Hyvä juttu, ei kauppoja

Pohjoisen eräjuttuja kirjoittavana freenä innostuin aikanaan Jäämeren kuningasravuista. Kehittelin keväisen keikan Norjan vuonolle muutaman kaverin kanssa. Olimme kuulleet niksit, kuinka jättimäisiä rapuja saa pyydettyä rannalta virvelillä. Tiesin, ettei vapakalastukseen Jäämeressä Norjan rannoilla tarvita kalastuslupaa. Eksoottisen lähialuejutun arvelin kelpaavan vakituiselle ostajalle.

Reissu oli täydellinen. Se huipentui toukokuun alun yönä pidettyyn rapujuhlaan, kun keitimme rantakiville tehdyllä nuotiolla kymmenen litran kattilassa grillimakkaran paksuisia ravun saksia.

Muutamat paikalliset kävivät katselemassa puuhaamme. Heidän kertomastaan paistoi penseys kuningasrapua kohtaan: se on venäläisten istuttama haitallinen vieraslaji, joka syö meren pohjasta kaiken eteensä tulevan. Kyläläiset ehdottelivat meille tehokkaampia pyyntikeinoja, saisimme enemmän.

Kirjoitin jutun tuoreeltaan ja olin siihen tyytyväinen. Niin tekstissä kuin kuvissa eli vahvana lumihuippuisten vuorien ympäröimän vuonon toukokuinen yö ja allien alakuloinen huutelu.

Päätin tehdä pienen kainalon asian virallisesta puolesta. Tiedustelin sähköpostilla Finnmarkin kalastusviranomaiselta Jäämeressä kalastamisen ja rapujen pyynnin lakipykälistä. Vastaus oli kylmää kyytiä: kuningasrapujen pyytäminen on jyrkästi kielletty kaikilta muilta kuin ammattikalastajilta. Kun varmistelin vielä, että onhan turistille kalojen kalastaminen rannalta sallittua, vastaus oli töykeä: ”Kyllä, mutta miksi? Kalaa saa ostaa kalankäsittelylaitoksilta.”

Eipä kiinnostanut ostajaakaan valmis juttu laittomasta pyynnistä. Norjaan tiedoksi, että rikos on vanhentunut.