ihmisten verotietoja on tärkeää julkaista.
Olemmeko osanneet avata, miksi ihmisillä on oikeus tietää, ketkä Suomessa voivat käyttää suurta taloudellista valtaa? Olemmeko kertoneet, kuinka tärkeää on tietää, miten eri yrityksissä tienataan, mistä kaikkialta poliitikot saavat tuloja tai millaisia veroja rikkaat maksavat? Osaammeko avata, miten suurituloisimpien tulonkehitys vaikuttaa koko yhteiskuntaan?
Median on myös katsottava peiliin. Siinä missä hyvätuloisten verotus on yhteiskunnallisesti merkittävää, pikkusummia tienaavan julkkiksen tietojen julkaisu on vaikeampi perustella.
Verohallinto muistuttaa mielellään, että yksittäisen ihmisen tiedot saa edelleen kysymällä. Ero aiempaan on kuitenkin huomattava. Ennen median oli helppo kertoa kansalaisille, ketkä Suomessa tienaavat hyvin paljon. Kansalainen sai kerralla käsityksen maansa tuloeliitistä. Nyt toimittajien pitää arvailla ja jäljittää suurituloisia pistokokein. Arvailu on väistämättä epätarkkaa, eikä kansalainen siis saa kaikkea hänelle kuuluvaa tietoa.
Hallintolakiin vedoten verottaja vieläpä joudutti salailua. Jos piilotuspyyntö oli tehty huolimattomasti, virkailija soitti perään ja auttoi sen täydentämisessä. Piilottamisen perusteeksi kävi ”henkilökohtainen syy”. Verottaja ei selvittänyt, olivatko esitetyt syyt totta. Piilottajan ei tarvinnut esimerkiksi todistaa, että verotietojen julkaisu vaarantaa hänen terveytensä, oma väite riitti. Hyväksyttyjä salauspyyntöjä oli lähes 4 500, hylättyjä vain 95.
Monet tiedotusvälineet protestoivat Verohallinnon päätöstä sulkemalla verokoneensa kuukauden ajaksi. Moni rikas huokaisi varmaankin helpotuksesta: nyt heidän tulonsa jäivät piiloon juuri niin kuin he halusivatkin! Toivottavasti ensi kuussa avautuvat koneet sisältävät mahdollisimman monen salailijan tiedot. Se lähettää viestin: salailulla ei voita mitään. Haastatteluissa soisi kysyttävän, miksi ihminen haluaa salata tulonsa.
Suomessa pitäisi julkaista tietoja vielä paljon avoimemmin. Myös verottomat tulot tulisi saattaa kansalaisten tietoon. Iso osa pääomatuloista, esimerkiksi osingoista, on verottomia. Varakkaat keskittävät usein sijoitusomaisuutensa holding-yhtiöön, jolloin sijoitustuotot eivät näy omistajan tulona ennen kuin hän nostaa varat. Osakeomistusta voi piilottaa myös ns. vakuutuskuoriin, kuten esimerkiksi pääministeri Juha Sipilä (kesk.) teki. Tällä tapaa salattua omaisuutta on piilossa kymmeniä miljardeja euroja. Myöskään perintö- ja lahjaverot eivät ole julkisia. Tästä syystä verokoneiden tiedot eivät anna oikeaa kuvaa siitä, kuinka paljon ihminen maksaa veroja suhteessa tuloihin tai omaisuuteen. Verokoneiden tiedot ovat alku, mutta avoimuutta tulee edelleen kehittää merkittävästi. Verottajan nyt valitsema salailu on takapakkia yhteiskunnan avoimuudelle.