”Olen saanut tutustua arkisen sananvapauden sankareihin, jotka ovat paenneet henkensä edestä”, kirjoittaa Juha Rekola
”Tuli uutisia ja sinä saat kuulla ne ensimmäisenä”, O sanoi puhelimessa. ”A on saanut turvapaikan.”
Työhöni kuuluu turvapaikanhakijoina Suomeen saapuneiden journalistien tukeminen ja auttaminen hakuprosessissa. Olen saanut tutustua arkisen sananvapauden sankareihin, jotka ovat paenneet henkensä edestä.
Ensin apua tuli pyytämään muutama kollega Venäjältä. Vuoden 2016 lopulla pyyntöjä alkoi tulla kielteisen päätöksen saaneilta Irakista, Afganistanista, Somaliasta ja muualta. Kiristynyt turvapaikkapolitiikka näkyi työpöydälläni.
Lause ”pelkosi ei ole objektiivisesti perusteltua” tuntui suomalaisen viraston suojista kirjoitettuna härskiltä, kun ihminen on vaarantanut henkensä, jotta me saisimme riippumatonta tietoa siitä, mitä hänen maassaan tapahtuu.
Maahanmuuttovirasto ei tuntenut kyseisten maiden journalistien tilannetta eikä työn erityispiirteitä. No, minä tunsin ja kykenin sitä dokumentoimaan. Paras palaute tuli niistä hallinto-oikeuden päätöksistä, joilla kumottiin kielteinen turvapaikkapäätös.
A sai turvapaikan ensihakemalla. Hän oli päättänyt lähteä kaivettuaan kiväärin edessä itselleen haudan maassa, jota yleensä pidetään turvallisena. Liitto kustansi hänelle pätevää lakiapua. Pieni – tai ehkä vähän isompikin – voitto meille kaikille.
Uusimmassa lehdessä
- Päätoimittajat Erja Yläjärvi ja Riina Nevalainen johtavat uuden ajan opeilla
- Enemmistö päätoimittajista on nyt naisia
- Poliisi ei osaa toimia median kanssa
- Journalistiliiton tessit ovat valmiita. Palkat nousivat, perhevapaauudistus ei toteutunut.
- Terriern Tomo lyder kommandon på romani och katten Nappi har ett eget visitkort – träffa husdjuren som är en del av arbetsgemenskapen
