Myösin paikka

Sain sähköpostia. Kirjoittaja on huolestunut myös-sanan tolkuttomasta käytöstä. Miksi tuo vikkelä veijari tuntuu kovin usein istahtavan tekstissä väärään paikkaan? Voi olla suorastaan mahdotonta jatkaa sellaisen tekstin lukemista, jonka logiikan yksi pieni sana onnistuu sotkemaan.

Kiitos postista! Kyllä: tämä asia kismittää myös minua. Siis: myös minua tämä asia kismittää. Näinkin: minua kismittää myös tämä asia. Ehkä jopa: minua tämä asia myös kismittää.

Myös on yksi fokuspartikkeleista, kuten Iso suomen kielioppi todistaa. Se voi liikkua lauseessa melko vapaasti ja liittyä siinä erilaisiin elementteihin. Liittyessään johonkin lauseen osista myös nostaa tuon osan fokukseen, huomion kohteeksi.

Pikkusanaksi usein sanotulla myös-sanalla on kielenkäytössä isoja merkitystehtäviä. Kieliopin esimerkit valaisevat tätä hyvin: unohdin sateenvarjoni myös eilen (olen unohtanut sen muulloinkin), unohdin myös sateenvarjoni eilen (unohdin jotain muutakin), myös minä unohdin sateenvarjoni eilen (joku muukin unohti), minä myös unohdin sateenvarjoni (en ainoastaan rikkonut sitä).

Mutta miksi myös ei aina laskeudu luontevasti oikeaan paikkaan kirjoituksissa? Kielentutkijat ovat arvelleet, että syy olisi puheessa. Tätä valaisee Elina Heikkilä Kielikello-artikkelissaan (2/2011): ”Puhutussa kielessä fokuspartikkelien sijoittelu on melko vapaata, koska puhuja voi torjua virhetulkinnat painottamalla tarkoittamaansa sanaa.”

Kun ihminen kirjoittaa, hän saattaa kuulla lauseensa sisäisenä puheena, jossa on mahdollista painottaa sanoja halutulla tavalla. Mutta lukija ei kirjoittajan päänsisäistä prosodiaa kuule.

Kirjoittajan ja lukijan sukset saattavat mennä ristiin. Siinä sitä sitten ollaan turvallaan myös-merkityksissä.