Sattuu ja tapahtuu

Lapsuuden loppu

Kolmas kerta voisi sanoa toden, mutta sitä toimittaja Simo Ahtee ei uskalla Don Rosan haastattelussa yrittää.

Hurahdin sarjakuviin pian vaipoista päästyäni, ja etenkin Aku Ankan maailma kiehtoi. Vuosien kuluessa Don Rosan yksityiskohtainen piirtämistyyli varasti sydämeni. Jäljittelin ahkerasti mestarin jälkeä ja haaveilin sarjakuvapiirtäjän urasta.

2000-luvun puolivälissä minulle tarjottiin tehtävää, josta en voinut kieltäytyä. Työskentelin Turku TV:llä, ja minut lähetettiin haastattelemaan ja kuvaamaan Rosaa, joka oli Turussa kirjakiertueella. Tein huolella kysymysrungon ja psyykkasin itseni valmiiksi.

Idolin kohtaaminen taisi kuitenkin jännittää niin paljon, että unohdin jalustan ja videokameran välisen kiinnikkeen toimitukseen.

Rosa katseli ymmärtäväisenä sähellystäni, ja itse haastattelu oli lämminhenkinen. Harmi vain, että en ollut laittanut mikrofonia päälle. Innoissani en huomannut tarkkailla kameran näytön desibelipalkkeja, ja arvatkaa, oliko ammattilaisella kuulokkeitakaan. Äänimies sai onneksi kaivettua kameramikin äänistä edes jotain kuuntelukelpoista.

Joitakin vuosia myöhemmin Rosa vieraili taas Turussa, tällä kertaa Turun linnassa, ja luulin pääseväni paikkaamaan tunarointini. Vielä mitä. Olin valmistautunut aivan liikaa ja lukenut Rosan sarjakuvat liian monta kertaa läpi. Tein outoja ja liian yksityiskohtaisia kysymyksiä. Onnistuin unohtamaan, että Rosa oli lopettanut piirtämisen. Tämä ei vielä riittänyt, sillä kun kerroin Rosalle miten haastattelin häntä silloin aiemmin, maestro sekä muu Aku Ankka -väki ilmoittivat, ettei Rosa ole aiemmin vieraillut Turussa. Intin vastaan, ja muut katselivat hämmentyneinä toisiaan.

En uskaltaisi lähteä jututtamaan Rosaa kolmatta kertaa.