Pääkirjoitus

Vastuun etiketti

Pääkirjoitus.

Toimintansa 50 vuotta sitten aloittanut Julkisen sanan neuvosto on paljon vartija. Journalismin luotettavuus on isosti kiinni siitä, kuinka hyvin mediat noudattavat Journalistin ohjeita ja JSN:n linjauksia – kuinka vastuullisesti tiedonvälittäjät toimivat.

Ihan tyhjästä JSN ei syntynyt puoli vuosisataa sitten. 1920-luvun lopulla Suomen Sanomalehdistön Kunniaoikeusto oli ensimmäinen askel alan sisäisissä pyrkimyksissä puuttua ”epärehellisiin tai muuten sanomalehdistön tai sanomalehtimiehen arvoa alentaviin tapauksiin”.

Vuonna 1957 Suomen Sanomalehtimiesten Liiton – nykyisen Journalistiliiton – hallitus hyväksyi Etikettisäännöt Suomen sanomalehtimiehille. Se oli jo iso askel kohti nykymuotoista ammattieettistä ohjeistoa.

Etikettisäännöt tähdensivät sitä, että oikeat uutiset luovat ja ylläpitävät luottamusta sanomalehtiin. Väärä uutinen puolestaan ”hävittää lukijan luottamuksen – – ja voi lisäksi aiheuttaa aiheetonta kärsimystä yksityiselle”.

Etikettisäännöissä määriteltiin linjauksia, jotka ovat edelleen keskeisiä eettisiä koodeja. Sääntöihin oli kirjattu muun muassa yksityiselämän suojaa, alaikäisiä ja rikoksesta epäillyn asemaa koskevia ohjeita. Niissä kehotettiin varomaan häpäisy- tai kiristämistarkoituksessa tarjottua uutista ja tähdennettiin tietojen tarkistamisen ja osapuolten kuulemisen tärkeyttä.

Nykyiset, 35 kohtaa sisältävät Journalistin ohjeet otettiin käyttöön vuoden 2014 alussa. Lisäksi JSN on hyväksynyt koko joukon periaatelausumia, jotka käsittelevät muun muassa lasten esiintymistä mediassa, piilomainontaa ja lainauksien käyttöä.

Vaikka ohjeet ovat ajan tasalla, on aiheellista jatkuvasti arvioida, kuinka yleisölle perustellaan journalistisia ratkaisuja. Kiivastahtinen uutisvälitys koettelee ammattietiikkaa, sosiaalisen median kansalaisvalvonta haastaa tekijöitä perustelemaan valintojaan aivan eri tavalla kuin aiemmin, jolloin debatteja käytiin painetun lehden ilmestymisen tahdissa.

Juhlavuotensa kunniaksi JSN on käynnistänyt vastuullista journalismia korostavan kampanjan, johon liittyen neuvosto kannustaa toimituksia entistä enemmän avaamaan journalistisia periaatteitaan: kertomaan yleisölle linjauksien perustelut.

Avoimuuden vaatimus on hyvä ulottaa koskemaan myös journalistisia prosesseja, ja se edellyttää aktiivista vuorovaikutusta yleisön kanssa. Siihen pitää olla aikaa ja varaa.