Elettiin vuotta 1975. Olin Savon Sanomien kesätoimittajana Helsingissä. Etyk-hulinan lomassa tapahtui muutakin – muun muassa kesätoimittajan nimisekoilu, kirjoittaa Ilkka Vänttinen.
Elettiin vuotta 1975. Olin Savon Sanomien kesätoimittajana Helsingissä. Etyk-hulinan lomassa tapahtui muutakin – muun muassa kesätoimittajan nimisekoilu.
Väinö Turunen Savonlinnasta istui eduskunnassa. Savonlinnan kylpyläkasinon omistusta järjesteltiin ja myös Turunen oli mukana kuvioissa. Lehdistötilaisuudessa otettiin kuva, jossa olivat mukana uudet ja vanhat hallintomiehet – myös Turunen. Sovimme Pressfoton kuvaajan kanssa, että hän välittää kuvassa olevien nimet Kuopioon.
Kuvateksti kertoi, että Turusen paikalla palstoilla poseerasi Väinö Tanner. Turunen ja Tanner saattoivat kuvaajan muistilapun harakanvarpaissa näyttää samanlaisilta, mutta toimittajan piikkiinhän moka meni.
Samana kesänä kirjoitin vielä ainakin yhden uutisen, jossa piti esiintyä kansanedustaja Väinö Turunen. Tällä kertaa Turunen oli vaihtunut tannerilaiseen demaripoliitikkoon Väinö Leskiseen. Tämä virhe oli pakko ottaa ihan omalle kontolle. Sekin oli oikaisun paikka.
Samana päivänä Savon Sanomien Savonlinnan toimituksesta Mirja Kukkonen soitti Kluuvikadulle pääkaupunkiin ja kertoi, että se on sitten tästä lähtien Väinö Turunen – ei Tanner eikä Leskinen. Uskoin Kukkosta.
Väinö-sekoilun olen käynyt läpi myös Turusen itsensä kanssa. Ystävystyin opiskeluvuosina hänen poikaansa Kimmoon Tampereella ja tietysti jossakin vaiheessa tuli puheeksi, että juuri minä olen se toimittaja, joka teki hänen isästään ensin Tannerin ja sitten vielä Leskisen. Asia puhuttiin selväksi jollakin kyläreissulla.
Nimisekoilu tuli jälleen mieleeni, kun kuulin Väinö Turusen kuolleen joulun alla lähes 92-vuotiana.