Pimeällä puolella

Freelancekuvajournalistin ovella kolkuttelee jatkuvasti peikko, joka kyselee, onkohan herralla vielä ensi kuussa töitä. Tämän epämiellyttävän hahmon karkottamiseksi on syytä vilkaista ”pimeälle puolelle” eli hankkia asiakkaita myös mainosmaailmasta. Toki vanhatkin asiakkaat tilaavat, mutta kuvajournalismin tehostusvimmassa on viisasta varautua siihen, että eivät tilaa.

Pari juttua on hyvä tietää ennen kuin menee mainosmaailman neuvotteluissa alkua pidemmälle. Ensinnäkin hinnat on kerrottava kolmella. Hommien suunnitteluun ja viilaamiseen menee hitosti aikaa.

Toisekseen työ tehdään yleensä melko hitaasti. Kun on tottunut, että kuvien pitää olla huomisen lehdessä, väljempi aikataulu tuntuu luksukselta. Art directorin suu napsahtaa äänekkäästi auki, kun kerrot tuuppaavasi valmiit kuvat hänelle ylihuomenna. Joillain kuvajournalismin normeilla voi mainosulottuvuudessa näköjään myös häikäistä.

Mutta ensin olisi myytävä itsensä. Kerran tein myyntityössä oikopolun: Valitsin kymmenen kivaa tulevaa asiakasta ja näppäilin kaikille saman sähköpostin. Olen taitava siinä ja hallitsen tätä, katso kuvat, ja viesti matkaan. Hommaan kului ehkä tunti. Vuoden markkinointiponnistelut hoidettu tehokkaasti.

Kukaan ei vastannut.

Sovi ennemmin tapaaminen. Huomioi, että portfoliossa eivät riitä pelkät repparit ja uutiskuvat. Nyt pitää olla nättiä kuvaa, siistiä settiä ja kaunista valoa.

Usein mainostoimistoväki kuitenkin arvostaa myös lehtityössä rutinoituneen tekijän kuvien aitoutta. Studiokuvia ei portfolion tarvitse pursuta.

Joskus pimeän puolen porukka haluaa, että markkinointikuvat näyttävät lehtikuvilta. Olen usein kuullut, että tavoitteena on saada lehtikuvamaista materiaalia. Sellaista aitoa, sellaista missä on rosoa.

Pimeällä puolella on kovempi stressi. Hommat venyvät ja täyttävät aivokapasiteettia. Silti mainosmaailmasta tarttuu matkaan muutakin kuin stressi. Kun rikkoo vakiintuneen kuvan tekemisen tapansa, huomaa kehittyvänsä myös kuvajournalistina.

Osaamistaan kannattaa hajauttaa. Jos onnistut pistämään toisen jalan pimeälle puolelle, pysyy mainitsemani peikko hyvin todennäköisesti poissa.

Silloin voi huoletta sanoa ei keikoille, joista ei makseta kunnollista korvausta.