Lisää laatua ja syvyyttä

Moni on huolissaan mediakritiikistä, ja syystäkin. Määrässä löytyy, kun somessa tapahtuva melskaus otetaan huomioon, enemmän kuin koskaan. Laadun laita on toisin.

Yle on päättänyt lopettaa mediakritiikin näkyvimpiin lippulaivoihin lukeutuneen Pressiklubinsa. Kevyet mullat sille. Ohjelmilla on elinkaarensa, ja epäilemättä Timo Harakan, Ruben Stillerin ja viimeksi Sanna Ukkolan juontama Pressiklubi on monen muodonmuutoksen jälkeen tullut tiensä päähän.

Yle lakkautti vuodenvaihteessa radiossa pitkään pyörineen Julkinen sana -ohjelmansa ilman suurempaa julkista huomiota. Järjestelmällinen mediakritiikki näyttää olevan vastatuulessa, vaikka sen tarve vain kasvaa.

Tiedotusvälineiden sisällön ja toiminnan julkinen arviointi on tärkeä tehtävä kaikille medioille. Oman ja naapurien – kilpailijoiden – toiminnan kriittinen tarkastelu on myös mitä parhainta mediakasvatusta.

Mediakritiikkiä ei sovi jättää pelkästään alan ulkopuolisille kriitikoille ja kaiken maailman kiilusilmille, vaikka heidänkin arvioitaan kannattaa tutkia vakavin mielin. Ne kuvastavat hyvin sitä, miten kärkkäimmät yleisön edustajat tarkastelevat median toimintaa.

Ammatillinen mediakritiikki – journalismi journalismista – pureutuu mielipidettä syvemmin median toimintaan. Se selvittää, miten ammatin ideaalit toteutuvat journalistien arjessa. Se tutkii muun muassa tehtyjen valintojen kestävyyttä, lähteiden käyttöä ja syntyvän kuvan oikeellisuutta. Se kysyy, millä perusteilla sisällöt on asetettu mittasuhteisiinsa.

Erityisen tärkeää on arvioida jatkuvasti syntyvien kohujen anatomiaa varsinkin silloin, kun koko media näyttää yhtenä kuorona laulavan samaa laulua.

Vaikeampaa mutta vähintään yhtä tärkeää on selvittää sitä, millaiset asiat jäävät kohujen katveeseen tai eivät ylipäänsä nouse julkisuuteen. Sanonta ”suuret kalat kutevat hiljaisissa vesissä” pitää paikkansa myös tiedonvälityksessä.

Valeuutisten, uhkailun ja painostuksen lisääntyessä on äärimmäisen tärkeää vahvistaa mediakritiikkiä, parantaa sen laatua ja tuoda siihen syvyyttä. Se vaatii myös asianmukaista panostusta. Perusteltu kritiikki edellyttää omistautumista aiheelle, tutkimista ja taustojen selvittelyä.

Kaiken kiireen keskeltä julki heitetty mielipide ei täytä vakavasti otettavan kritiikin tunnusmerkkejä. Pahimmillaan se toimii itseään vastaan.